Kesäruostetta

Pihjala kukki meillä tosi hyvin. Runsas kukinto ei tuo lumista talvea, mutta toivon toisin. Sataisi kunnolla lunta ja olisi valkea maa sitten aikanaan. Pihlajassa on voimakas tuoksu, mutta sekin houkuttelee pölyttäjiä luokseen. Meillä on kaksi riippapihlajaa ja useampi luonnonvarainen. Jälkimmäisistä yksi kaatui Vieno-myrskyssä aamulla tien yli, kun olimme lähdössä töihin. Moottorisaha oli helposti otettavissa, puu poikki ja pääsimme liikkeelle.

Olen kiinnostunut myös Tuurenpihlajasta, jolla on kaunis syysväri. Pitänee olla silmät auki, kun teemme puutarhakierrosta. Olen aina kiinnostunut kauniista väreistä, mutta niin olen myös kaikesta ruosteesta on se sitten käytöstä poistettu esine tai puutarhakoriste.

Puulieden reunus kehystää vanhan ompelukoneen.

Viime kesänä siirsimme lamohietakirsikan kivien väliin. Hyvin on juurtunut, kun kukki näin kauniisti.

Joudun hiukan ohjaamaan kasvustoa, ettei ajaudu ihan kävelytielle.

Ruosteessa on tämäkin keinu. Ikää sillä on pian 30-vuotta. Parikeinunpuolikas, jolle on tehty uudet jalat. Omenapuun alla on kiva istuskella, kun ensin siivoaa linnunjätökset ja syksyllä pelkää omenan putoavan päähänsä =)

Aina niin tarpeellinen kastelujärjestelmä hoituu vanhoilla rautapadoilla. Liekö kuvaaja ollut hiukan vinkkelissä, kun seinäkin kaatuu? Sade pesi katolta kevään siitepölyt, siksi pata kuohuu ja pohisee.

Luhti. Tämä on pihan helmi. Sisältää aarteita, joissa on entisajan aitoa patinaa.

Olen aika heikkona ELDgardenin puutarhatuotteisiin. Etsin aina uutuuksia, kuka myy mitäkin.

Iltataivaan rusotus, hehkuvasta auringonvärjäämästä taivaasta saa tulenpalavia postauksia.

Köynnöskaari, Ranch. Se on mitoitettu vanhojen joustinpatjojen mukaan. Kukkalaatikon reunoilla on lisää ruostetta pieninä aidanpätkinä.

Sademittari, sammakko niin tärkeänä.

Kivet, nuo vuosituhansia sitten veden huuhtomat pyöreät kivet on pihan kauneinta osaa. Niiden suojissa kasvaa suuret kuunliljat.

Aamukaste

Työmatka ja aamun rusotus

Nurmen korjausta

 Idänunikot, eli valmutit availevat nuppujaan ja ovat vain hetken kukassa, kunnes lakastuvat. Näiden nahistuminen tuo mieleen lintuhämähäkin karvaiset jalat, jotka napsin poikki sopivan ajan kuluttua. Rento kasvumuoto on niin rento, että tekisi mieli köyttää ne kasaan, mutta kas. Siinä ne rennosti pötköttää mihin otsansa koppaavat, eli yleensä pitkin poikin sinne tänne =)

Pihassamme on aina jotain korjattavaa. Jos talvi ei tee tuhoja, niin omat kaivaukset pitää peittää. Yhtenä ja samana viikonloppuna rautakanki, kottarit ja lapio, sekä traktori valjastettiin hyvään palveukseen kahteen eri työpisteeseen.

On epäkohtia ja sitten niitä, joita ei vaan pystytä korjaamaan. Tässä kohtaa sisu ja kova tahto olivat voimavaroja, joihin tartuttiin kuumana kesäpäivänä. Tämä suuri kivi oli kerännyt ympärilleen jo mekoisen keon paljon pienempiä kiviä. Jostain siihen tuli niitä aina vaan lisää ja lisää. Meillä on omat epäilyksemme, mutta ei mennä nyt siihen.

