Talvilapset

 Näistä kirjoista voi jo puhua sarjana, sillä laskujeni mukaan tämä on jo 4.kirja, joka on tehty samalla nimellä, KlompeLOMPE. Kirjoissa on minun mielestäni yhteinen nimittäjä harmoonisuus, suloisuus ja käytännöllisyys. 
Kuvausjärjestelyt ja vetoavat katseet kiinnittävät huomion ensinnä kuvattavaan malliin ja siitä itse neuleeseen, joista lasten neuleet ovat tämän kirjan pääosassa. Kirjasta löytyy neulemalleja myös naisille.
Tämän kirjan neuleet ovat talvilapsille, ei talvilapaset, ettei nyt mene kirjaimet itseltänikin ihan sekaisin.

 Kirjan johdantosivulla kerrotaan saaariston asukkaiden kylmistä oloshteista, jotka pakottavat pukeutumaan lämpimästi. Lämmöntarve on saaneet suunnittelijat luomaan lapsille mitä ihastuttavampia neuleita niin ulko- kuin sisävaatteeksikin. Kerrospukeutuminen bodysta haalariin on huomioitu kokotaulukossa, josta löytyy monta ikäluokkaa.

 Kirjoneuleita kirjasta löytyy useampi, joista dinot ja kaurispaidat ovat neulottu pipoihin paitoihin ja haalareihin. 
Pintaneuleet ja yksiväriset neuleet on yhdistetty sopimaan kauniisti yhteen. Värimaailma on hyvin seesteinen.

 Kuvaukselliset lapsukaiset, niin ja mikä oli neule? =D On ollut varmasti haastavaa, mutta antoisaa kuvata näitä malleja. 
Osaa kirjoneuleita on vielä täydennetty kirjomalla, joten työssä on lisää haastetta. Vaikeustaso on ilmoitettu jokaisen työn kohdalla tasomerkinnällä.

 Kirjassa on yli 40 uutta ohjetta, ohjekoot lapset vauvasta noin kymmenvuotiaisiin.

Tuhansien villasukkien maa

 Joko syksyn sukkaneuleet on aloitettu? Kirjamarkkinoille on tullut ja on tulossa paljon inspiroivia mallikirjoja ja -lehtiä uusille sukkaohjeille eri langanvalmistajien ja julkaisijoiden toimesta. Netistä on voinut jo nähdä useamman kauniin sukkaparin, jotka on nelottu Tiina Kuun ohjeiden mukaan. Kuten kirjan nimi sen kertoo, Suomi on tuhansien villasukkien maa. Lähes jokaisella meistä on ainakin yksi itse neulottu sukkapari, joillakin taitaa olla useampikin. Itse olen pyrkinyt pitämään pottajengin sukissa, kun pienet parit neuloontuu tosi nopsaan ihan perussukkina.

 Tiina Kuun kirjan kannen ensimmäiseltä aukeamalta silmät harppovat kuvasta kuvaan, ja lisää on tulossa. Pidän tästä selkeydestä joka seuraa sivulta toiselle. Loppuun asti selkeä ja helppotajuinen kirja on mukava selata.
Mallineuleiden selkeys ja visuaalisesti kauniit sivut tukevat luetun ymmärtämistä ja kaavakuvien seuraamista.

 Ohjeissa käytetyt langat eivät toteudu markettilankojen valinnalla. Toki ohjeiden muokkaaminen valitulle langalle on jokaisen oikeus, mutta näihin sukkiin hifistely kannattaa. Selkeät kirjoneuleet ovat jatkuvaa langankiertoa, eikä satsaus ohjeenmukaisiin lankoihin ole kuin klikkauksen päässä, jos ei pääse livenä lankakaupoille.

 Itse ihastelin juurikin tätä sukkaparia viikonloppuna ja olen aivan ymmyrkäinen sen vaativuudesta. Saisinko minä väännettyä tuollaiset koukerot kirjavan langan kanssa?

 Toinen sukkapari herätti myös suurta huokailua, kun syksyn sävyt ovat ominta itseäni.

 Pienet sirot lehdet kiertävät myös jalkapohjassa lisäten sukalle kulutuskestävyyttä. Äärettömän kaunis kantapää ja sitä reunustavat puolikkaat lehtikuviot kielivät loppuun asti suunnittelusta.

 Välillä jotain katoaa hyvin mystisesti. Katosiko sukka koneeseen, vai katosiko neuloja? Rattaanpyörät jatkavat pyörimistään ja minä jatkan sukkakirjan selaamista. 20 erilaisen sukkaparin ohjekirjaa ei ole täydennetty tekniikkaopein, vaan vinkkeinä joita netti tarjoaa.

Yhteistyössä Otava, arvostelukappale.

