sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Rakkautta ja piikkilankaa














Yöllinen vesisade oli luontoa virkistävä.

Ilma on helteinen, sisällä olo tuntuu välillä paljon mukavammalta, kuin pihalla.
Olen kantanut tavaroita omille paikoilleen, kesä saa muuttoliikkeen aikaiseksi ja silloin pitää siirtää kaikki talven aikana sisälle kertyneet asiat paikoilleen.

Sitä on nähnyt talven aikana paljon hyviä ideoita monissa blogeissa ja luetuissa lehdissä, monia asioita on halu kokeilla ja tänään olen yhden sellaisen toteuttanut.
Oikeastaan jo eilen aloitin ja pitkin päivää verkkaiseen tahtiini olen saanut kaikki paikoilleen. Tai melkein kaikki.Piikkilanka, tuo aikansa palvellut lehmälaitumiemme välttämätön paimen on nykyään julistettu pannaan. Sitä ei saa enään käyttää laidunten rajaajana. Mutta se on jostain syystä jäänyt laittamatta metalliromulavalle, kuin odottamaan tämän emännän jatkuvaa luomisen tuskaa.
Kieputtelin eilen illalla neljä tällaista kolmen kiepin rinkulaa ja spreijasin ne valkoisella maalilla.
Olen aiemmin päivittänyt tekemiäni keramiikkasydämiä ja nähtyäni tuollaisen piikkirenkulan, tiesin heti miten sydän jatkojalostetaan.
Sydän oli suunnitteilla terassin tuulensuojaoviin, mutta näillä kiepeillä sain työlleni ihanan kehyksen.













Toisen kiepin, valkoisella sydämellä laitoin kulman taakse, silmäniloa joka suunnalla.

Kahdelle kiepille etsin vielä paikkaa, mutta eiköhän nekin aikanaan löydä oman paikkansa, kun taas kiertelen katselemassa pihaamme.



















Kukinnot puskevat läpi mustasta mullasta, kasvuvauhti on ollut huimaa parina viime päivänä.
Viime keväänä jouluruusuni oli nupuillaan, kun tuli kylmät yöt ja sanoin hei, hei sen kevään kukinnolle.


















Olen istuttanut tämän kolmisen vuotta sitten tälle paikalle.
Samasta kohtaa olen ottanut blogiini ensimmäisen valokuvan. Viereinen jouluruusu ei taida kukkia tänä keväänä laisinkaan, elo näyttää niin hiljaiselta.









8 kommenttia:

intsu kirjoitti...

Sun pihassa taas nättiä niinkuin aina. Eikös kiva taas kaikkea pihaan laitella.

Heleena kirjoitti...

Ihania kransseja, sydämiä ja kaikkea kaunista! Jouluruusu on mun yksi suosikki , mutta omani ei taida kukkia, hätinä on elossa. Todella mukava katsella täällä blogissa kaikkea kaunista!

pirle kirjoitti...

Luovuudella ei ole rajoja; onni, että sinulla on materiaalia ja lääniä missä toteuttaa itseäsi :)

Tuolla aiemmin esittelit keväänvihreät Reinot - niitä tehdään tässä ihan lähellä. Lieksasta tulee siis jotain myönteistäkin!

RANTAPUIKKO kirjoitti...

Tosi kiva ja kaunis tuo sinun rautalankakranssi. Itsekin olen ajatellut kesällä tehdä jotain tuosta rautalangasta. Olen nähnyt niin monta kaunista työtä. Jouluruusu on kaunis kukkia ja samoin on sinun pihasisustuksesi ihana =D

seijap kirjoitti...

Ja taas niin kunista :-).
Minun jouluruusuni ei kuki tänä keväänä. Toinen sisällä kasvanut saa paikan puutarhasta, en vaan oikein tiedä mihin sen laittaisin.

tia kirjoitti...

Hauskat kranssit, piikkiä ja pehmeyttä. Kaunis jouluruusu kukkiia.

TeSa kirjoitti...

Kiertelin illalla pihaa ja huomasin monen monituista piikkilankakieppiä jemmassa. Ihanaa!

Piha on jatkuvaa luomista, jollei sitten aja multaa ja rikkaruohoja, kärrää kiviä ja suunnitelee uusia kujeita... ;)

Jouluruusu ei taida pitää suoranaisesta valosta, omani olen istuttanut riippapihlajan alle suojaan.

Kiitän teitä kaikki, kommentinne ovat aina niin mieluisa lukea.

eija kirjoitti...

Hei samoissa piikkilankapuuhissa ollaan, minä tein makkarin seinälle kranssin ja sydän on vielä maalaamatta yhden ison kranssin kera... ja vielä on piikkilankaa jäljellä ;D