Oh la laa

Löysin kauniin ja siistin pahvirasian kirppikseltä toivoen sen mitoiltaan sopivan vessan lasikaappia täydentämään.
Mieleeni tuli, josko tämä olisi ollut kemppariliikkeen valikoimassa aikonaan, esim. nyloneilla tai hansikkailla?
Oih, mikä muistojen tulva pulppuaa kunnon kempsusta/ kempparista.
Kaupan ihana tuoksu. Kauniit hiuspinnit, pompulat ja nipsut. Korut, kammat ja hajuvedet.
Kauniit voidepurkit ja kesällä valloittavat varvastossut, joissa on suuret kukat varpaiden päälle.
Ne ihanat kiiltokuvat ja pienet leluvalikoimat, vihkot, kynät ja tunnelma. Oi miksi, oi miksi kaikki tuollainen ihanuus on katoavaista?
Niin katoavaista on tuoksutkin. Aamuisin on ihana kulkea töissä kukkahuoneen puolella. Se huumaava kukkien tuoksu raikkaassa aamussa on mieleenpainuva.

 Sellaiseen tuoksuun ihastuin suuren kaupan hajuvesiosastolla, jossa kävin tuoksuttelemassa jotain kepeää ja raikasta kesätuoksua. Monen monituista kiinnostavaa vaihtoehtoa ja väliin kahvinpapuja.
Tunnistin vahvan "tämä on kaikilla teatterissa - tuoksun". Makean pimujen tuoksun ja vahvan vanilijan.

 Minulla on jo yksi tällainen vanha pahvirasia, joka on peruja isän tädin jäämistöstä. En ole koskaan avannut laatikkoa, mutta minulla on pieni avistus mitä tuo laatikko voisi sisältää.
Kun avaan kaapinoven on kuin sukeltaisin muistojen kemppariin ja sen kaikkiin lapsuuden tuoksuihin.