tiistai 6. helmikuuta 2018

Helmihäät

 30 - vuotta sitten sanoimme toisillemme tahdon Hämeenkyrön kirkossa kutsuttujen läsnäollessa. Tänään saamme juhlia helmihääpäivää, aika tuntuu aivan käsittämättömältä. Onko aika hionut särmät, ehkä on. Kaikkia ei kannata hioakkaan.
Lujuus ja luottamus toiseen on suuri ja yhteinen matka arkisissa puuhissa on yhdistänyt meitä.
 Saamme juhlia yhteistä juhlaamme kahden, kun viimeinenkin lapsonen lennähti pesästä viime viikolla.
Kaikki kolme asuvat nyt omillaan ja avosylin otan vastaan, kun tulevat.
 Kymmenen vuotta sitten kutsuimme juhliimme vieraita, tänään ei siihen ole aikaa, mutta ihanille muistoille on aina aikaa.
 Hääpäivämme ei ollut pakkasen paukuttelema, vaan harmaa ja räntäsateinen. Meillä oli tuolloin lypsykarja, hyvä lomittaja, joten saimme keskittyä vain juhlintaan.
Olin tuohon aikaan paikallisen vpk:n nuoriso-ohjaaja ja nämä nuoret olivat kirkon portailla heittelemässä riisiä polullemme.
He olivat pukeutuneet nuoriso-osaston haalareihin ja tekivät kunniakujan kädessään olevilla suihkuputkilla.
 Meidät kuljetettiin uusimmalla paloautolla juhlapaikalle. Olipa kiva kiivetä pitkän hameen kanssa ylös korkeuksiin =)
Palopillit soiden, kaksi eri palokuntaa räikötti, saimme kyläläisten huomion.
Pöydät notkuivat sen ajan tarjontaa, juhlapaikkana Kyröskosken Koskilinna. Hääjuhlassa oli tarjolla sahtia, jonka miäs oppi tekemään isänsä opettamana. Tällä voimajuomalla on juhlittu useammat pidot muuallakin.
Olimme tavanneet tansseissa, minä pokkasin. Oli luontevaa, että häissämme tanssittiin ja paljon. Laskimme, että vain viisi kappaletta jäi väliin.

Häävalssinamme oli Häävalssi. Sen tahdissa voisimme vaikka verestää muistoja tänään.
Voiko toista kiittää ja kehua. Ei. Olen iloinnut siitä mitä pokkasin. Aina ei matka ole ollut helppo, kellä olisi. Vastoinkäymiset ja epäonnistumiset kasvattavat ja kompuroini johtaa uudelleen tarkasteluun. 
Enpä voi olla lainaamatta rakkaan kummitätini viestiä, jossa hän kommentoi taannoisen matkamme jälkeen saamaani viestiä, miten miäs lähtee mukaani mihin vaan: Olet oivaltanut niin syvästi yhdessäolemisen, elämisen toisen kanssa että mainitsemasi asiat pitäisi liittää oppikirjoihin
parisuhteesta ja yleensä ihmisen kanssa olemisesta. Kiitos että toit asian esille, julkisesti.

Kuvaamani ihastuttava kukkakimppu on Sweet Things kukkakaupan sitoma. Laitoin Anulle viestin, vaaleanpunaista ja valkoista, 30 v hääpäivä, tee jotain erilaista.Tämä on kyllä ihan huippu!

10 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Lämmin onnittelu ja toiset kolkytvuotta yhdessä eloa!

Intsu kirjoitti...

Onne paljon teille onnellisille!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onnittelut kahdelle hioutuneelle timantille.

Ulla kirjoitti...

Onnii paljon tiältäkin.Ja lissee hyviä vuosia etteenkin päin!

Tiinatei kirjoitti...

Onnittelut!

Sartsa kirjoitti...

Isot onnittelut! Miten paljon sitä on hääkuvan ajoista ehtinykään tapahtua ja miten ajatukset muuttuneet matkan varrella. Ei siitä omastakaan hääpäivästä niin kauaa tunnu olevan, ja silti jo ihan kymmeniä vuosia ja tuhansia tapahtumia.
Hyvin ootte osannu tekin valita toisenne. :)

Matleena kirjoitti...

Lämpimät onnittelut seuraavillekin vuosikymmenille! :)

Ootte yhdessä kulkeneet pitkän matkan,
paljon onnea, ennen kuin runoa jatkan.
Ei rakkaus kerskaa, väärin tekemään suostu,
vaikk’ välillä himmenee, silti ei ruostu.

Saija kirjoitti...

Sydämelliset onnittelut!! Kylläpä näytätte kuvassa suloisilta :) Aika menee nopeaan, vaikka paljonhan siihen mahtuu:)

Sinikka kirjoitti...

Lämpimät Onnitteluni!
30 vuoteen mahtuu paljon yhdessä koettua.

liisan kotona kirjoitti...

Lämpöisät 30 v onnittelut. Niihin vuosiin mahtuu varmasti monenlaista. Ihana hääkuva <3