Koko päivä yhtä juhlaa!!

Itsenäisyyspäivän juhlinta alkoi 5.päivän iltana klo 18, kun nostimme yhdessä lipun salkoon. Ensinnä kuitenkin laskimme valonauhat omiin kasoihin, että ne on siitä helppo nostaa juhlan jälkeen takaisin.

Noudatimme sisäministeriön ohjeistusta ja valaisimme lipun.
Suomen juhlavuoden kunniaksi itsenäisyyspäivänä voi tänä vuonna poikkeuksellisesti liputtaa jo itsenäisyyspäivän aatosta kello 18.00 alkaen, mikäli lippu valaistaan pimeän ajaksi. Tällöin itsenäisyyspäivän liputus voi alkaa 5.12. kello 18 ja päättyä 6.12. kello 22.00.

Lunta tulla tuprutti ja maisema muuttui hetkessä kauniiksi. Juhlapäivän riensimme tilaisuudesta toiseen. On ihana kulkea vapaasti oman aikataulun mukaan. Voi keskittyä vain olemiseen.

Aamupäivällä suuntasimme Tampereelle Kalevankankaan hautausmaalle, jonne niin moni muukin oli tänään menossa.
Auton joutui jättämään melko kauas, joten reipasta ylämäkiaskellusta pikku pakkasessa, että ennätimme paikalle ennen tilaisuuden alkua. Ihan eturivin paikkoja emme saneet, mutta miäs pitkällä kropallaan venyi kuvaamaan hyvin.

Juhlava tilaisuus ylilentoineen, lippukulkueineen ja muistopuheet. Kuoron esitys sai taas vesikierteet silmiini, niin konkreettisesti koko tilaisuus ja tapahtumat tuntui.

Tilaisuus kesti n.45 minuuttia, jonka jälkeen pyrin vaarini haudalle viemään kynttilää. Ihmismassa ei liikkunut mihinkään. Ei minkäänlaista järjestelmää käytävillä, ei kulkusuunnassa, vaan kaikki yritivät puskea toisistaan lävitse!
Kyllähän siinä jo tuli kiire, miäskin oli lähtenyt hakemaan autoa lähemmäksi, mutta ennätin seitsemän peninkulman saappaillani melkein saavuttaa kuskin. 
Oli jo himppasen kiire seuraavaan paikkaan. Takaisin kotikylille.

Olimme saaneet kutsun saapua ylioppilasjuhliin, jossa lakitettavana oli miähen valmennuksessa ollut nuori.
Valkoisena hohtava ylioppilaslakki, mikä juhlapäivä! ja mitkä tarjoilut. 
Oi nuoruus, nostetaan malja sille.

Tein edellisenä iltana pikaisesti onnittelukortin ja nostin samalla esille joulukortteilumateriaalin. Jos vaikka ehtis.

Kortissa on päivän teema sinivalkoinen, talvi ja ylioppilas.

Eikä aikaakaan, kun olimme taas Tampereella =D
Pitihän sitä päästä vielä katsomaan tavaksi tullut ilotulitus, joka keräsi, sekin, mahdottomasti väkeä tapahtuman ympärille.
Missasimme alun juhlallisuudet, osan raketeista, mutta yhtä kaikki. Otimme taas juoksuaskelia, kun auto jouduttiin jättämään Särkänniemeen parkkiin.
Jos olet autoillut viime aikoina Tampereen keskustassa, olet saattanut huomata ettei se ole kovin luonnikasta, eikä sieltä löydy kunnolla parkkipaikkoja. Eikä ainakaan tällaisissa massatapahtumissa.

Alkujaan suunnitelmissa oli liikkua julkisilla, mutta aikataulu ei antanut myöden, joten pelasimme uhkarohkeaa ja menimme mahdollisimman pitkälle omalla. Tänään on kyllä liikuttu vauhdilla, jos on syötykin hyvin.
Torin tyhjentyminen sujui hitaasti. Kaikki kadut olivat aivan tukossa reilun tunnin tapahtuman loppumisen jälkeenkin.

Pongasimme nuoret torilla ja pyysimme saada heiltä kyydin takaisin autollemme, mutta kävimme ensinnä yhdessä katsomassa joulutoria. 
Niinhän siinä kävi, että he eivät saaneet liikennejumin vuoksi autoaan pois parkkihallista, joten jätimme heidät odottamaan vuoroaan, että kaupungin kadut tyhjentyvät ja kävelimme miähen kanssa kipakassa pakkasessa takaisin autollemme.

Kotimatkalla katselin netin kautta Linnan juhlia ja ehdinpä vielä telkunkin ääreen tanssuloihin.  
Näsinneula oli myös upea juhlavalaistuksessaan.