Narinaa ja patinaa

Mikä tunne, hymyä on leveämmin kuin suupieliin asti, silmätkin säihkyvät!
Tein muutaman ihanan löydön töiden jälkeen. Jokin minua veti kohti lähintä kirpparia heti työpäivän jälkeen. Ei laisinkaan huono veto ollutkaan, kohta ovelta tein ensimmäiset löytöni ja sisäinen ilo pulpahti pintaan.
Kaunis, aika painava, kynttilänjalka, josta heti olin aukomassa osia on varmaan helposti muunneltavissa lampunjalaksi.
Jalka viippuu ja vaappuu, narahtelee kuin pyytäen anteeksi vanhuuttaan. Kunhan nuo koukerot ehdin siivoamaan, mittailen ja tuumailen, mikä tästä lopulta tulee.
Olenhan minä aika harakka, kun kaiken tämän ja paljon muutakin, mistä en koskaan ole, enkä koskaan aio tänne kirjoittaakaan, kannan kotiin ja ihailen.
Kun kannoin suurella innolla pahvista matkalaukkua, olin siinä mietteissäni, miten iloitsenkaan näistä kaikista vanhoista esineitä paljon enemmän kuin tavaratalojen kiillosta ja säihkeestä.
Niistä kaikista materiaaleista, joista vielä voi saada jotain tehtyä, kuin ihan uudesta muovipuussiin kääritystä.
Tämä laukku lähti kuvauksen jälkeen ulkoilemaan, eli tuulettumaan, josko tunkkainen haju hiukan hälvenisi. Ajan hammas oli kolhinut laukun pinnan kauniiksi, mutta pääasia, lukot toimii ja sisälle mahtuu paljon lankoja!
Aamulla silmät sikkuraisina katselin tätä pinoa mielessäni saada muutama kaunis vanhus täydentämään tätä nurkkausta.

















Viikon alku meni suunnitellusti. Miähen jalkaleikkaus onnasi ja nyt hän nelistää sauvojensa kanssa useamman viikon. Tai eihän tuon vauhtia mikään hiljennä, mutta työt ovat hetkeksi jäähyllä.
















Viikonloppuna on pitkästä aikaa kahden päivän peräkkäinen vapaani, ihan luksusta!
Sunnuntaille olen suunnitellut käyväni Tampere - talossa, Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry juhlii toimintaansa 13. -14. 3.
Josko saisin pienen pienen kipinä aloittaa jälleen tilkkuilua itsekkin.
Edellisestä valmistuneesta työstäni on aikaa jo useampi vuosi.
Tosin olisi minulla paljon rästissä olevia kotitöitäkin, ikkunanpesua, kukkien laittoa....
.. voikaatten hyvin ja kiitos kaikille mukana kulkijoille.

Gubla

Niin vain viikonloppu on loppumaisillaan ja ollaan valmiina uuteen viikkoon. Ja uusiin koetuksiin, ihan jo heti huomenna.
Sunnuntai meni pojan kiekkoreissussa, sarjatilanne on nyt kutkuttavan jännittävä! Matkalla ehdin tekemään tytön peittoon muutaman lappusen, joku jo varmaan tunnisti mallin uusimman Modan vauvanpeiton kukkakuvion. Kyllä vaan, malli on esiintynyt aiemminkin lehdissä, mutta esitettyäni ohjetta tytsille, hän innostui tästä valtavasti. Otin ensiksi tuon kaikkein kirjavimman, Novitan Polkan. Muuthan langat ovat yksivärisiä. Neulon ensin nuo neljä palaa yhteen joka väristä ja sen jälkeen yhdessä katsomme, kuinka ne blokit sovitellaan peitoksi. Kiva pieni malli matkakässyksi. Minulla on jokin häiriö muistissani, kun vasta 10. lapun kohdalla sain tehtyä sen ilman ohjetta. Vai laittaisinko syyn iloisesti hälisevän kiekkoporukan piikkiin? Ympärilläni oli välillä Putouksen tulikoetta, Tartu mikkiin musiikkiesitystä, tai Biisikärpästä. En laita poikien piikkiin, no, ehkä vähän kuitenkin. Linja - autossa on aina tunnelmaa.


















Kukkanen sinulle nainen, huomiselle naistenpäivälle,

Ihan selvästi tekee kevättä

Tai sitten lumisadetta!
Taivaalla on ollut viikolla hienoja värejä heti aamusta alkaen. Kuva on otettu eilen illalla kotipihalta, auringon laskiessa. Kaunista.
Katoille kerääntynyt lumi puhuttaa edelleen, tai minua se ainakin ihastuttaa. Paksu lumipeite valuu hitaasti, kun katto lämpiää. Jääpuikot vuotavat märkää ja lintujen laulu antaa uskon siihen, että hetkellinen jääkausi alkaa olla elettyä elämää.

