Pihatyöpäivät

Vielä viime viikolla pihapuissa oli lehdet, mutta nyt on jo vihreys ja vehreys kadonnut. Viikonloppuna puhalsi navakka tuuli ja sitä myöden hävisi olemattomat lehtikasatkin ties minne. 

Haravointiin tartun aniharvoin, tuskin koskaan. Lehtipuhallinta ei ole käynnistetty vielä kertaakaan syksyn aikana. Vielä on niitä sitkeitä, lähes kiinniliimattuja lehtiä, jotka pitävät otteessa, eikä irtoa kasvustaan.

Koti kuvissa, kun lähden aamusta liikkeelle. Aurinko nousee takaani ja laskee eteen. Koti on suunnassa etelä-pohjoinen. 

Kierrän maakuntia pitkien matkojen takaa ja kun pääsen illasta kotiin, en juurikaan tee kuin pihakierroksen. Valonmäärä alkaa olla vähäinen. Kesällä oli kiva päästä vielä puuhailemaan pihan parissa, mutta nyt ajoitan pihatyöt viikonloppuun.

Viikolle on luvassa kylmiä aamuja. Kuunliljat kasvoivat nopeasti mahtaviksi kasvustoiksi. En muista koskaan nähneeni samanlaista kasvupyrähdystä. Nämä kasvustot ovat ensimmäisiä, joita yleensä poistan perennapenkeistä. Ne eivät ole mitenkään kauniita talventörröttäjiä, vaan kasa vetelää lehtikasaa.

Lehtikuusessa on vielä keltaista. Seuraavassa hetkessä se on varistanut kaiken allensa ja mietin aina, että onko puussa jokin nappi, kun en kiinnitä huomiota se asettumiseen talviteloille. 

Minun puuni

Pylväshaapa ja mongolianvaahtera

Puutarhan tuotos ei ollut tänä vuonna hyvä. Välivuosi.

Kehäkukat loistavat auringossa

Tuoksuvatukka kellarin katolla kaadetaan joka toinen vuosi. Tämä ei ole se vuosi. 

Valkolumimarja

Terhi