Teimme hartiavoimin töitä, kun kankesimme rautakangella suuret kivet irti maasta ja tuupimme ne kurpankauhan sisään pois ajettaviksi. Osa kivistä piti irrotella perälevyn avulla ja tuuppia pitkin pihateitä rotkoja täyttämään. 

Mahdottomalta tuntuneen voimailun jälkeen ajettiin uudet mullat kuoppia täyttämään ja tasoitettiin pinta samaan korkeuteen aiemman nurmen pinnan kanssa. Uudelle mullalle heitettiin nurmensiemen ja kiven juurelle istutettiin pari rypäleentainta.

Entisestä heinikoituneesta kivikosta kuoritui tosi kaunis yksityiskohta ja lumipalloheisi tuli kauniisti esiin. Älkää kysykö, miksi tuo pensas kasvaa tuolla. En tiedä. Tai tiedän. 

Olen sen joskus ottanut pois kukkamaalta tai nurmelta ja pyytänyt miästä viemään ihan mihin vaan. Pois pihasta. Samalla tavalla on angervon laita, joka kasvaa kiven oikeassa reunassa. 

Miäs on kaivanut pensaille kasvupaikan kivenjuureen ja siellä nämä ovat saaneet kasvurauhan. Tuonne ei ole pihasta kuin kivenheitto, luhdin takana. Ei kuitenkaan näy suoranaisesti pihaan, joten ei vaadi jatkuvaa silmälläpitoa. Siksi kasvustokin on saanut unohtua sijoilleen.

Nyt kun kiven ympärys on raivottu puhtaaksi, onnistuu pensaiden huoltokin minulta helpommin. Angervon leikkaan alas syksyllä, jolloin saan uuden vehreämmän pensaan. 

Lumipalloheisi ei ole vielä suuren suuri. Siinä on limenvihreät aukeavat pallukat ja toisella reunalla kukinto on jo valkoinen. Meillä ei kukinnot ole saanee kirvakuorrutetta, kuten niin moni niistä harmistuu.

Puhtaanvalkoinen kukka pienellä vihreällä täpällä.

Nyt vain odottelemme, että nurmensiemen alkaa itämään. Kun toisaalta poistamme nurmea, niin toisella puolen pihaa lisäämme sitä.

Etupihan nurmenkorjaus olisi pitänyt tehdä jo alkukeväästä, kun se jää ihan näkyvälle paikalla. Tässä kohtaa teimme viime syksynä sähköjohdoille uutta kaapeliojaa, kun lisäsimme pihavalaistusta työhuoneelle vievällä polulla. 

Kiviä kärrättiin  monta kottikärryllistä pois, tasoitettiin savipaakkuja ja siistittiin ympäröivää nurmea. Tilalle ajettiin uutta multaa ja lisättiin nurmesiemen. Alkukesän joudun kiertämään puolen pihaa, että pääsen kellariin, jossa minulla on nykyään kesäkukkien ruukut.

Nuo ruosteiset ruusukepallot kävin ostamassa Hankkijalta.

Miekkaliljat ovat anopin peruja. Näitä on ollut joskus paljon, mutta en tiedä mistä johtui, että kasvustoon tuli ruosteiset lehdet. Hävitin huonon kasvuston ja jätin hyvät juurakot sijoilleen. Nämä kasvavat puutarhan Peikkopolulla, tuijien alla, josta pääsee kipaisemaan tehotyttöjen pikkumökkiin.

Yhdellä ajolla

Teimme sunnuntaille ajosuunnitelman, oman puutarhapäivän, jolloin kierrämme lenkin kahdestaan ja poikkeamme mielenkiintoisiin kohteisiin. Halusin käydä katsomassa jotain erilaista, mitä en aiemmin ole päässyt näkemään. Olin lukenut Kiinalaisesta puutarhasta Hauholla. 

Selasin Avoimet puutarhat, mutta en löytänyt sitä listoilta. Muistan lukeneeni samasta jutusta, että puutarhan voi käydä katsomassa omatoimisestikin, jos ketään ei ole kotona. 

Kop, kop ja hyvää huomenta! Rohkeasti peremmälle ja voimmeko käydä katsomassa teidän upeaa puutarhaa. Jo vain! Olin jo menossa kuuportista peremmälle, mutta saimmekin puutarhan rakentajan mukaamme ja hän esitteli meille luomuksensa. 