Maanteillä piisaa kosteutta vielä pitkäksi aikaa ja sehän harmittaa. Varsinkin, kun auton pissapoika ei suostunut toimimaan. Olikohan työmatkallani, läpi vilkkaan kaupunkialueen jotain, mitä minun olisi oikeasti pitänyt nähdä ;) ?
Samapa tuo. Kukaan ei soittanut perääni, niinkin on joskus tapahtunut.













Kotiin oli ihana tulla, väkeni oli siivonnut lattiat ja minä pääsin jatkamaan omilla puuhillani.
Viime viikonloppuna teimme miähen kanssa viiden kirpparin kierroksen, vakiokierros, kun liikkeelle lähdetään.
Tein jonkin verran löytöjä, kun ajan kanssa sain katsella pöytien tarjontaa.
Paras oli ehdottomasti tämä teline, jossa oli jo valmiina useampi tyhjä rulla. Täytin ne pitsinauhoilla ja hain kaapistani tyhjiin tikkuihin kerän käämilankaa ja narua. Laiskuuttani en lähtenyt hakemaan luhdilta toista narurullaa, saa hiukan ensin hanki laskeutua, että viitsin sinne mennä.














Asettelin telineen keittiön työtasolle. Mietin, että pitääkö sen olla pystyssä vai vaakatasossa? Nyt telineessä on niin pitkät metallipuikot, että se on ruma, mutta josko jossain vaiheessa yrittäisin putsata ne ulkona ja katkaista sopivampaan pituuteen, niin telineen voi pitää pystyssäkin.
Telineeseen mahtuu kahdeksan rullaa ja sitä voinkin hyödyntää kaikilla kauniilla nauhoilla ja pitseilläni.
Telineen alta pilkahtaa isohko liina. Tämänkin ostin kierroksellani.
Sitten silmään pomsahti vaaka, kirjevaaka ilman tasoa. No, ei sillä tasollakaan ole niin väliä, tuskin mitään tällä yritänkään punnita.
Jokaisella esineellähän olisi kiva olla jokin käyttötarkoitus, tälle en tosin keksi yhtään mitään muuta käyttöä, kuin pujotella sen ennestään täysinäiseen asetelmaan, jossa kukkapurkkia pitää päästää välillä täyttämään vedellä.
Siirtelen taas, kun löydän jonkin kiva paikan sille.
















Kipsinen Madonna, lempeä hymy huulillaan, on aina kierroksillani etsinnän kohteena. Joko näitä tai enkeleitä.
Molempia löytyy jo useampi kotoamme. Kaikkea on kiva etsiä, voi sitten "huonommat" laittaa kiertoon takaisin.

















Aiemmin ostamani pikarit saivat rinnalleen lasikarahvin. Asettelin kaikki ikkunalaudalle ja nyt mietin, mihin siirrän kukka - astelmani.Olen vuosien aikana kasvattanut isoja huonekasveja, kun ne saavuttavat pirtin katon, on niistä ollut pakko luopua. Nyt olen vähentänyt pieniäkin kukkia, vaikka kyllä niitäkin on vielä paljon.
Pidän viherkasveista. Omani ovat helppohoitoisia, eivät paljon muuta vaadi kuin vettä juurilleen.
Tylsästäkin kasvista saa kivan ja haasteellisen, kun änkee sen ahtaaseen häkkiin ja vasta sen jälkeen miettii, miten sen pystyy kastelemaan.

Ilokseni huomasin kävijälaskureideni tulleen näkösälle.
Mukavaa viikonloppua sinulle,

