Mäntysoopaa

Lauantain työlistalla oli ulkovaraston siivous. Sitä välttää ihan viimeiseen asti ettei tarvisi tehdä. Hyvä varasto, jatkuvassa käytössä ja toimivakin. Sinne vain kasaantuu ihan kaikki minkä voi nopeasti piilottaa. 
Aloitimme sillä periaatteella, että mitä ei ole tarvittu, sitä ei tarvita jatkossakaan. Eli suuri roskis kaiteen alle ja kierrätykseen oma kasa.
Pari tuntia tarmokkaasti (tunteettomasti) siivottiin ja johan tuli taas tyhjää tilaa sekä lattialle, että hyllyille.

Kannoin kaikki varapeitot ja tyynyt pesuun ja niitähän oli. 
Likaisten tai vähän käytettyjen mattojen pinot siirrettiin työhuoneelle, josta ne kannettiin tänä aamuna autoon.
Säämiäs ennusti tulevan viikon säähän sen verran mukavaa ilmaa, että mattopyykille menoa ei siirrettäisi päivääkään eteenpäin.

Tosin miäs oli jo salaa miettinyt, että nakkaa mattokuorman kyytiin maanantaina ja vie pestäväksi konepesuun koko kuorman.
Olisi vienyt samalla minun kesän suuren ilon aiheen. 
Ilma oli, sanoisinko, melkoisen viileä, pilvinen ja muutamalla sadepisaralla maustettu, kun maalaiturilla pestiin seitsemän suurta ja kahdeksan pitkää käytävämattoa alta neljän tunnin.
Puolivälissä pidettiin teemukin mittainen tauko, että saatiin leivät nautittua.

Pyykkiteline on nyt koeajettu tänä viikonloppuna ja sitä on täydennetty vanhalla mattotelineellä lisäpuineen.

Kesä on kesä, vaikka kylmä ja sateinen.