lauantai 14. syyskuuta 2019

Lauantain ajatuksin

Huppista! Miten aika rientääkään. Päivityksessä tuli tahattoman pitkä tauko, jota en ollut mitenkään suunnitellut. Sitä vain huomaamattaan siirtää koneen äärellä istumista niin ettei lopulta huomaa, koska viimeksi oli mitään sanottavaa. Mennään työn imussa ja vapaalla nautin vain vapaista. Osa työajastani kuluu koneella ja nyt aloitellaan suunnittelemaan ensi kevääksi tarjottavia kursseja. Prosessi on pitkä ja kursseja on paljon. On hienoa olla mukana työyhteisössä josta saa niin paljon iloa.
Eilen iltakurssilla laulaa luikautimme yhdet synttärionnittelut 90-vuotiaalle, joka lopultakin pääsi miehen ikään!
Iltatöiden alettua olen ottanut pihatöihin hiukan etäisyyttä. Kiertelen katsomassa missä vaiheessa kasvua ollaan. Kukinnot ilahduttavat ja huomasin jopa syreenin kukkivan. Tässä kuvassa aidanteen punertava hortesia kukkii nyt ensimmäisen kerran. 
Tein syksyn siemenkylvöt elokuun lopussa salkoruususta ja pioniunikoista. Ilokseni huomasin molempien lähteneen hyvin itämään, mutta talvehtiminen on sitten ihan eri asia.
Tänään tein vielä kokeilun, kun olin ostanut unikonsiemeniä, ihan maustepurkkeja, jotka tyhjensin kukkien lomaan. Saa nähdä lähtevätkö nämä itämään.
Kesän alussa todettiin suuren hortensian ajan päättyneen. Harmittihan se, mutta ei pystyyn kuollutta elvytetä, vaan kammetaan maantumaan. Toinen versus on ollut jo useamman vuoden kasvussa, tosin ei ihan järki ole taas liikaa pakottanut kavupaikan suhteen, mutta kun kasvu on ok ja kukinnot näyttäviä, niin taitaa tuo tuossa viihtyä. Pienihän se vielä on, mutta antaa ajan kulua. Suojataan verkoilla talveksi, kun ristihuulet kulkevat juurikin tuon alta. Etteivät sitten erehdy luulemaan luvalliseksi.
Miljan oma puu, Kuntalan luumu, on tuottanut tänä kesänä satoa niin paljon, että voi jo sanoa tätä määrää sadoksi. Olemme saaneet enemmän kuin maistiaiset. Kieli pitkällä varroneet luumujen kypsyvän. Oli ihan tarkistettava minkälainen lajike tämä on, kun kypsyysaste oli kaiken aikaa raaka. No, myöhäinen lajike, joka sai hyvin lämpöä aiemmista hellepäivistä.
Kävin tänäänkin kurottelemassa välipalaa suoraan puusta. Oi miten mehukas ja maukas maku! Puun alla mansikkamaakin tuottaa vielä kypsiä marjoja. Tiedä kumpia söisi, vai tekisikö sekoituksen?
Talon päädyssä on alkanut tapahtumaan! Ollaan vaiheessa suunnitelmasta toteutukseen, kun pääsimme puukauppaan ja haimme samalla käynnillä raudoitusverkkoa. Työ tyssäsi tähän vaiheeseen yhtä nopeasti kuin alkoikin, kun miäs soitti ulkoa, että tule auttamaan. 
Kääk, mitä se nyt taas on tehnyt? Yhtään en ihmettele, yhtään en siunaile, enkä yhtään mitään muutakaan. Nää on niitä juttuja, jotta aina jotain. No nyt oli sitten kinttu pettänyt. Linkkuun jäänyt. Siksipä Sartsan päivitys, unenomainen enne päivän viiveellä, oli hiukan karmaisevaa luettavaa, mutta onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Miähen polvi on kuvattu, akuuttia leikkausta ei kuitenkaan tarvittu. Mutta uusi nivel, kuten minullakin, on tarpeen jossain vaiheessa. Ja niin, Sartsan uni, jalkavaivainen vaihtui miäheksi, ei Muumimaailmassa, vaan ihan kotona.
Päädyn työstäminen jatkuu tänä syksynä siihen vaiheeseen, että saan tehtyä taimi-istutukset. Pojat jo lupautuivat isänsä avuksi, mutta peruttiin varaus ja jatketaan kahden. Jossain vaiheessa tarvimme kuitenkin apuja syksyn edetessä, kun miähen suunniteltu käsileikkaus tulee ajankohtaiseksi.
Kesäkukkien kompostiinajo aloitettiin jo elokuussa. Orvokkeihin tuli härmää, joka pakotti luopumaan heti osasta istutuksia. Sen jälkeen alkoivat kukka-astiat täyttymään vedestä, kun en kaikkia muistanut suojata. Toisaalta, ei kompostikaan ihan mahdottomia pysty sulattamaan, joten hyvä niin, että saa haukkailla ruukun kerrallaan ja kannetaan tyhjät astiat vuoroon kasvarin nurkille pesuun ja huoneeseen talvisuojaan.
Maitolaiturilla kukkii vielä miljoonakello, gaura ja värinokkonen.
Arvatkaa mistä meidän ruokavalio koostuu? No, omasta tuotannosta. Tietenkin. Keväällä istutetut kurpitsantaimet ovat tuottaneet mahtisadon! Spaghettikurpitsa on kyllä taivaallisen hyvää. Mutta niin on myös kesäkurpitsat, joita on sekä keltaista, että vihreää. Meillä on ranskiksista laatikkoon ja täytetyistä lasagneen ihan kaikkea kurpitsasta. No, joo. Ihan vähäseltään on joutunut väkisin nielemään, kun tuntuu, että kaikkea kurpitsasta. Mutta ei, talvella en suostu syömään kurpistaa.
Huoneesta poistettiin tänään loputkin kurkuntaimet. Olin ihan kurkkuani myöten täynnä kurkkuja. Sanonta on peräisin työkasvarilta, kun aamuisin aina sadetakit yllämme poimittiin kurkut kauppaan =)
Ihan vain itselle muistiin, että tänä kesänä saimme sekä tomaatista, että kurkuista ennätyssadon. Toki oli meillä taimiakin, 5 kurkuntainta, 8 tomaattia, mutta vuosi oli suotuisa. Ei ollut pitkiä kuumia jaksoja ja saimme lyhyille lomillemme hyvän hoitajan taimistoille.
Osa tomaatintaimista jätettiin vielä kasvamaan. Leikkasin uudelleen versoavat latvat ja vähesin lehtiä, että valo pääsee hyvin kypsyttämään loput tomaatit.
Huoneeseen olisi mahtunut vielä muutama taimi lisää, vaikka osa kesäkukista oli koko kesän kasvarin suojissa. 
Kasvariin siirrettiin tänään pasuunankukka, joka pudotteli jo loput kukkasensa. Tämä oli tänä keväänä ostettu taimi, kukki mahdottoman hyvin ja ihan koko kasvukauden. Samoin suuri verenpisara vietiin suojaan. Loput talvehdittavat kukat tuodaan ilmojen viiletessä ensin kasvariin, josta osa päätyy työhuoneeseen, osa kellariin. 
Availin iltapäivällä muutamat Viron villavyyhdit terassin suojissa, kun aurinko lämmitti mukavasti. Tosin aika ajoin satoi ja tuuli oli navakkaa, mutta sain osan lankapölyistä jäämään pihalle. Hansikkaille olisi ollut tarvetta, ei keli ole enään mitenkään kesäinen, vaikka äkkiseltään näyttää.

