tiistai 4. kesäkuuta 2013

Hiljaisuus

Minulla on sisareni kanssa yksi yhteinen hoitohauta Kalevankankaalla, isän isän, eli vaarin.
Kävin miähen kanssa istuttamassa kesäkukat, kerratut punaiset annansilmät. Kapea kivi ei anna mahdollisuutta suuren suuriin istutuksiin, eikä pitkä välimatka paljon hoitoa vaativiin kukkiin.
Poikkean hautausmaalla tosi harvoin, enkä pode edes huonoa omaatuntoa asian vuoksi. Toista voi muistaa niin monin eri tavoin.
Pääasia, että kiven edus on siisti.
Kalevankangas on minulle kaikkein tutuin hautausmaa, vaikka sukulaisiamme on haudattu useilla eri paikkakunnilla.
Käydessämme ei ollut suuremmin ruuhkaa kukkaistutuksille, kun kottareitakin oli vapaana useammat.

2 kommenttia:

Heleena kirjoitti...

Vaarisi oli melkein päivälleen isäni ikäinen. Suuret puut tekevät rauhallisen tunnelman, kaunista...

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa kaunis hautausmaa.