Lappua lapun viereen

Virkattuun peittoon on kulunut jo reilu kilo lankaa.
Purkasin yhden paidantekeleeni lisälangoiksi. Siinähän ei kauaa mennyt kun melko valmiin kaarrokepaidan vedin langoiksi.
Purettua lankaa en alkanut sen enempää kastelemaan, virkkailen kiharasta langastani valkoisia ja vihreitä lappusia sen kun ehdin ja työ etenee mukavasti. On muuten ensimmäinen peitto näillä pienillä lappusilla, isoon peittoon virkkasin yhden ISOn palan joskus aiemmin.
Työlläni alkaa olla jo kokoa aika mukavasti, mutta haluan tehdä tästä vielä suuremman.
Ainakin teen ne langat loppuun, jotka olen varannut koriin työni viereen.
Työssä ei tule mitään viimeisteltävää, virkkaan lapun kiinni viimeisellä kerroksella ja päättelen loppulangan heti.Peiton päälle on kipattu uusi kasa lankoja. Nämä ovat tytsin joululahja meiltä vanhemmilta. Lupaus tehdä iso neulepeitto ja sen mallikin on tainnut löytyä, lopultakin.
Taidan ottaa tämän työn viikonloppuna matkatyökseni, pojan kiekkosarjassa on tulossa yksi pitkänmatkan peli.
Ja nyt takaisin koukuttelemaan,

Laskurin vuokrasopimus loppu?

Edellisestä päivityksestä on kulunut jo viikko aikaa. Sinä aikana on molemmat kävijälaskurit hypähtäneet piiloon, parin päivän välein. Hmm...?
Liekö jokin aikasopimus, kun lakkasivat näkymästä?
Molemmat laskurit toimivat edelleen, mutta piilossa.
Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut tekeväni päivitystä nukkekodin irtaimistosta, kun tavaroita tulee monelta eri suunnalta ja hienoja tavaroita onkin.
Vanha nukkekoti on edelleen ja voi hyvin. Tytsi siivosi joulun pois joskus tammikuulla, ettei ihan uutta joulua odotella samalla sisutuksella.
Vanhaan taloon en ole lisännyt mitään, uudet tavarat tulevat aikanaan uuteen taloon ja vanha jatkaa omaa elämäänsä.

Keittiö on edelleen talon sydän. Siellä Nanny puuhailee omiaan lieden lämmössä.
Kuva on otettu linssi kiinni pleksissä, keittiön omassa valossa. Tykkään tästä talosta edelleen, mutta kun on alkuun päässyt ja nähnyt kerran lopputuloksen, haluan saada vielä toisenkin "pienen talon".
Toiseksi nukkekodiksi suunniteltu kaappi on paljon tätä vanhaa taloa suurempi ja sen täyttämiseen saattaa kulua vielä useita vuosia.
Mutta onneksi minulla on ihania ihmisiä ympärilläni, jotka tekevät tästä keräilystäni paljon hauskempaa.
Itse olen tehnyt viime päivinä pari todella hienoa kirpparilöytöä. Sitä on kuin lapsi lelukaupassa, heti kauniin esineen nähdessään tietää mihin se kuuluu.
Ylimmän kuvan äiti ja lapsi on osa suurempaa taulua, mutta tuon varsinaisen kuvan yritän murtaa irti taustastaan. Taustan raidallinen muovipohja ei saa minkäänlaisia säälipisteitä, mutta kuva täyden 10.

Takka, kakluuni, on uusin aarteeni. Se vain on niin kaunis ja sopusuhtainen, valkoinen ja ulokkeellinen.
Todellisuudessa tämä on tuoksuille tarkoitettu kynttiläastia, mutta minä laitoin takan pehmusteisiin ja piilotin muiden nukkistavaroideni joukkoon.
Uuden nukkekodin tyylisuunta on vielä avoin, mutta luulen kaikkien kalusteiden ja tavaroiden löytävän oman paikkansa aikanaan.













Tänään sain pieniä esineitä työpaikalleni, kun ihana kummitätini teki päiväkävelyn räntäsateessa luokseni.
Viikonloppuna Tampere - talossa olleet messut eivät saaneet minua innostumaan paikanpäälle, sain kuitenkin tuliaisia sieltä.
Pienet kyttilät ja kello, nappiin tehty, sopivat kokonsa puolesta hyvin kuvattavaksi takan reunuksella.
Pidän tuollaisista esineistä, joita voi helposti siirrellä, niille voi hakea oman kivan paikan, eivätkä ne ole mitenkään määrävässä asemassa, jolloin niihin saattaa kyllästyä nopeasti.
Pieni puukuorma kelkan päällä tuo nostalgisen tunnelman. Samanlaisella kelkalla on tainnut kummitätini joskus hakea puukuormaa.
Kiitos vielä ja vilkutuksia!














Näiden kirjojen, kumihanskojen ja vispilöiden tekijöillä on omassa päivätyössään aivan liian paljon löysää aikaa, kun ehtivät tekemään tällaisia ihanuuksia ;) !!!
Olen saanut aiemminkin samaisilta naisilta ihanuuksia, kerrosvoileipiä, vessapaperisäkkejä... kaikki miniatyyrikokoa.