Koreanpihta 

Punaiseksi, Kiinanpunainen, maalatut pinnat näkyvät kauaksi. Penkeillä voi lepuuttaa jalkojaan.

Upeat ja taidokkaat rakenteet piti nähdä monesta eri suunnasta. 

Pallonmuotoon leikatut tuijat oli pakko koskea.

Taustalla soi musiikki, eikä mikä tahansa Kesäillan valssi, vaan kiinalainen.

Lampea ympäröivä polku oli helppokulkuista.

Vehreys, kasvit ja puut muodostavat kauniit puitteet.

Lammessa ei ollut karppeja.

Buddha-patsas

Suurella alueella on paljon katsottavaa. Se tekee paikasta mielenkiintoisen ja jää kävijälle mieleen.

Kiitimme esittelystä ja jatkoimme matkaamme.

Seuraava pysähdys olikin varattu välipalalle, jotta jaksoimme kierrellä helteisessä, + 30', säässä.  Kauhean kamala hellejakso meinasi viedä voimat, mutta välitankkaus auttoi jaksamaan, koska edessä olisi jälleen jotain kaunista. 

Lehtijutusta olin bongannut seuraavankin paikan Porkkalan Kartanon Puutarhamyymälän. Tänne ei pitänyt ovia koputella, riitti että astui peremmälle. Voi morjens mikä herkkukauppa! Ihan kuin en olisi taas osannut käyttäytyä, vaan sinkoilin paikasta toiseen, kuin punainen kipinä.

Kesäkukkaa, perennaa, puuta ja puskaa. Paljon kaikkea, mutta ihan kaikkea ei saatu mahtumaan autoon.

Keltainen ja 

vaaleanpunainen juhannusruusu.

Täältä löytyy hyvä valikoima akileijoja. Tämän pöydän ympärillä vietin aikaa osaamatta päättää mitä kaikkia haluan mukaani. Lopulta sain valittua kaksi kassillista näitä, muutaman sormustinkukan ja isotähtiputken.

Kun pakkaa kassiaan, voi puhelimen laskea pöydälle ja napsia kuvia ihan eri vinkkelistä.

Ihan innostuin näistä kerratuista

Hempeilyä

Väriloistoa

Huomiota

Kaveriksi toiselle

Valitse näistä sitten.

Vielä yksi pioni, vain kuvana. Ei lähtenyt ostokassiin. Niin puutarhalla, kuin puistoonkin on tulossa erilaisia tapahtumia. Minua jää kiinnostamaan syksyisemmät tapahtumat.

Koska nälkä, on itsestään pidettävä huolta. Tiirinkosken tehdasmiljöö on ihastuttava ja sinne poikettiin toistamiseen syömään mainiot hampparit. Väkeä oli paikalla aika tavalla, mutta se jakaantui ja jalkaantui moneen eri kohteeseen, eli ruuhkaa ei ollut ainakaan meidän muonapaikassa. Söimme ulkokatoksessa, jossa oli viehko lannantuoksu, muutama innokas purilaisistamme kiinnostunut kärpänen ja lämmin tuulahdus. Ulkona oli kuitenkin miellyttävämpi syödä, kuin sisätiloissa.

Tilalla kasvatetaan ylämaankarjaa, sekä lampaita. Sanomattakin oli selvää, että tuote on lähituote, hyvä ja maukas. Pikainen kierros vielä myymälän puolella, ja olimme taas tienpäällä.

Avoimet puutarhat veti puoleensa, mutta en nyt saanut sitä flow-tilaa, jota lähdin etsimään. Olin aika pettynyt näkemääni. Esittelyteksti antoi paljon, mutta ei kohde. Yhdessä kohteessa ei ollut edes vastaanottoa. Toisaalta, päivä oli ollut antoisa jo muutamassa kohteessa, eli ei ihan tyhjin käsin oltu liikkeellä. Päiväajoa tuli monta sataa kilometriä ja pihoja tuli nähtyä neljä ja yksi pihatie, sekä puutarhamyymälä ja sisustusmyymälä.