Kotiuduimme eilen illalla miähen kanssa muutaman päivän poissaolon jälkeen. Esittelin nuorimmalle iloa täristen, kato miten hiano ja tyylikäs, kestävä ja ajaton saksalainen. Ennen kuin kohtasimme nurkan takana, niin poika jo kysyi, bemu vai mekkeri? Autolupa mielessä =D
No ei kumpikaan. Vaan uusi ompeluskone, malliltaan saksalainen.
Manuaalinen veivi, yksinkertaisen ja tyylikäs. Punainen paholainen on viime syksyn ostoja.
Löydöt ovat ihan parhaita, kun ei koskaan tiedä mitä kirpulta tulee vastaan. Ja aina voi kilauttaa kaverille, otaksä tän?
Samalla ompelukoneteemalla jatketaan. Käytännöllisyydestä en sano mitään, mutta mukavan muotoinen ja käyntiääneltään hiljainen on tämä seuraava konelöytö.
Pääsin ensivisiitille Keltaiseen Kartanoon, jossa on hurmaava lämminhenkinen tunnelma. Suunnitelmallisesti tein ostokseni, mutta nähtyäni rullalankakoneen, olikin jo pakko ropaista pysäköintirahakirstua. Ostokset tehdään käteisellä, enkä ollut varautunut tähän laisinkaan.
Pujottelin lankarullapidikkeisiin vanhat puurullat, joita olen säästellen käyttänyt.
Siinä pölyrätin ja tavaroiden kuvaamisen välillä kirjoittelin samalla ensi kauden kurssisuunnitelmat, jotka menivät ensimmäisen kerran vaivattomasti yksiin. Jokin päällekkäisyys niistä kuitenkin löytyy....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Wau mikä aarrelöytö.
On sinulle upeita koneita. Kiva on myöskin teline . Linnut ovat kotiutuneet. Kiitos.
Tuo teline on aivan mahtava! Ja ompelukoneet ovat kyllä upeita.
Hih, mullakin on tuollainen ompelukone, ilman noita värikkäitä kuvioita.
Mä oon saanu sen pikkulikkana. Faija laitto mun pöytään semmosen kiilan mihin koneen sai kiinni, sen pohjassa on semmonen vänkyrä. Sitt oli hyvä ommella ku kone ei heilunu. Se tekee semmosta ketjusilmukkaa toiselle puolelle ku ei oo alalankaa.
http://www.sadevuo.net/temp/BLOGI/Historia/historia_03.jpg
Tosta näkee mun koneen.
Joku aina luopuu ihanuuksistaan ja minä haukkana paikalle.
Ihania juttuja. Voi kun osuus joskus kohdalle :)
Lähetä kommentti