lauantai 26. joulukuuta 2009

Tuokio meidän joulua















Joulu tuo muistoja ja joulu luo muistoja.

Joulu on herkistymisen aikaa, yhdessä oloa ja lepoa.

Kirkko, kylän keskeisellä paikalla, on vaikuttava näky. Minulla oli aikaa kuvata kaunis joulukirkko aattoiltana, kun kirkkokansa ei ollut vielä paikalla.

Kuuntelimme joulurauhanjulistuksen Sikomäen metsäkirkossa.
Haasteellinen, luminen ja jäinen rinne on kiivetty toistamiseen.
Kynttiläkulkue on vaikuttavan näköinen, jokainen tuo oman valon tullessaan. Paikalle oli jälleen saapunut runsaasti väkeä.












Aattoillan perinnettä. Miäs on pukenut jo useampana vuonna päällensä lumipuvun, ja ottanut vartiovuoropaikan sankarihaudalta.
Iltaan tuli lisäjännitystä, kun nuorimmaisemme, 12 - v, halusi ottaa paikan isänsä toiselta puolelta.
Parina iltana oli pienimuotoiset harjoitukset, käännökset ja kunnianteko. Ja puolituntinen sujui mallikkaasti kaikkine vaihtoineen.


















Kynttilät palavat jokaisella pöydällä, kahvihetki kynttilänvalossa tuo joutilaisuuden tunnun.

Kiireettömyys ja mukava vieras katkaisevat päivän pelihetken. Meillä saa poiketa, kunhan ei ole mikään aikataulutettu jouluvieras.
Itse viihdyn joulun kotona, kyläily on vieras ajatus ja jatkuva arkimeno kaukainen.
Joulu koristellaan lahjoin, kauniit astiat saavat uusia käyttötarkoituksia.
Kaappeihin tehdään tilaa uusille tulokkaille vasta pyhien mentyä ohi.
Lahjoja katsellaan usein ja karamellit siirtyvät jokaisen omiin piiloihin.
Joulu tuntuu joululta vielä pitkään.


Joulu saa näkyä myös pesutiloissa. Pyyhkeisiin ommellut koristenauhat ovat kaunis, pieni lisä. Helppo ja nopea tapa tehdä omat ja persoonalliset pyyhkeet.
Nämä pyyhkeet olen ripustanut käyttöön jo useampana jouluna.


















Lumisade tanssahtelee pihalla, tuuli ulvoo nurkissa ja ah, kuinka ihanan lämmin onkaan pirtillä uunin lämmössä.
Lumiset verhot, lämpöistä villaa ja jäätävää lasia.

Aamupalalla ei maistu enään riisipuuro, jotain muuta on saatava.
Kiireettömät aamut ovat ihania.
Mutta nyt voisi jo raottaa jääkaapinovea, pääsee päivä kunnolla käyntiin, nyt kun viimeinenkin aamutorkku jo heräsi.

7 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Taas olen: sanaton ...

Zelda kirjoitti...

Juuri sitä, kunkin omannäköistä joulua, sitä pitää viettää ja siitä nauttia. Noita pyyhekoristeluja olen itsekin miettinyt muutaman kerran, jospa ensi jouluksi toteuttaisi.

tia kirjoitti...

Kauniin kiireetön joulu teillä ollut. Meilläkään ei mitään turhaa hössötystä.

Nimetön kirjoitti...

Voi tota Santeria!äiti

Susu kirjoitti...

Ihanan tunnelmallista!

Eija kirjoitti...

Kauniita kuvia ja ajatuksia jälleen. Hieno asia pojaltasi seistä "vartiossa" iskän kanssa.

Unknown kirjoitti...

Ihanaa, tunnelmallista ja kaunista teksteineen ja kuvineen <3