perjantai 18. joulukuuta 2009

Kukkivat kielot






























Sain nipun monisteita joissa oli työtehtäväni lueteltu, hiukan taustaa työhistoriasta ja siitä se sitten lähti.
Nappasin kotoa lähteissäni vanhan Ilveksen- logon, ajatuksenani oli alkujaan tehdä siitä peili nuorimmaiselle.
Siihen minun aikani ei riittänyt mitenkään, mutta hyödynsin samaista kuvaa syväpuhalluksessa.

Opettaja oli ensinnä sitä mieltä, että minun pitää pienentää kuvaa. Ihmettelin miksi en saa tehdä kuvaa 1:1, jolloin se olisi ihan alkuperäisen kangaskuvan kokoinen.
Ilmeisesti hänellä oli ajatuksena ettei työ olisi ollut niin suuritöinen, jos olisin hiukan yhdistellyt joitakin viivoja.

Otin työn haasteena itselleni, kun aloitin siirtämään kuvaa paksulle hiekkapuhalluskalvolle.
Nelisen tuntia piirsin ja leikkasin kuviota auki. Etusormeni oli illalla ihan turtana, kun viimeinen viilto oli tehty valmiiksi seuraavaksi päiväksi.
Työtilasta lähteissäni, olin kuin Smurffi, sormet sinisenä kalkeeripaperista. Tapa siirtää kuvia on tuttu vuosien takaa, mutta jäänyt unholaan vähäisen tarpeen vuoksi.

Hiekkapuhalluksesta en saanut yhtään kuvia, olin yksin työskentelemässä, eikä siinä hommassa riitä kädet säätämään kameran kanssa.
Lopputulokseen olen melko tyytyväinen.
Sössin työn ihan loppuvaiheessa, yritin paikkailla mokiani, mutta virhe näkyy vieläkin.
Kokeilen tehdä kuvan uudestaan, ainakin sille peilille.

Syväpuhalluksessa piti miettiä tarkasti, millä saada se etäisyys näyttämään oikealta. Minulla oli 5 mm :n värillinen lasi, vanhoja navettamme ikkunalaseja, mutta vieläkin vahvempaakin se olisi voinut olla.Ilveksen kokokuvat on kuvattu lasin sileältä, eli oikealta puolelta, lähikuva on työpuolelta, josta näkyy ja tuntuu työn syvyys.

Tämän kuvan kanssa sain aikaa turhaantumaan monta tuntia, mutta se kannatti.
Poika piti saamastaan tuliaisesta. Hän jopa soitti minulle koululle ja kysyi, kuinka työni edistyy.

Syksyllä kasvien painuessa talvilepoon, piti käydä iltapimeällä tekemässä myyräntyötä, eli kaivamassa muutama kielonjuurakko talteen.
Puutarhalehdessä ollut pieni kirjoitus itsekasvatetuista joulukieloista sai mielenkiintoni heräämään ja kokeilemaan itse kasvatusta.
Ruukut on kannettu pirtin lämpöön marraskuun viimeisellä viikolla ja nyt on jo näkösällä pienen pienet kukinnot.

8 kommenttia:

Marleena kirjoitti...

Onpas hieno! Ei voi kuin ihmetellä noita sinun tekemisiäsi. Taitava olet.
Tuo kielojuttu pitää panna korvan taakse seuraavaa joulua ajatallen. Tai taitais olla parempi kirjata kalenteriin.
Mukavaa joulunodotusta! :)

pirle kirjoitti...

Ihania ihmeitä lasin ja kasvien maailmasta!

Nimetön kirjoitti...

Upeita lasitöitä olet tehnyt erilaisilla tekniikoilla!
Tuossa pikkukuvassa näkyy todella hyvin eri tasot, työ on varmasti upean kolmiulotteinen valoa vasten katsottuna. T. anki silmukkaketjusta

Nimetön kirjoitti...

Siinä ilveksessä sitä puurtamista on piisannut.Hyvin on lähtenyt kielot alkuun.Minä en sit viitsinyt laittaa kasvamaan ollenkaan. äiti

eija kirjoitti...

Ihania lasitöitä olet tehnyt.. taitavasti toteutettu.

Päivi kirjoitti...

Mielettömän hieno ilves. Olet kyllä oikea monitaituri.

tia kirjoitti...

Mahtavan hienon työn olet tehnyt ja minun suosikki eläimestäni. Mitä siitä pientä tekee ;-)
Minä myöhästyin kielojen haussa, tuolla nurkalla ovat jäässä lumen alla, sinulla kauniit pienet alut, vietkö ne keväällä taas ulos.

TeSa kirjoitti...

Kiitos. Kielojen kasvatusta on helppoa kokeilla, kunhan vain muistaa merkata paikan kasvuaikaan, löytyy juurakot melko helposti syksyllä, kun kasvin lehtiäkään ei enään näy.
En taida säästää juurakoita kevääseen, niitä kasvaa kukkamaalla lisää ja ovat aika riesa levitessään.

Ilves on hieno eläin, kiekkojutuista en viitsi kommentoida mitään ;)
Työnä kiva ja haastava.