skip to main |
skip to sidebar
Himmenee aattoilta,
tähtien hopeasilta,
kimaltaa yllä maan.
Hiljenee ihmistalot,
lämpöiset jouluvalot,
syttyvät ikkunaan.
Kaikuvat kirkkojen kellot,
lumiset tiet ja pellot,
ääneti odottaa.
Jälleen ihminen siellä,
lapsuuden juhlamiellä,
jouluhun vaeltaa.
Lapsuuden joulut, kiireet ja touhut, ovat taakse jääneet. Kahden kuljemme ja aikataulut uudet suunnitella saamme.
Vanhemman lapsen perhe kävi tervehtimässä meitä jo aatonaattona, jolloin söimme täyteläisen jouluaterian. He matkaavat jouluksi toisaalle, joten varaslähtö jouluun oli kiva yllätys heille.
Tyttären perhe viettää aaton miähensä perheiden luona, mutta joulupäivänä saamme heidät vieraaksemme. Tuskin maltan odottaa sitä pienintä joulun viettäjää.
Nuorimmaisemme lähti jo aatonaattona töiden jälkeen tyttöystävänsä luo joulua viettämään, mutta palailee kotiin myös joulupäivän aikana.
Lähes kolme vuosikymmentä on aikaa, kun viimeksi olemme olleet miähen kanssa kahden jouluaattona, eikä oikeastaan silloinkaan oltu kahden, vaan appivanhempani olivat mukana joulussamme.
Juurikin anopin ohjein on vuosien aikana valmistuneet pernatuuvinki ja ruistaikinakuorrutettu kinkun paisto.
Monta perinnettä ja jokainen tekee uusia.Niin mekin.
En leivo, en paista kinkkua. Mutta pernatuuvinki valmistuu ja ruokaa on tarjolla.
Nuorimmainen lähti isälleen ajomieheksi kuusimetsään, kun miäs jalka kipsattuna konkkasi keppeineen läpi peltojen.
Hieno kuusi, pitkine oksineen on koristautunut hopeaan, valkoiseen, sekä kirkkaaseen lasiin.
Pientä punaista pilkettä löytyy sulatuslasitontuista, jotka tein syksyn aikana.
Koristeista löytyy monta tuttua ja vanhaa, mutta joka vuosi sinne on löytynyt muutama uusikin koriste.
Joulurauhaa nyt kaikkialla soi.
Joulurauhaa, siit kaikki unelmoi.
Joulurauhaa saamme julistaa,
lapsi syntynyt on maailmaan.
Teille kaikille, ystäville ja tutuille, toivotan hyvää ja levollista joulun aikaa.
Vaalea kranssi pääosin kirkkain helmin.
Sitten punainen. Sama työ päivänvalossa ja pöydällä. Nämä ovat kauniita vaikka kynttilän kanssa pöytäkoristeena.
Ja vielä vaalea helein vihrein helmin.
Työhuone hiljeni eilen tämän alimman työn jälkeen. Lyhyt tauko lasitöihin joulun ajaksi.
Etsin neulepintaa, joka olisi samanlainen molemmin puolin ja sellaisen löysin Rinsessa- setistä.
Tuubihuivi kiepsahtaa kaulaan notkeasti, mutta neulepinta kääntyy melko varmasti sisäpuolelle, jättäen kuvionsa näkymättömiin. Näin ollen kuvio on nyt molemmin puolin samanlainen.
Kuviota miettiessäni, mietin samalla huivin käyttöä. Jos neuloisinkin huivista pitkän kaulahuivin, jonka voi halutessaan kiepsasta kevyesti kaulan ympärille vain napit avaamalla.
Tai möbiuksen, kierteisen huvin, joka on helppo muokata huivin päihin ommelluiden nappien kanssa.
Kätevää. Yksi huivi, monta mahdollisuutta.
Lanka on Novitan Nalle. Suuret puikot ja lähes kolme kokonaista kerää.
Lapaset saivat pintaansa simppelin kuvion ilman pitsitystä. Ihana suklaanruskea setti.
Aikuisten värityskirjat ovat täyttäneet lehtihyllyt!
On huomattu, juu. Tytär osti syksyllä oman vihkonsa ja otti vanhat värityskynät käyttöönsä. Tuohan jäi heti koukkuun kirjaansa.
Seuraavalla kaupunkireissulla minunkin piti päästä valitsemaan oma värityskirjani, kun tytär osti jo toisen itselleen.
