Kevään kolopesijät

Sisustusta huumorilla.
Tosin tuskin näitä kukaan meillä huomaa. Ja kun mielipidettä kysyisin, vastaus on aina sama, ihan kiva.Kolopesijät eteisen seinällä.
Näitä pikkuruisia varten ei juurikaan kiikareita tarvita, mutta pellonpientareita on kiva kiikaroida, kun jokin eläin siellä mennä köpöttelee.


















Vanha kiikarikotelo on kirpparilta, suurimmat kiikarit appiukon peruja ja loput ovat lapsien.


















Pesänpehmukkeina vanhoja pitsihansikkaita vuosien varrelta. Anopin yksi vihkikäsine, isän tädin silkkihanksikkaat, mummuni virkatut ja minun vihkipussukkani pitsinen nessuliina.

Sunnuntain siivoukset

Koko viikonlopun olen todellakin hyödyntänyt vain siivoamalla ja pyykkäämällä. Eilen aloitettiin ikkunoiden pesulla ja tänään on tomutettu kaikki mitä ulos on saatu ja huiskittu pölyt pois. Sunnuntait ovat olleet meidän yleinen siivouspäivä jo aikojen alusta.
Ikkunoihin on vaihdettu verhot, pojan huoneeseen laitan vasta kun nuorimmainen kotiutuu. Pitää kysyä mitä kuosia nyt haluaa, kun joskus aiemmin oli huolissaan, etteikö hänen huoneessa voisi olla välillä jokin muu matto.
Aina matonpesun jälkeen tuotiin sama matto lattiaan, eli tuosta oppien, en laita vielä mitään verhoja roikkumaan.

















Kotijoukkojen kanssa siivous sujuu rutiinilla, kaikki tekevät, jos paikalla olevat. Oman vointini mukaan osallistun erilaisiin työvaiheisiin, minä olen se joka eniten välttää imuria ja moppia.
Olen taas siirrellyt ja kerännyt kaappien kätköihin osan sisustustavaroistani. Penkonut jotain keväisempää esille.

















Miettinyt, kuinka avata kulkureitti pirtiltä terassille, kun kukkakokoelmani peittävät kaikki pienimmätkin kulkureitit. Huoneenkorkuinen pylväskaktus sai vakiopaikkansa terassinoven vierestä. Siihen törmää jokainen vain kerran kevään alussa, muutoin se saa olla rauhassa.
Mutta jos laitan samalle kohdalle jonkin pehmeälehtisen kukan, se nojataan ja nuohataan viikossa ihan riekaleiksi.
Pääsiäisen läheisyys ei näy kodissamme, ainakaan vielä. Palmusunnuntai oli aikoinaan hyvinkin odotettu päivä, silloin meiltäkin lähti 1 - 3 pikkutrullia vitsoineen aamuaikaisesta liikkeelle.
Harvemmin meille kukaan poikkeaa virpomaan, en muistanut ostaa yhtään virpomapalkkojakaan. Olisivat taas jääneet kaikki itselle syötäviksi =)

Seuraavaksi olisi vuorossa kierros luhdissa, onko talvi jättänyt jälkensä. Olen kerännyt ison kopallisen talvella ostettua ja saatua tavaraa ovelle. Ihan kaikkea en tänään asettele paikalleen, kunhan vain menisivät oikeasta ovesta sisään.


















Käytin jo äänioikeuteni ensimmäisenä ennakkoäänestypäivänä, nyt vain odotellaan vaalipaikkojen sulkeutumista ja katsellaan illan lähetyksiä.

Kaffepauss

Auringonsäteet lämmittävät lasisen huoneeni suloisen lämpöiseksi. Kohta on pihatöiden aika ja silloin tauon paikalla on ihana istahtaa kasvihuoneelle ja ottaa kauniit kupit käyttöönsä.
Sain talvella lahjakortin Indiskaan, jossa kävin noin viikko sitten tekemässä hankintoja koko rahan edestä. Kauniit kupit, mielellään juurikin eripariset kuuluvat kasvihuoneeni rosoisuuteen ja tunnelmaan. En voinut vastustaa ihanaa leikkuulautaakaan, joka on sopiva tarjoilualunen.
Viime kesänä ostamineni kanssa yhteensopivat uutuudet ovat olleet viikon silmittelyn alla ennen kuvaamista.
Hiukan karsastin turkoosia sävyä, kun en pidä siitä laisinkaan, mutta kaunis lime korvassa ja reunalla yhdistää sen kaikkiin muihin.
Joskus on vaikea valita, onko se muoto, väri, kauneus vai käytännöllisyys. Osa näistäkin on pestävä käsin, vaikkakin inhoa ajatustakin lutraamisesta.
Jokainen löytää omansa, juurikin sen käteensä sopivan kupinkorvan.


