Nämä pienet esineet ovat ilahduttaneet minua talven aikana monena maanantaina, kun olen töiden jälkeen rämpinyt keramiikkapiirin ovesta sisälle.
Kirjoihin ihastuin heti. Näissä on pehmeät ja kauniit kannet, sain ihan oman matkavirsikirjan ja - raamatun. Tosin virsikirja ei ole kunnolla senttiäkään korkea.
Kerran vinkkasin kivoja nukkisblogeja ja heti seuraavalla viikolla sain pienen pienet kumihanskat. Ja kuinka ollaakaan, vihreät.
Vispiläkauppoja on pidetty vuosia, tai oikeastaa turpakäräjiä, mutta aina vaan saan kauniisti toutettuja töitä itselleni.Ehkä minäkin saan joskus tehtyä jotain pientä ja vastavuoroisesti voin ilahduttaa näitä naisia pienillä tavaroilla.












Tiedä sitten syötänkö nämä maissitangot näille koukkunokille, nekin kahden naisen tuliaisia.
Papukaijat ja isommat koirat olen ostanut kaupan leluhyllystä, kun vain kohdalleni on kauniit esineen tulleet.













Koiranpennut ovat miähen ostamia, syntymäpäivälahjani.
Oikeaa koiraa ei vanhuksen tilalle ole hankittu, eikä kyllä ole paljon puhuttukkaan sellaisesta. Minusta nämä pienoismallit ovat paljon helppohoitoisemmatkin.

Kaikki nämä ja paljon muuta on isoon laatikkooni piilotettuna.
Mukavaa kevään odotusta teille kaikille,

Hiirenkorvilla

Vapaapäivä, sana ei ole hallussa.Vapaat eivät tuo sitä rentoutumisen ja palautumisen tunnetta, mitä siltä odotan.
Liian paljon pahaa mieltä, odotan jo kesälomaa.










Pirtin lämmössä kirsikan- ja koivunoksat tuovat kevään tunnun, höyhenet lupailevat pääsiäisen.


















Ihana vanha vaalean vihreä pullo on löytö kirpparilta, samoin pienet pikarit.

Vaaleanpunaisen hentoinen sävy on lempeä.

Kaikkeen on vain totuttava, mutta onko kaikki asiat pakko hyväksyä?

Voihan lumiläjä!

En tiedä mistä alottaisin, mutta hain vertailun vuoksi sellaisen lämpimän kesäisen, mieltäni hivelevän jutun, kun kasvihuone on täynnä vihreää.
Ei valkoista!
En ole koko talvena vielä kertaakaan harmitellut lumenmäärää, eikä siihen ole aihetta tälläkään kertaa. Mutta ottaahan tuo hiukan hermon päälle, kun tästäkin kuvasta huomaa mitä vahinkoa lumi on tehnyt muovihuoneelle.
Lintassa se on.

Alumiinikaaret ovat antaneet periksi, ei huomattu ajoissa aloittaa lumenluontia, kun minään muunakaan talvena ei ole tarvinnut asiaan kiinnittää mitään huomiota. Aina se lumi on tullut alaspäin. No, onhan se tullut tänäkin talvena, mutta ei valumalla, vaan kirjaimellisesti alaspäin.
Kyllä minua harmitti, kun sain tietää vahingon tapahtuneen. Paria päivää aiemmin oli miähen kanssa puhetta, että tälle kesälle ei tarvinne tehdä kasvihuoneella paljoakaan, kun vain poistetaan oikealla olevat kasvulaatikot ja laitetaan lattialle tiilet.
Ja sanonko mä, mitä mieleeni tuli, kun asia minulle selkes?
No, en ilkee. Yritän olla sivistynyt ;)
Viime keväänä vaihdettu muovi on kestänyt ehjänä melko hyvin, ainakin siihen saakka, kun aloitimme lumenajon. Uusi muovi on elastista, jopa niin notkeaa, että muovi vetää perässään päätykaaret ja ovet ovat tulleet huoneen sisäpuolelle.
Onhan tuo loppujen lopuksi aika koomisen näköinen, vaikka kyllä tästä taas uusi kesäprojekti saatiin listalle.
Jollei nuo kottarit olisi olleet ihan tuolla kohtaa, olisi vahinko ollut vielä suurempi, mitä se nyt on.
Ja ennen ensimmäisenkään lumihiutaleen poistoa, oli tuon lumikasan alle pakko mennä konttaamaan ja pelastamaan kaikki isot istutusruukut ja ämpärit.
Miäs ehdotti tekevänsä keskelle muovia viillon ja sitä kautta olisi lumi valunut huoneeseen. Minä sain ääneni kantamaan kovempaa ja me kauhoimme lumen pois muovin päältä. Näin muovi suojaa vielä tulevat lumet ja sateet ennen kevättä.
Tällä hetkellä minulla ei ole intoa lähteä tyhjentämään huonetta sadoista ruukuista ja työkaluista.
Niin me sitten viikolla omalla porukalla kauhoimme lunta huoneen päältä pois.

