tiistai 13. heinäkuuta 2010

Karpaloita




















Ruusu miähelle, joka tänään EI juhli syntymäpäiväänsä ;)Viikonlopun käyntikohteenamme oli
Hatanpään Arboretum, jossa kuvailin kauniita ruusuja.
Sitä vastoin hän hikoilee moottorisahansa kanssa ja tekee tilaa tietyömaalle, joka piakkoin on kohdallamme. Ohikulkevalle tienpätkällemme haettiin aikanaan valtionavustusta ja saatiin, nyt on pölyä ja isoa konetta ihan haitaksi asti hetken verran.
Eikä tuosta puunkaadostakaan mitään meinaa tulla, kun joku pysähtyy aina jutuille, nuo miehet.



















Olen niin odottanut kesälomaa, jonka olen viimeksi viettänyt 2006, että en tiedä mistä oikein aloittaisin tämän kaiken puuhastelun.


















Pihatyöt ovat jääneet vähiin menneinä kesinä, pintapuolinen raapaisu on jättänyt jälkensä ja minua harmittaa.
Keräsin taas ämpärini, kottarit, vedin hanskat käteeni ja sukelsin kukkamaan valtaamien rikkaruohojen kimppuun.
Hikipisarat muuttuivat karpalon kokoisiksi, kun pääsin vauhtiin. Hyvänolon tunne, kun saan tehtyä näkyvää jälkeä ja suunnitella reheviksi venähtäneitä kasvustoja uusille paikoille.


















En ihannoi yhden sortin kukkamaita, vaan haluan taimia olevan montaa erilaista, kukkien kukkivan eri aikaan ja värien kirjokin saa olla moninainen.


















Tänään kamera vangitsi kauniit jaloritarinkannukset, jotka hempeällä punalla ja raikkaalla valkoisella kukinnoillaan nousevat ylväästi ylitse muiden ja huojuvat kauniisti lempeässä kesäsäässä.
Sateisina ja tuulisina kesinä tuenta on tarpeen, muutoin kukinnot ovat kuin sekainen lankavyyhti kiinni toisissaan.

Poukkoilin välillä toisellakin kukkamaallani, kun olen harmitellut jo kukkineiden narsissien varsien pitkään kestävää kuihtumista.
Lehdet kaatuilevat aina nurmelle ja kukkamaan rajaavalle kiveykselle.


















Tein 6 mm: n harjateräksestä kaaria, jotka painoin maahan. Kokeen tuloksen näkee vasta ensi keväänä, toivottavasti varret kaatuvat tätä pientä aidannetta vasten.
Tuohon kukkamaan edustalle menen kaivamaan muutaman kuunliljan, jotka huutavat apua jäätyään isompien kukintojen varjoon.

Illalla saisin taas kyydin hiekkamontulle kiviä keräämään. Vielä pitää pohjustaa talon seinänvierus kiviä varten valmiiksi.














Jokohan ruokataukoni loppui?


5 kommenttia:

Heleena kirjoitti...

Onneksi lomalla saat touhuta oman aikataulun mukaan ainakin hetkellisesti. Ritarinkannuksesi ovat näyttäviä ja voivat hyvin. Pidän rosanvärisestä erityisesti. En vain saa omiani menestymään. Hikikarpalot tekevät jo puroja, vaikka vain olen paikallaan.

paivis kirjoitti...

Juurikin sanoin miähelle, että pitäisi käydä katsomassa Arboretumin ruusut. Hyvää lomaa. Minäkin aloitin eilen kolmeviikkoisen.

Stella kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoistasi. Upeita kukkakuvia sinulla :) Rentoa lomaa!

Sirkka kirjoitti...

Onnittelut miehellesi syntymäpäivänä, eilisen johdosta! Hän varmaan pohtii, että on sitä tärkeämpääkin tekemistä...hi!
Kaunis ruusu ja samoin kaikki toisetkin, ihania!

Lämpimän onnellisia kesäpäivien jatkoja!

Nina kirjoitti...

Aivan suloinen ruusukuva täällä tervehtii ensimmäisenä!
Kauniisti kukkivat jaloritarinkannuksesi ja niin upeissa väreissään.
Kasvipenkkien reunoja pitäisi minunkin alkaa kanttaamaan, mutta kun on nämä helteet, en jaksa. Myöhään iltasella yrittelen kastella, mutta muu saa odottaa vilpoisampia kelejä.

Nautihan lomastasi! :)