torstai 17. joulukuuta 2009

Juhlatunnelmissa




















Olen kotiutunut iltapäivällä, tyhjentänyt auton, mutta kassit ovat eteisessä tyhjentämättä.
Osa kasseista saa jäädäkkin sinälleen, uuden vuoden alussa menen kouluun takaisin.

OLI IHANAA!
Odotin innolla päästä kokeilemaan uusia juttuja, mutta asua koululla ei ole ihan minun juttuni. Moneen sopeutuvana sekin menee, kun tietää, ettei se ole jatkuvaa.

Matkassani oli paljon laseja, ihan levynä ja pulloina.
Olin saanut ohjeistuksena ottaa mukaani mahdollisimman paljon kokeiluun soveltuvaa materiaalia.
Pullojen katkaisua en ole päässyt aiemmin kokeilemaan, mutta luulen jatkossa koululla käydessäni katkovan toistamiseen sopivaa materiaalia uusille ideoilleni.

Hiekkapuhallusta olen kerran aiemmin tehnyt nukkekotini ikkunoihin.
Työvaihe on hidasta, varsinkin kun käyttää puhalluskalvoa, johon kaiverretaan itse kuvio.
Ensin pitää olla työlle suunnitelma, jota pääsin heti ensimmäisenä päivänä piirtämään.
Jossain vaiheessa viikkoa työpöytäni näytti tältä! Ja tämä kuvakohde oli vielä tosi siisti. Innostuin välillä kokeilemaan mitä kaikkea vielä voin tehdä.


Minä en omaa piirustustaitoa, luonnostelen joitain viivoja, hahmottelen ja muka suunnittelen ;)

Kun työlle on selkeä kohde, on työtä hiukan helpompi aloittaa. Minulla on alkamassa uusi kesäprojekti, sisusta ulkovessa.
No, sitä ulkohyyskia ei vielä ole, mutta hyvällä mielikuvituksella varustettuna olen voinut osaltani aloittaa sen työstämisen.

Pulloihin olen hiekkapuhaltanut kuvion vain yhdelle syrjälle, pohjaväreinä kirkas, ruskea ja vihreä limsapullo.
Nämä pullot eivät jää kynttilätuikuiksi, vaikkakin ne siinä tarkoituksessa toimivat ihan hyvin. Ihan vain kuvauksiin laitoin pidikkeen sisälle.














Pullon kaulat suunnittelen lasivalaisimeen, tarviihan hyyskissä olla kiva valokin.
Tässä oli vain osa viikon töistäni, odotan päivänvaloa, että saan kuvattua ikkunaa vasten loput työt.


Illalla kävimme nuoremman pojan koululla katselemassa joulujuhlaesitykset.
Ponnekkaasti kaikuivat lasten laulut ja esitykset sujuivat mallikkaasti.
Illassa oli jonkinlaista haikeuttakin. Olemme istuneet miähen kanssa alakoulun joulujuhlissa viimeisen 15 - vuoden aikana katselemassa omien lastemme esityksiä. Tämä oli kohdaltamme viimeinen joulujuhla tässä juhlasalissa.
Näiden vuosien aikana emme ole kertaakaan kuulleet Tiernapoikien laulua. Nyt oli kuulemma niin rohkeita poikia laulamassa, että esitys saatiin toteutettua.
Knihtinä nuorin lapsistamme.


8 kommenttia:

intsu kirjoitti...

Oi kun ihanaa tosiaan! Aivan mahtavia,upeita,kauniita juttuja olet tehnyt! Mä kesällä sitten tulen katsomaan sun ulkohyyssiä:)Mä en kyllä noin kauniita malttaisi mihinkään hyyssiin viedä!
Tiedän koululla sen haikeuden tunteen. Minäkin olin tuolla samalla koululla 18 joulujuhlaa peräjälkeen.

Äipän touhut kirjoitti...

Kauniita laseja olet tehnyt. On varmaan kiva, kun saa opetella jotain uutta.

Mari kirjoitti...

Upeita töitä :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihania töitä!Sait sit laulaa taas joululauluja.äiti

Matleena kirjoitti...

Kauniita lasitöitä! :) On mielenkiintoista seurailla, mitä kaikkea opit siellä koulussa ja esittelet sitten meille täällä. ;)

Hienoa, että pojat uskalatavat laulaa julkisesti ja esittää tiernapoikia! Itse muistan lapsuudestani, kuinka useita ryhmiä tiernapoikia kierteli kodeissa laulamassa joulun alla. Se kuului jouluun ja kuuluu edelleenkin minun jouluuni. Vaikka kiertäviä ryhmiä ei taida enää olla, niin on nykytekniikkaa, jonka avulla saa ainakin kuulla laulut.

Heleena kirjoitti...

Taas niin ihania lasitöitä! Voin kuvitella, että koulun juhlat ovat mieleenpainuvia. Onneksi blogeissa saa pienen häivähdyksen siitä onnesta.

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille.
Tässä blogissa voin ja esitän ne lasityöt, joita teen koululla ja kotona.
Töissä tehdyillä töilläni minulla ei ole julkaisuoikeutta.

Eilen kyselinkin opettajalta Tiernapoikien historiaa.
Ilmankos ne siellä Oulun suunnalla ovat vieläkin voimissaan, sieltähän ne ovat lähtöisin.

Hepsi kirjoitti...

Upeita ovat nuo sinun lasityösi!
Muistan tuon haikeuden tunteen, kun ala-asteaika omilla lapsilla loppuu. Meilläkin se taisi kestää sen 15 vuotta. Minä saan sentään kokea joulujuhlan tunnelmaa vuosittain töissä. Onneksi. =)