Niin on ollut kiirettä ja muuta puuhaa, että en ole saanut edes singneerattua kirjaa omakseni.
Seuraavilla kauppareissuilla en ole kuin päällikannen katsonut uusista kirjoista, ettei tule ostettua toista odottelemaan.
Näitä voisi hyödyntään myös työssään, kun vähän selailee sivuja.
Koukuttavaa puuhaa!
Kiitos kaikista kivoista kommenteistanne,
Näissä sukissa on ruskaa. Sitä ei äkkiseltään kaupasta kerää ostaessaan tiedä mitä salaisuuksia sinne sisään on kehrätty.
Nämä sukat halamoivat kunnon jalkineita, kirpeää ilmaa ja kaunista luontoa. Ja jollei ihan patikointisukka, niin lämmin olo nämä jalassa ainakin tulee.
Lankana on Novitan seiskan raidat.
Kaikki joulukoristelaatikot on nyt pengottu, osa viety kierrätykseen ja osa roskiin.
Tein hitaamman kaavan mukaan vielä toisen kranssin, styrokrenkaan päälle. Minulla on jokin inhokkisuhde kuumaliiman kanssa, mutta olihan se taas otettava kaapista lämpiämään, kun askarrussormea kolotti.
Ajatukseni oli vain ja ainoastaan punaiset pallot, mutta pienet pallot loppuivat kesken. Miten voi olla näin pienet varastot kotona, että mitään ei saa heti valmiiksi??
Hätäratkaisu. Otan käyttöön hopeiset ja valkoiset. Ja muutaman omenan. Ja kirkkaanpunaiset lasisydämet.
Lopuksi kiepaisin hitaasti jäähtyvän kuumaliiman kanssa pitkän punaisen pallonauhan koko työn ympärille. Tässä vaiheessa oli mennä hermot, nahkat sormenpäistä ja työ jäädä ensi jouluun.
No. Jos väristä tykkää, niin meneehän tämäkin. Minun pitää silmitellä tätä hyvän aikaa, että menee jakeluun.
Voiko tälle mitään? Tälle siivouspuuhaamiselle? Päädyin penkomaan vaatehuoneen joulukoristelaatikot, kun katselin männä iltana pätkän videota kuinka helposti pesulahenkari taipuu joulupallokranssiksi.
Viime joulun alla katselin ihanan runsaita ja kauniisti sävytettyjä joulupallokuusia, mutta ne onneksi jäi kokeilematta.
Nyt ei olisi ollut liiemmin palloja tähän työhön jäljellä.
Meillä on ollut eri jouluina eri värit käytössä, mutta viime vuosina olen laittanut tarjolle vain valkoisen, hopean ja kirkkaat koristeet. Muut joulun sävyt löytyvät pöydiltä, kukkaruukkujen pinnoilta ja valosarjojen vierestä.
Siksipä vihreät pallot joutivat askartelukäyttöön, paitsi että, ne eivät riittäneet alkuunsakkaan.
Nuorimmainen kävi oikomassa alasimen päällä pesulahenkarista mutkat suoriksi, että sain aloittaa pallojen asettelun. Otin vuoroin kullan sävyn, vuoroin vihreän ja kieppasin pallot rautalankaan. Mies väänsi pihdeillä tiukat mutkat lankojen päihin, ettei rautalanka pinkaise auki.
Lopuksi kiepautin pitkän kellonauhan pallojen lomitse.
Koko komeus (kauheus) nostettiin kullanvärisellä ketjunauhalla paikoilleen.
Joulun ajan sää taitaa olla tällä hetkellä suuri puheenaihe. Tai ainakin ihmettelyn aihe. Luvassa oleva ennätyslämmin viikonloppu, jopa + 10', saa kyllä kaikkoamaan nuoskalumen rippeetkin. Mutta en anna sen vaivata joulunvalmisteluja. Koppasin kaksi kevään vihreää timangityynyä eilisellä kauppareissulla kilpailemaan pallokranssin kimmaluksesta telkkuhuoneeseen.
Mahtipontinen kynttilälyhty on upea, mutta korkeutensa vuoksi majailee yleensä lattialla. Tässähän on lisää kimallusta helminauhoissaan.
Korttiteline on alkanut täyttymään heti alkuviikosta joulutervehdyksillä. Arvannette, että sanon tuolle pikku tonttuselle heit aina kuvan nähdessäni.
Lämpöä ja valoa teidän jouluvalmisteluihinne.
