Minulle mieluisin vuodenaika on juuri nyt ja tässä. Kun luonto painuu levolle, värit haalistuvat, on hämärää ja vettä vihmoo vaakatasossa. Tiedän, että monelle se on kauhunpaikka, valo vähenee, aina on pimeää ja kaikki on niin synkkää ja ikävää. Juuri tämän vuoksi olen päättänyt, että tämä on ihan parasta aikaa. Olla valittamatta siitä, mille ei vai voi yhtään mitään. Aina voi valittaa, mutta mikä on parempi paikka, jos ei Suomi?Kävimme metsässä. Saalis oli heikko, mutta kuvauksellinen. Otin käyttööni Lensin ja etsin tähtäimeeni vaikka ja mitä. Tätä se ei tunnistanut. Tökkäsin sormellani, sen pinta oli pehmeä.
Pikkutorvijäkälä, jonka pongasin myös pihapenkereeltä.Vihreä eri sävyt, lempivärini.
Kärpässieni
Haarakas, näitä löytyi eri lajikkeita
Satumetsä
Keltasarvikas vanhalta nimeltään kantohaarakas
Meidän maataloutemme aktiivinen aika oli vuosina 1984-1998. Lehmistä luovuimme jo 1996, mutta jatkoimme vielä pari vuotta sen jälkeen viljanviljelyä.
Miäs oli aloittanut lihakarjan kasvatuksen tilan isännyyden vaihdon jälkeen ja kun minä tulin emännöimään seuraavana keväänä päätimme aloittaa lypsykarjan 1986. Näinä vuosina meillä oli myös lampaita, kanoja ja sikoja. Teimme yhdessä maatalouden työt, kausiluontoiset peltotyöt jaettiin molempien sivutöiden ( kaksivuorotyö molemmilla) työvuorojen mukaan. Lapset kulkivat mukana kotitöissä, ei päivähoidossa. Oppivat työn rytmin, näkivät miten luonto herää ja painuu lepoon.
Pellot ovat olleet samalla viljelijällä noiden vuosien jälkeen nämä vuodet. Hän on hoitanut näitä maita kuin omiaan, hyvin ja huolella. Harvemmin tulee enää käytyä tällä puolen maita.
Me salaojitimme kaikki, joten näitä on ollut helppo viljellä. Oi aikoja, oi muistoja!
Linnut tai hiiret roiskivat auringonkukan siemeniä lintulaudan alta ja sieltä täältä aina nousee muutama kukkavarsi ilahduttamaan.
Pihakoivu vaihtoi värit keltaiseen
Viikonlopulle oli luvattu syysmyrsky vesisateineen ja sitä se olikin!
Perjantai valkeni huuruisena pintana.
Kävin kuvailemassa kuivurimäen keltaisia haapoja
Pelto vastakkaiseen suuntaa ylemmistä kuvista
Kotipihan koristepöntöt
Miäs kuvasi viikonlopun sateenjäljet peltojen välisestä ojasta. Tämä on nykyään tosi, että oja ei riitä sadevesille, vaan joki laajenee pelloille.
Sunnuntaiaamuna hieraisin silmiäni pari kertaa. Oliko luvattu räntäsadetta? En ainakaan nähnyt sääkartoilla, mutta maassa se oli. Valkoinen pinta.
Osa kukkien juurakoista täytyy nostella vielä talvisuojiin ja piilotella keväällä kukkivat sipulit syvälle maan alle.
TERHI