Se on selvää, että huone nostetaan pystyyn uudestaan, mutta millainen siitä tulee, on vielä harkinnassa. Ja kun emme ole koskaan miähen kanssa yhtäaikaa kotonakaan, niin tekstarilla ei tätä asiaa voida suunnitella pidemmälle.
Mutta, jos alkusuunnitelmat toteutunevat, saattaa tähän nousta, taas minun pitkäaikainen haave, huone, jossa on paljon vanhoja ikkunaruutuja, hirttä, kulunutta tiilipintaa ja paljon elettyä tunnelmaa....














Keittiön pöydälle on jo ilmestyneet ensimmäiset keväänmerkit. Laitanko, enkö laita itämään? Ehtiikö uusi huone valmistua ennen kasvukautta? No ei varmasti ehdi, mutta kaippa minä jotain väliaikaista ratkaisua keksin.

Samalla teimme katsannon kellari - istutuksille. Tulppaanit ja helmihyasintit voivat hyvin, eloa on joka ruukussa.
Hiukan lunta pintaan kostukkeeksi ja sipulit saavat vielä uinua talviuntaan kolmatta kuukautta ennen ulospääsyä.













Olen jo useampana viikonloppuna päivittänyt jonkun kukan, niin tänäänkin.
Tämän orkidean kävin ostamassa kotimatkalla parhaalle tyttärelleni, syntymäpäivälahjaksi, hänen täyttäessään tänään 19 - vuotta. Onnea!
Tytsi on kotimatkalla abiristeilyltä. Viimeksi kun juttelin hänen kanssaan, oli laiva tulossa satamaan noin 1, 5 myöhässä aikataulustaan. Ehkä me tänään vielä halataan synttärisankaria, kotimatkaa on vielä monta tuntia.

Ilottelua

Kevät on siinä vaiheessa, että abit ovat ilakoineet juhlissaan, opettajia on käskytetty ja alaluokkalaiset ja vanhemmat karkitettu.
Abijuhlissa opettajat tekivät erilaisia tehtäviä antaumuksella, nauroin ihan vedet silmissä.

Teemana oli Star Wars ja mukana olikin sekä hyviksiä, että pahiksia.
Juhlissa oli muita vuosia hiljaisempi meno, kun juhlapaikka ei ollut koulu, vaan kunnan juhlatalo.
Paikalle pääsi ainoastaan lukiolaiset, peruskoululaiset eivät saaneet osallistua tilaisuuteen.
Ehkä ensi vuoden iloittelut saadaan pitää uudistetussa koulussa, vielä kun ei ole varmaa että onko koulun korjaus valmis edes kevätjuhliin.
Kolmasluokkalaisia ei ole suurta ryhmää, kaikki mahtuivat yhden auton lavalle.
Hyisen kylmä aamu oli hiukan lämmennyt auringon paisteessa, kyllä oli hieno keväinen sää kuvauksille.

Tytär halusi asukseen hyviksen.

Asussa on pitkä ruskea viitta, joka tehtiin miähen kylpytakista. Värjäsin sen ruskeaksi, samoin yhden pyyhkeen, josta ompelin ison hupun.
Takista poistettiin vyölenkit ja taskut, ne pitää ommella takaisin.
Kirpparilta löysin ison collegepaidan, joka sai pintaansa vaalean beigen sävyn. Leikkasin vain helmaresoorin pois ja tein uuden päärmeen. Tämän paidan voi miäs käyttää tämän ohjelmallisen päivän jälkeen vaikka työpaitanaan.
Miekan ostossa auttoi isoveli, kaupungissa oli suuremmat leluvalikoimat. Pienellä budjetilla kertakäyttöasu, ihan onnistunut tulos.
Tunnin ajelu ei saanut tytön hymyä hyytymään. Huomenna on vuorossa abiristeily, koulu jatkuu muutaman kurssin ajan vielä koko kevään, vaikka lukuloma alkoikin.

Tsemppiä kevään kirjoituksiin kaikille abeille,