torstai 13. syyskuuta 2018

Lehdet putoaa

 Täytän tyhjän sivun kaipauksella ja ikävällä.
 Käsittelen usein surua tekemällä. Käsien kautta välittyy tarve purkaa ikävää, joka puristaa sisintäni. 
Ajan ollen suru muuttuu muistoiksi, kauniiksi teoiksi ja ajatukseksi, näin on hyvä.
Pitkitin ja pitkitin kortin tekoa, kuin kieltäen, että vielä ei ole se hetki. Testasin uutta 3D kohokuviointitaskua, jossa on herkkä lehtikuvio. 
Myös valitsemani vaaleanvihreä paperi on lehtikuvioinen. Kuviosta tule kerrasta selkeä, ei tarvinnut mankeloida montaa kertaa.
 Tietäen epäselvän käsialani, ostin valmiin tekstin. Sulkasato samalla reissulla.
 Pyyhin poskia pitkin valuneet kyyneleet, tunnen kaipauksen.
 Leikkasin vielä kaksi kortinpituutta satiininauhaa, solmin yhteen ja suljen kortin.
 
 On vain hiljaisuus ja suru sanaton.

3 kommenttia:

Sartsa kirjoitti...

Osanotto suruusi.
Siirsit sen persoonallisella tavalla korttiin/ adressiin.

Intsu kirjoitti...

En tiedä kuka läheisistäsi on muuttanut Taivaan Kotiin,mutta lämmin osanotto sulle halauksin. Jaksuja.

Saija kirjoitti...

Osanotto. Käsillä tekeminen on terapeuttista.