keskiviikko 18. helmikuuta 2026

Pate


Olisin voinut otsikoida tämän jääveistokset, mutta onhan tämä niin Paten muistelun aikaa, joten otsikko jää Pateksi. 
Niin vain Ikurin jääveistospolulla kuullaan tänä talvena Paten ääni ja Popedan musiikkia nonstoppina. 
Pala kurkussa ja kyynel silmäkulmassa kiersimme polun ja näimme toinen toistaan hienompia yksityiskohtia ja taidokkaita teoksia. 
Jääveistosten luona oli hyvä hetki hiljentyä ja muistella sitä musiikillista antia mikä meidätkin sai lähtemään keikoille. Harvakseltaan, mutta kuitenkin useamman kerran. Ehdimme vaihtaa välillä Paten kanssa sanasen, kuten moni muukin.
Kersantti Karoliina

Oletamme, että vasemmassa reunassa on Juicen Suomi-kitara.

Siellä he, Jukeboksin luona...
Useamman veistoksen takana on väriä vaihtava valonlähde.



Itsehän ihailin tätä täydellistä pulleaa ja ryppyistä muotoa ihan paljaalla kädellä.

Jokaisella meillä on SE kappale, joka menee jalan alle ja saa laulamaan mukana tai ainakin hyräilemään. 
Miähellä SE on Ukkometso



Pien irvistys!




Minun SE kappale on Repe ja Lissu. Kun kuulee livenä saksofonin soolon, voi morjens miten kappale menee jalan alle. 



Tahdotko mut tosiaan...

Jäätynyt mikrofoni.

Kissojen taivas, ei mitenkään jäänyt omaan muistiin. Tässä teoksessa on paljon yksityiskohtia.


Pieni kerros pakkaslunta.
Tämä sitten jäi Paten viimeiseksi kappaleeksi.
Taustalla olevaan pieneen laatikkoon sai jättää omasta käynnistään lantin. 



Hullut koirat



Kävelyreitti ei ole pitkä, mutta saimme aikaa kulumaan kahteen kierrokseen niin, että päivä alkoi jo tummumaan ja valosarjoilla merkitty reitti näkyi kivasti. 
Alue ei ole esteetön kulkea. 

Olemme käyneet aiempinakin vuosina katsomassa mitä taitavat tekijät ovat saaneet asetettua näytille. Tälläkään kertaa emme pettyneet näkemäämme.
Tässä vielä lista nimiä töiden takaa
Terhi

1 kommentti:

Sartsa kirjoitti...

Sinäkin muistat mainita esteettömyyden 🤭 Minullekin se tulee aina mieleen mitä mahdottomammissa paikoissa.
Onpa hieno muistonäyttely. Possut kissat käärmeet...
Ihmettelen, miksi noita viimeisiä soololauluja ei enempää kuulunut missään. kuulin ne oikeastaan vasta, kun laulaja oli jo poissa.