Aito tunnelma

 Kädentaitojen kartuttaminen ja materiaalien uudelleenkäyttö on kestävää kehitystä ja hienoa hyödyntämistä. Itse pidän askartelusta, kun se ei ole pitkäkestoista, siihen ei täydy hankkia hankalasti tai jopa mahdotonta materiaa ja sen pystyy tekemään kotioloissa.

Tiina Rinteen uudessa kirjassa Koristele koti luonnonmateriaaleilla jo kertoo, että materiaalia ei täydy lähteä etsimään kovinkaan kaukaa. Iltakävelyllä saattaa löytyä helposti oksia ja käpyjä, joista luovalla tekemisellä saa syksyn sisustukseen ja lähestyvään jouluun paljon kivaa ja kaunista. Joku laski, että jouluun on vain 100 päivää.
Kirja on jaoteltu kolmeen osioon; Kauniin pelkistettyä, Joulun odotusta ja Talvitunnelmaa pihalle.
Kirjaa on kiva selata ajatushautomo hyristen. Ihan jokaista juttua ei ennätä toteuttaa, mutta pienet askartelut onnistuvat vaikka yhdessä lasten kanssa. Ainakin materiaalin kerääminen. 
Erilaiset kranssit ovat aivan viehättäviä. Vuodenaikojen vaihtuessa vaihtuu myös ovikranssi ja siihen kirjassa on useampikin ohje. 

 Kävyt, oljet, havut, pudonneet puunlehdet ja köynnöstävät kasvit kieputellaan, nidotaan ja pujotellaan haluttuun muotoon. Seesteiset pinnat jätetään luonnonmuovaamiksi ja niitä korostetaan pienin nyassein. 

Menneiden aikojen perinteet on tuotu tähän päivään, kuten omenakranssi ja käpykauris. Käpyjen kauneutta on hyödynnetty sytykekäpyinä ja näyttävänä käpypallona. Osa ohjeista saa minut lähtemään ulos sillä silmällä, että pitääpä kerätä materiaalit talteen.

 Kun polttaa paljon kynttilöitä jää aina jämät, joita hyödyntämällä saadaan uusia kynttilöitä vaikka viemisiksi syksyisiin iltoihin. Meillä kynttilä palaa aina, kun olen kotona.
Yksinkertainen on kaunista ja kaunis on näyttävää. Surrilangasta tehdyt lankatähdet sopivat pakettikoristeiksi niin kauniisti, että näitä ehtii pyörittelemään vielä monta ennen joulua.

Lintujen ruokinta on kohta jälleen ajankohtaista. Näppärä tekee ruokintatelineen itse pihalta löytyneestä materiaalista ja sehän sujahtaa takaisin luontoon huomattavasti harmoonisemmin, kuin muovinen vastaavuus. Erilaisista lintulaudoista ja -telineistä saa useamman kivan idean, joista voi valita itselleen mieluisimman tavan tehdä ja ruokkia pihan lintuja. Kirjasta löytyy myös ohje lintujen taliruokintaan.
Olen vaikuttunut. Sisäinen askartelijani on heräämäisillään,

Yhteistyössä Gummerus, arvostelukappale.

Lauantain ajatuksin

Huppista! Miten aika rientääkään. Päivityksessä tuli tahattoman pitkä tauko, jota en ollut mitenkään suunnitellut. Sitä vain huomaamattaan siirtää koneen äärellä istumista niin ettei lopulta huomaa, koska viimeksi oli mitään sanottavaa. Mennään työn imussa ja vapaalla nautin vain vapaista. Osa työajastani kuluu koneella ja nyt aloitellaan suunnittelemaan ensi kevääksi tarjottavia kursseja. Prosessi on pitkä ja kursseja on paljon. On hienoa olla mukana työyhteisössä josta saa niin paljon iloa.
Eilen iltakurssilla laulaa luikautimme yhdet synttärionnittelut 90-vuotiaalle, joka lopultakin pääsi miehen ikään!

Iltatöiden alettua olen ottanut pihatöihin hiukan etäisyyttä. Kiertelen katsomassa missä vaiheessa kasvua ollaan. Kukinnot ilahduttavat ja huomasin jopa syreenin kukkivan. Tässä kuvassa aidanteen punertava hortesia kukkii nyt ensimmäisen kerran. 
Tein syksyn siemenkylvöt elokuun lopussa salkoruususta ja pioniunikoista. Ilokseni huomasin molempien lähteneen hyvin itämään, mutta talvehtiminen on sitten ihan eri asia.
Tänään tein vielä kokeilun, kun olin ostanut unikonsiemeniä, ihan maustepurkkeja, jotka tyhjensin kukkien lomaan. Saa nähdä lähtevätkö nämä itämään.