 Syksyn käsityökirjojen valikoima on jälleen runsas! Olen saanut useamman uutuuden joita olen jo ehtinyt hiukan selaamaan. Teen jokaisesta kirjasta päivityksen kunhan ehdin kuvaamaan ja laittamaan sanat järjestykseen.
Ihanaa lauantai-iltaa teille kaikille,
 

4 kommenttia:

Sartsa kirjoitti...

Ja täällä pyöritellään ihmetyksestä päätä! Aikamoista sattumaa! Että miksi edes päädyit uneeni ja että muistin sen vielä aamullakin noin hyvin. Outoa. Onneksi ei käyny kummemmin. Ja onneksi se tapahtui ennen minun unta, ettei se ollu toisin päin ;D Se se vasta oiskin karminu.
Vähän toivoin, että tekstissä mainitaan, että kohta olette menossa Muumimaahan, mut ei, sittenkin jalka.
Vyhtien keriminen on rasittavaa puuhaa, vaikka ei edes kestä kauaa. Lupasin kerran lapsillekin siitä maksaa jos kerivät, mutta niitäkään ei kiinnostanu ;D Nyt ois monta vyyhtiä kerimistä vailla.

Intsu kirjoitti...

Ihana postaus. Kiva lukea kasveistasi. Onneksi ei Hannulle sen pahemmin käynyt. Jaa että sä muka vapaalla pelkästään nautit vapaalla olosta!! Ensinnäkin se on sinulle sula mahdottomuus ja sitäpaitsi sulla ei ole vapaata! Ja pihahommiinko ottanut etäisyyttä ja kuitenkin hommaat monenlaista joka raossa sielläkin. Sinua touhukkaampaa ja ahkerampaa ihmistä ei ole.

TeSa kirjoitti...

Vpaiden viettäminen on oleilua, ei jatkuvaa rasitusta, jota arki sisältää. Teen, kun siihen on mahdollisuus, mutta enää en pysty liiemmin matkoillakaan neulomaan.

Saija kirjoitti...

Piha näyttää kauniilta ja vielä aika kesäiseltäkin.