Kolme liikkuvaa osaa

 Syksyn kiireet, aina sama selitys, ei ole liiemmin liikuttanut pakollisia menoja enempää. Olisin monasti halunnut käymään tyttären perheen luona. Viikkoa aiemmin oli jo tarkoitus mennä, mutta flunssani ei innostanut lähtemään. Vieläkään en ole kunnolla parantunut ja tämän lisäksi, tai tästä syystä oikea korvani on ollut lukossa jo neljättä päivää ja vasen ajoittain. 
Eilen aamusta, kun ensinnä oli nukkunut pommiin!! haettiin Milja mukaan matkaan. Kyllä vaan. Haettiin Milja heidän uudesta kodistaan, jossa ovat asuneet jo pari viikkoa.

 Tytöt saivat leikkiä yhdessä koko päivän ja tytön vanhemmat saivat tehdä rauhassa pintaremonttia.

 Venla toi tonttupipat, jotka neuloin viime vuonna. Eipäs ollutkaan, kun vasta tammikuussa tänä vuonna =)

 Tyttären perheen joulukuusi on laitettu kauniiksi jo itsenäisyyspäivänä.

 Kun nuorimmainenkin heräsi päikyiltä söimme ja pääsin kuvailemaan pikkuisia.

 Kuusi ja sen koristeet ovat saaneet olla rauhassa.

  Ihmetystähän se herättää pikkuisessa.

 Tytär oli laittanut ruuat, jälkkärit ja kahvitarjottavat. Oli ihana istua valmiiseen ja nauttia. 
Kiitos!

 Itse taisin enimmän aikaa istua lattialla palleroiden kanssa, joita pyrin kuvaamaan kuusen vieressä.

 Haaste.

 Suuri haaste!

 Jos kaksi katsoikin kameraan, kolmas pyrki koko ajan pois.

 Tämä oli yhtä hauskaa kuin alkusyksyn kuvaus kasvarilla.

 Höpönassut

Olin neulonut kaikille pehmoiset kolmiohuivit. Reunoissa virkattu kerros.
Harmaat lapaset Miljalle ja vaaleanpunaiset Venlalle. Vanessa jäi vielä ilman lapasia.