Kesän alussa todettiin suuren hortensian ajan päättyneen. Harmittihan se, mutta ei pystyyn kuollutta elvytetä, vaan kammetaan maantumaan. Toinen versus on ollut jo useamman vuoden kasvussa, tosin ei ihan järki ole taas liikaa pakottanut kavupaikan suhteen, mutta kun kasvu on ok ja kukinnot näyttäviä, niin taitaa tuo tuossa viihtyä. Pienihän se vielä on, mutta antaa ajan kulua. Suojataan verkoilla talveksi, kun ristihuulet kulkevat juurikin tuon alta. Etteivät sitten erehdy luulemaan luvalliseksi.

Miljan oma puu, Kuntalan luumu, on tuottanut tänä kesänä satoa niin paljon, että voi jo sanoa tätä määrää sadoksi. Olemme saaneet enemmän kuin maistiaiset. Kieli pitkällä varroneet luumujen kypsyvän. Oli ihan tarkistettava minkälainen lajike tämä on, kun kypsyysaste oli kaiken aikaa raaka. No, myöhäinen lajike, joka sai hyvin lämpöä aiemmista hellepäivistä.

Kävin tänäänkin kurottelemassa välipalaa suoraan puusta. Oi miten mehukas ja maukas maku! Puun alla mansikkamaakin tuottaa vielä kypsiä marjoja. Tiedä kumpia söisi, vai tekisikö sekoituksen?

Talon päädyssä on alkanut tapahtumaan! Ollaan vaiheessa suunnitelmasta toteutukseen, kun pääsimme puukauppaan ja haimme samalla käynnillä raudoitusverkkoa. Työ tyssäsi tähän vaiheeseen yhtä nopeasti kuin alkoikin, kun miäs soitti ulkoa, että tule auttamaan. 
Kääk, mitä se nyt taas on tehnyt? Yhtään en ihmettele, yhtään en siunaile, enkä yhtään mitään muutakaan. Nää on niitä juttuja, jotta aina jotain. No nyt oli sitten kinttu pettänyt. Linkkuun jäänyt. Siksipä Sartsan päivitys, unenomainen enne päivän viiveellä, oli hiukan karmaisevaa luettavaa, mutta onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Miähen polvi on kuvattu, akuuttia leikkausta ei kuitenkaan tarvittu. Mutta uusi nivel, kuten minullakin, on tarpeen jossain vaiheessa. Ja niin, Sartsan uni, jalkavaivainen vaihtui miäheksi, ei Muumimaailmassa, vaan ihan kotona.

Päädyn työstäminen jatkuu tänä syksynä siihen vaiheeseen, että saan tehtyä taimi-istutukset. Pojat jo lupautuivat isänsä avuksi, mutta peruttiin varaus ja jatketaan kahden. Jossain vaiheessa tarvimme kuitenkin apuja syksyn edetessä, kun miähen suunniteltu käsileikkaus tulee ajankohtaiseksi.
Kesäkukkien kompostiinajo aloitettiin jo elokuussa. Orvokkeihin tuli härmää, joka pakotti luopumaan heti osasta istutuksia. Sen jälkeen alkoivat kukka-astiat täyttymään vedestä, kun en kaikkia muistanut suojata. Toisaalta, ei kompostikaan ihan mahdottomia pysty sulattamaan, joten hyvä niin, että saa haukkailla ruukun kerrallaan ja kannetaan tyhjät astiat vuoroon kasvarin nurkille pesuun ja huoneeseen talvisuojaan.
Maitolaiturilla kukkii vielä miljoonakello, gaura ja värinokkonen.

Arvatkaa mistä meidän ruokavalio koostuu? No, omasta tuotannosta. Tietenkin. Keväällä istutetut kurpitsantaimet ovat tuottaneet mahtisadon! Spaghettikurpitsa on kyllä taivaallisen hyvää. Mutta niin on myös kesäkurpitsat, joita on sekä keltaista, että vihreää. Meillä on ranskiksista laatikkoon ja täytetyistä lasagneen ihan kaikkea kurpitsasta. No, joo. Ihan vähäseltään on joutunut väkisin nielemään, kun tuntuu, että kaikkea kurpitsasta. Mutta ei, talvella en suostu syömään kurpistaa.

Huoneesta poistettiin tänään loputkin kurkuntaimet. Olin ihan kurkkuani myöten täynnä kurkkuja. Sanonta on peräisin työkasvarilta, kun aamuisin aina sadetakit yllämme poimittiin kurkut kauppaan =)
Ihan vain itselle muistiin, että tänä kesänä saimme sekä tomaatista, että kurkuista ennätyssadon. Toki oli meillä taimiakin, 5 kurkuntainta, 8 tomaattia, mutta vuosi oli suotuisa. Ei ollut pitkiä kuumia jaksoja ja saimme lyhyille lomillemme hyvän hoitajan taimistoille.
Osa tomaatintaimista jätettiin vielä kasvamaan. Leikkasin uudelleen versoavat latvat ja vähesin lehtiä, että valo pääsee hyvin kypsyttämään loput tomaatit.

