maanantai 30. syyskuuta 2024

Kukkiva piha

Kesän pihatöistä voisi vetää jo loppulauseen, onhan tänään syyskuun viimeinen päivä ja maa kuurassa kylmän yön jälkeen. Mutta enpä laita vielä viimeistä pistettä kohdilleen, kun syystyöt ovat vielä vaiheessa. 
Kesästä ja pihasta on saatu nauttia toukokuun lämmöistä aina syyskuun loppuun. Kun sadetta, lämpöä ja kaiken yli puhaltava tuuli siistii heikoimmat, on piha voinut oikein hyvin. Se hoitaa itse itseään, kun tilaa ei ole muulle, kuin kasvustolle. Toki meillä on monta ongelmakohtaa ja ne kun tiedostaa, ei päästä ongelmaa pahenemaan, vaan tarttuu ajoissa kiinni siihen.

Tästä kukkamaasta poistetaan vielä muutama suuri kuunliljan juurakko, ettei upea hortensia ihan tukehdu ympäröivään kasvustoon.
Olen odottanut kasvuston lakastumista, jolloin juurakon nostaminen on hiukan helpompaa. 

Syysvuokko


Auringonkukat ehtivät tänä vuonna kukkaan, mutta edellinen kylmä katkoi kukinnon kaulan. 
Tämä on ihmeellinen kärhö. Se istutettiin vasta tänä kesänä ja heti puhkesi kukkaan. Etupihalla kärhö ei kuki, vaikka on jo neljättä vuotta ollut samalla paikalla.



Vesialtaan harjateräskaaressa on myös yksi kärhö. Se kukkii aina loppukesästä.
Koristeomenapuu runsaan satonsa kanssa.


Sinisarjat on kärrätty kylmältä suojaan kasvariin, jossa öljykamina lämmittää öiseen aikaan.
Nämä kyllä ilahduttavat kukkimalla kauan. 

Japanivaahterakin on viety suojaan kylmiltä öiltä. Talvehtii kellarissa, kuten sinisarjat.
Marjakuusi sai moottorisahaa. Puu kuivui pystyy kesän aikana oksa kerrallaan. Sen tekohengittäminen ei ollut vaihtoehto, vaan pyysin kaatamaan koko kasvuston. Samalla kaadettiin kituinen syreeni, jonka lehdistä näki, ettei se voinut hyvin. 
Kun monta metriä korkea puu häviää maisemasta, jossa se on kasvanut vuosikymmenet, on näky aika lohduton. Juuristoa on paljon revittäväksi ja varmasti tullaan vielä kaivamaan sitä tulevinakin kesinä. 
Nämä montut on nyt täytetty hyvällä mullalla ja kukkivilla, joita on siirretty toisista kukkapenkeistä. En usko, että ensi kesänä kukat vielä rehentelevät korkeuksiin, mutta muutaman vuoden kuluttua ovat ottaneet oman paikkansa, kun saavat kasvurauhan.
Kesän viimeiset poimulehden kukinnot ja punertava hortensia.
Terhi

4 kommenttia:

Sartsa kirjoitti...

Meillä taitaa olla ongelmakohtia piha täynnä, eikä kukaan tunnu reagoivan. ;)
Ompa koristeomenat täyteläisen värisiä.

TeSa kirjoitti...

Pieni pala kerrallaan ei tunnu niin puuduttavalta.

Puikoillanikin kirjoitti...

Syksy on ihan parasta aikaa ja sinun kuvasi kertovat siitä kaunista tarinaa.

TeSa kirjoitti...

Kiitos, syksy on kaunis.