Huurteessa

Pakkanen kuvioi kauniisti kasvihuoneen ikkunat.

















Maa kimmeltää pakkasyön jälkeen.













Lätäköiden pinnat jäätyvät.
Kasvit vaipuvat talvilepoon.
Korjattu sato tuo kesän mieleen.


















Talvi olet tervetullut!

Appeni

Tässä on appivanhempani vihkikuva sotavuosilta.
Valokuvatulostuspaperille tulostettu kuva oli toinen, jonka tein samanaikaisena sulatuksena nuorten kuvan kanssa, mutta kehykset ovatkin sitten kasattu Tiffanytekniikalla erona aiempaan viimeistelyyn.











Sulatuslasi on Bullseyn luonnonvalkoinen ja päällä tektaa.
Kehyslaseina Kokomo 163.
Valmiin työn saumat jätin patinoitamatta, kuulas ja kirkas sauma sopi paremmin kokonaisuuteen.













Jos anoppini eläisi, olisi hälle tullut syksyllä ikää 90- vuotta, apelleni 98.
Valmiin työn ripustin telkkuhuoneen seinälle, vanhan ikkunapokan sisään näkyvälle paikalle.

Kranssit

Siivoilin pihasta pudonneet koivunoksat kranssiini ja niputin mustikanvarpuja hyvän ryppään pohjaan rautalangalla kiinni.
Miniä näki työni ulko-ovessa viime lauantaina ja tahtoi heille samanlaisen.
Siksipä kävimme miähen kanssa sunnuntaina metsäkeikalla, mustikanvarpuja oli saatava lisää.

















Ämpärillisestä varpuja askartelee monta kranssia. Ihanaa vehreyttä.

















Maahanpudonneista koivunoksista saa napakan työpohjan, kun kiristelee rautalangan kunnolla.
Tämän askartelin lasipajallani ja sain sotkea mielinmäärin risuja ja varpuja. Ah, terapeuttista!T & S kranssi valmistui noin tunnissa, kun ei lasketa aikaa materiaalinhakumatkalta.
Tähän voi oman mieltymyksen mukaan kiinnittää jonkin koristeen tai nauhan.
Omaani lisäsin ruusun.

Messutunnelmia

Vuoden kohokohta, Kädentaitomessut Tampereella on huikean suuri massatapahtuma, joka vuodesta toiseen innostaa väkeä liikeelle.
Minä odotan aina marraskuuta, mutta nyt oli jotenkin fiilis vähän kehno, silti mukaan oli mentävä.
Kerjäsin ensinnäkin kyydin itselleni, en jaksanut ajaa. Miäs haki ajoissa pois tuhlaamasta kaikkia euroja.
Vaikka sitä aina tekee itselleen jonkinlaisen budjetin ennen ovien aukeamista, se pettää jossain vaiheessa kuitenkin. Ainakin minun osaltani.
Ostokseni olivat melko maltilliset. En ostanut kuin pienen vyyhdin lankaa ja sitten Novitaa.
Öh, Novitaa saa ruokaostostenkin yhteydessä, siksi tuo pieni vyyhti oli pakko mainita.
Ostoslistallani oli neliskanttiset sukkapuikot, joiden hinta on aika pöyristyttävä, 13 €.
Mutta oli ne ostettava, kun ne ovat minun käsiini paljon ergonomisemmat, kuin tavalliset pyöreät puikot.Toinen listaostos oli suunnittelualunen helmitöilleni, jota pääsin käytännössä kokeilemaan helmityökurssilla.
Hyvä aasinsilta kirjoittaa helmitöistä ja samalla päivittää kurssilla tehdyt ruskeat koruni joihin kuuluu kaulakoru irrotettavalla donitsilla, korvikset ja rannekoru.

















Korvikset pujottelin lankaan.













Käsikoruun olen ostanut Helmimerestä joskus nuo kiiltävät ihanuudet, joita on pujotettu kaikkiaan kolme vaijereihin.Pitkään vaijeri kaulakoruuni saan vaihtelua kiepauttamalla korun kaksinkerroin, pitämällä pitkänä donitsin kanssa tai ilman.













Idea kaulakoruun lähti samansävyisestä rintakorusta(ei kuvissa), jonka olen ostanut kirppikseltä.













Ehdottomasti messujen parasta antia oli jälleen ne lukuisat ystävät joita siellä tapasin.
Eihän nuo ostokset ihan tuossa olleet, mutta kaikki muut ostokset olivat tarveaineiden puolelta ja valmistuvat aikanaan...

Ajassa kiinni

Olen istunut pitkää iltaa ja aikaista aamua.
Oppinut uutta ja palannut takaisin työni ääreen jatkamaan opinnäytetyötäni.
Viime viikon hitauden ja alkukankeuden jälkeen olen kirinyt kiinni aikatauluani ja pysynytkin siinä aika mallikkaasti.
Kiitos 11 tunnin työpäivien.

Sisareni

Syyskuussa kävimme kahvittelemassa sisareni syntymäpäivillä ja asensimme samalla tekemäni sulatustyön vintinrapun ikkunaan.
Asennus kuului lahjaan ;)

















Tein tämän keväällä koulussa ihan mututuntumalla, sen pitää sopia sihen ruutuun, se ei ole liian iso.
Ja olihan se ihan passeli. Kirkas, että valo tulee päivällä, eikä peitä liikaa. Kepeä ja saajalleen mieluinen.
Koirat mennä rymistävät päivittäin ylös ja alas tämän ohi, mutta työ pysyy hyvin suojassa ruutujen välissä.

Sisareni on kiitollinen vastaanottamaan kaikkea itsetehtyä, joten tein hälle hautajaisiin Krokotiilihuivin.
Lämmitti mukavasti, kun olo oli sisältä turta.

















Huville tuli kokoa 186 x 60 cm, reilusti harteilla pidettävä tai kaulan ympäri kiepautettava.
Lanka on 100% villaa, navia, Faroe Islands. Jostain messuilta vuosia sitten ostettu.
Lankaa oli ihana virkata, mutta se ei kestänyt purkamista.
Olen tässä miettinyt, että kohta on sisareni nimipäivä ja minä en taida ehtiä tekemään mitään neuletta, voisiko tämä olla ennakkolahja?

















Ruusut, kummitädiltään saadut, kuvailin syntymäpäivänä.

Kaikki koolla

Tuo edellisen päivityksen hymynaama teki meistä aikanaan isän ja äidin.
Esikoinen syntyi kahta päivää ennen isänpäivää.
On ihanaa, että lapset muistavat myös vuoden muinakin päivinä kuin nimettynä juhlapäivänä. Mutta parastahan on, että ollaan kaikki koolla kun juhlitaan.
Syötiin oikeaa äijäruokaa, valtavat itsetehdyt hampparit. Ähkypalleroina vyöryimme ruuan jälkeen.
Tänä vuonna olen iloinnut monista asioista, mutta ehkä parhain asia kaikista on, että olen jälleen saanut puheyhteyden oman isäni kanssa. Vuosikymmen meni hiljaisuudessa puolin ja toisin.
Näin on parempi olla.













Ojennan ruusun myös omalle isälleni, kuten lasteni isälle.

23

Miten nuo lapsetkin vanhenee ihan silmissä, kun itse sitä tuntee olevansa vielä niin nuori.
Korjaan, nuorekas.
Niin ne vuodet vierii, esikoinen, tuo äipän omena viettää tänään 11.11 syntymäpäiväänsä.
Onnea sinulle lapsukainen.
Poimin ruskakimpun pihan kukkamailta.