Huoneeseen olisi mahtunut vielä muutama taimi lisää, vaikka osa kesäkukista oli koko kesän kasvarin suojissa. 

Kasvariin siirrettiin tänään pasuunankukka, joka pudotteli jo loput kukkasensa. Tämä oli tänä keväänä ostettu taimi, kukki mahdottoman hyvin ja ihan koko kasvukauden. Samoin suuri verenpisara vietiin suojaan. Loput talvehdittavat kukat tuodaan ilmojen viiletessä ensin kasvariin, josta osa päätyy työhuoneeseen, osa kellariin. 

Availin iltapäivällä muutamat Viron villavyyhdit terassin suojissa, kun aurinko lämmitti mukavasti. Tosin aika ajoin satoi ja tuuli oli navakkaa, mutta sain osan lankapölyistä jäämään pihalle. Hansikkaille olisi ollut tarvetta, ei keli ole enään mitenkään kesäinen, vaikka äkkiseltään näyttää.

 Syksyn käsityökirjojen valikoima on jälleen runsas! Olen saanut useamman uutuuden joita olen jo ehtinyt hiukan selaamaan. Teen jokaisesta kirjasta päivityksen kunhan ehdin kuvaamaan ja laittamaan sanat järjestykseen.
Ihanaa lauantai-iltaa teille kaikille,

 

Auringonkukat

Suuren suuri ei auringonkukkien kasvuala ole, mutta jo muutamalla kukinnolla saa katseltavaa pitkäksi aikaa. Pihassamme kukkivat auringonkukat on laitettu siemenkasvuina toukokuussa. Esikasvatus olisi aikaistanut loppukesän kukintaa.

Olen kuvannut kukinnan vaiheita aamuyön tunneista täyteen loistoonsa. Aikaisin aamulla kameran etsin vain on niin mutuna, että eihän näistä oikein selvää ottanut, onko kukinto etsimessä laisinkaan, vai muuten suhruinen kuva.

Istutukset ovat etupihalla, työhuoneelle menevän ajotien varressa. Laatikkoistutuksina nämä piti kastella koko kesän, koska samassa kasvulaatikossa on köynnöshortensian uudet taimet. Viime päivien sateet ovat pitäneet huolen, että vettä riittää ihan luonnollisesti.

Lajikkeiden määrä ei ole kummoinen, muutamalla erilaisella saatiin jo hyvinkin näyttävä alue. Auringonkukkien lajivalikoima on moninainen, ei pelkästää korkeuksiinsa nousevaa hojoa, vaan hyvinkin matalaa ja tanakkaa vartta. Sellaisia, mitkä pysyvät pystyssä ilma tukea.

Aurinkoisina päivinä ottavat kukinnot kaiken huomion itseensä.

Neliveto päällä pomppianen kiertää kehää ja nauttii niin valosta, lämmöstä, kuin kukinnon suomasta makeudesta. Iloitsen nähdessäni nämä pörriäiset.

Samalla kehällä kiertää useampi siivekäs, joista jokainen on tervetullut samalle kukinnolle.

Leikkona kukkanen on myös pitkäikäinen. Jo yksi oksa saa auringon huoneeseen.

Kerrannaiset kukinnot muistuttavat nallekarhua. Lajikkeen nimi on Teddy Bear. Mieleni tekisi koskettaa terälehteä ja laskea montako kerrosta päällimmäisestä alimpaan kerrokseen on.

Osa kukinnoista on vielä aukeamassa, eli linnuille riittää syötävää joksikin aikaa.

Vanhat joustinpatjan jouset ovat ruostuneet kivasti muutamassa vuodessa. Niitä vasten on istutettu köynnöshortesiat, joiden kasvu on todella hidasta.

"Alamäessä" kukkii matala lajike, ylempänä korkeampi.

Upea tiilenruskea auringonkukka on luhdin seinustalla. Kaukaa katsottuna se näyttää pystyyn kuolleelta, mutta lähempi tarkastelu sen näyttää, elossa ollaan. Upea hehku!

Vauhdikkaasti ollaan taas menty, viikko alkaa olla lopuillaan. Viime viikonlopun vapaapäivät meni töissä, joten alkavia vapaita tässä ootellaan jo malttamattomasti. Sitä ennen päivätyö ja ensimmäinen iltakurssi lasin parissa.
Mukavaa viikonloppua sinne kaikille ja kiitos kivoista viesteistänne.