Maakotka

Hellurei, se on kesäaika taas! Kuukausikin vaihtuu tuota pikaa tiistaina ja kevät tulla pörrää lämpöisin puhalluksin. Kiirettä on pitänyt ja vauhti sen kuin kiihtyy. Olen alkuillasta yrittänyt tallentaa komeita reposia, mutta kamerani säädöt ovat olleet ihan mutkalla. Vain vihreitä aaltoja näkyvissä. Ihailin somen kuvatulvaa upeista leimuista, värien loistosta ja siitä, että moni oli suunnannut katseensa taivaalle, vaikka paljaalla silmällä ei revontulia kunnolla näkynyt. Tallennuslaitteen tarkka linssi huomaa paljon ihmissilmää paremmin monta asiaa. Tosin yhdellä kuvausyrittämällä kodin päällä oli upea pitkä revontulien ketju, mutta värit eivät näkyneet.  

Kaksi asiaa olisi kiva oppia. Tai noh, olisi montakin asiaa mitä pitäisi opetella, mutta jos nyt pysytään aiheessa niin tähtitaivas. Taivaankantta tähdittää moni kuvio, josta minulla ei ole mitään käsitystä. Tähdistö näkyy upeasti kirkkaalla ilmalla kauas kaukaisuuteen asti muodostaen kuvioita luettavaksi ja luetteloitavaksi.

Minulle ne tukkivat muistoja menneistä jo ajasta pois lähteneistä.

Toinen oppimisen aihe on linnut ja niiden lauluäänet. Tämä upea lintu laskeutui pellollemme 15.3. saaden minutkin pihalle kännyni kanssa.

Kyseessä on maakotka, jonka sain videoitua. Aikansa kaarreltuaan se poistui saalistamaan toisaalle. 

Muuttolinnuista olen pongannut hanhilaumat, jotka mennä vipattavat kohti pohjoista. Heipä, hei. Sinne vaan, ei tarvi pysähtyä näille huudeille!

Terhi