tiistai 7. maaliskuuta 2023

Metsänpeitto

En ymmärrä miten minulla on voinut joskus olla neulejumi! Siitä on kyllä jo aikaa kymmenisen vuotta. Jos tekee paljon, todella paljon jotain, voi jumi olla helposti päällä.

Nyt nautin suunnattomasti, kun yksi työ toisensa jälkeen tuottaa hyvää mieltä. Jonossa on vaikka kuinka monta neuletta, mutta ei yhtään keskeneräistä. Yritän aina saada kaikki valmiiksi, ei tule ähky olo, kun tota, tuota ja sitä pitäisi olla tekemässä. Tässä pätee sama, kun töissäkin, keskity siihen yhteen, älä haalaa kaikkia kerralla. Tähän olen päässyt monen sekavan vuoden jälkeen. Silloin moni työ purkeentui, kun en vain saanut mitään iloa jatkaa keskeneräisiä töitäni. 

Näitä kaarrokeneuleita on niin ihana neuloa, kun väriä vaihtamalla saa ihan erilaisen valmiin paidan. 
Metsänpeitto valmistui lomalla loppuun. En ottanut mukaani kuin yhden neulepaidan, kun olihan minulle tulossa toinen. Tai sitten ei.
Kun sain kaikki langanpäät piilotettua, testasin mökin pyykkikoneen linkousohjelman tyhjiltään. Aiemmista kerroista viisastuneena, kesämökin koneen linkousohjelma ei toiminutkaan ihan niin nykyaikaisesti, kuin olin ajatellut, vaan kone jumi ja yhden paidan kanssa olin tulla ihan hysteeriseksi. 
Paljon hikikarpaloita, monta uutta ohjelmaa myöhemmin paita oli pelastettu ennen sen huopumista. 
Näes kastelen paidan etikkavedessä. Lanka pehmiää ja kevyellä linkouksella sen pinta kuohkeutuu. Lopuksi neuleen kuivuttua höyrytän kevyesti niin, että kuivaustelineen painanteet saa kyytiä.
Oion märän neuleen alustalleen kevyesti venytellen. Tässä vaiheessa neuletta voi vielä muokata, mutta ei se paljon muotoaan muuta, jos on väärän kokoinen.
Mittasin hihat neuloessani, nyt tulee himpan käsivartta pidemmät, mutta äsh ja pah. Niistä tuli niin pitkät, että minun olisi pitänyt leikata hihansuusta kuvio ja joustin pois ja neuloa ne uudestaan. No siihen en alkanut. 
Miäs ilahtui todella, kun sanoin, että tämä on sinulle. Väri oli hänelle mieluinen, hiukan ruosteenpunainen , 9431. 
Helma ja ympärysmitta täydellinen. Kuvioväri on valkoinen.
Tavaksi on tullut, että uusin neule kuvataan Vuokatinvaaran näköalapaikalla. Niin tälläkin kertaa. Ajoimme aikaisin aamusta vaaran päälle, kun mäki oli auringonsäteiden peittämä. Kuiva puuterilumi pöllysi jäisellä mäen pinnalla ja ensimmäiset laskijat olivat jo nousseet muutaman kerran laskettelemaan uutta tampattua pintaa kokeilemaan.
Malli on #metsäpeittovillapaita
@ihtiriekkoknits
#neulottukalevala

Lettlopi, jota kului kokoon XL 0, 630 kg
4 mm puikot

5 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Komea!

Puikoillanikin kirjoitti...

Kaunis malli ja kivat värit. Eivät nuo hihat ainakaan kuvissa liian pitkiltä näytä.

TeSa kirjoitti...

Kiitos, kiitos.
Juu, eihän tuo hihan mitta miähelle ole pitkä, kun kokonaismitta huitelee kahdessa metrissä.
Toista se on tällaisella persjalkasella, lyhyt mikä lyhyt.

Kati kirjoitti...

On todella komeaa kaikki! Maisema, pusero ja mies :) Tämä malli jo houkuttaa ryhtymään hommaan, melkein.

TeSa kirjoitti...

😀 kiitos!