Leikkuulaudan ostaessani ihmettelin melkein ääneen, miksen ole tajunnut että olisin tehnyt tällaisen itselleni keramiikassa?
Kaikkea ei voi huomata.














Pääsiäisenä voisin pitää ensimmäiset kahvikestit kasvihuoneella. Juhlistaa kevättä ja elämän ihanuutta.
Osa teistä tietää, ettei elämä mene aina suunnitelmien mukaan. Ei ole syytä hymyyn ja jokapäiväiset asiat tuntuvat vievän loputkin voimat.
Ehkä joskus pystyn kirjoittamaan tästä kaikesta, nyt nautin pirtin pestyistä ikkunoista, laskevan auringon säteistä ja iltasaunasta.
Kauniit kiitokset kuuluvat teille, jotka jätätte mukavan kommentin, sekä teille, jotka muistavat minua sähköpostiviesteillä.

Kukkasia ja perhosia

Vuosia sitten neuloin tällä samalla Modan ohjeella itselleni kaksi jakkua, kolmannen äidilleni.
Tänä keväänä alkoi Novitan Kukkaketo, ruusu, puhuttelemaan hempeillä sävyillään. Minulla ei ole mitään yliherkkyyttä aloeveralle, eikä jojoballe, joita lankaan on lisätty. Sukkalangoiksi aikomilleni kahdelle kerälle oli saatava muutama kerä lisää ja sitten penkomaan omista jemmoistani valkoiset Novitan Butterflyt. On se hyvä, kun on jonkinlaiset varastot vielä vuosikertalangoista jäljellä.
Vieläkin saisin neulottua yhden jakun. Jään odottelemaan mitä uusia sävyjä Novita vielä tuo markkinoille.
Neule tehdään kaksinkertaisella langalla, molemmat neulotaan samanaikaisesti. Ohjehan löytyy Modasta 3 / 2005.
Kappaleiden alareunoissa on kiva, kapea koristereunus, jonka neulomiseen menee yllättävän paljon aikaa. Jokainen silmukka neulotaan kahteeen kertaan, ensin takareunasta nurin ja vielä etureunasta oikein. Lopuksi nurja s vedetään o s yli.
Napakka reunus, mutta seuraavan kerroksen nurja, on aika kurja neuloa, kun koristereunus ei jousta.
















Ohjeesta poiketen, olen neulonut jokaiseen jakkuun napinlävet, enkä silmukkalenkkejä.
Sen verran etukappaleisiin lisää silmukoita, että miehustaan saa kunnollisen nappilistan. Pidän tämän jakun kauluksesta, joka on huolitellun oloinen, kavennuksia tuskin huomaa ja pääntie on selkeä.


















Siisti sisäjakku tai kepeä neule keväisiin menoihin. Ei täydy paljon silitellä ja vaate kestää konepesun.
Tästä jakusta tein hieman ohjettaan pidemmän, lankaakin kului yhteensä 0. 960 kg.

Ei kukaan huolisi kevätflunssaa? Jatkuvaa niistämistä, päänsärkyä, väsymistä ja lämpöä, joka on laskenut alle 35?

Sinisiipi

Näin tänään kevään ensimmäiset perhoset. Kuulin kurjen huudon pellonreunalta ja istutin orvokkeja.
Sitä ennen kävin siskollani, kirpparilla - taas, esittämässä surunvalittelut ystävällemme, kaupungissa Hulluilla päivillä ja Indiskassa tuhlaamassa lahjakorttini.
Poden flunssaa, joten olen hiukan saamaton. Kässyt eivät edisty.
Asiaan. Korjasin viikolla yhden lasiperhosen, joka oli menossa roskikseen. Jos tämä olisi alunperin tehty tukemalla, siivet eivät olisi irronneet näin.
Nyt työn ympärillä kiertää ohut lanka, joka pitää työn kasassa.
Korjattu perhonen lennähti orvokkiastiaani päivää paistattelemaan.
Avasin kasvihuonekauteni tänään. Yksi säkillinen multaa kului lähes loppuun. Kynnenaluset multaisina, ah, mikä mullan tuoksu.
Ruukut täyttyivät orvokeista, eri värisistä ihanuuksista.
Pihassa on lunta paikoitellen yli puolen metrin, mutta en anna sen häiritä intoani keväästä.

Kolmen sarja

Ensin oli tämä punainen, lempeä sisko.Se sai kaverikseen viikolla isonveljen, komean sinisen.













Tänään löytyi veikeä pikkuveli, vihreä.
Pienet matkalaukut ovat kirppariostojani. Täytettä löytyy omista varastoitani, lankoja.


















Meidän perheen vähäinen lemmikkimäärä puoleentui, kun tyttären toinen gerbiili nukkui tänään pois.
Pieni, lämmin karvapallo jää muistoihimme iloisena vipeltäjänä.
Surettaa....

Lisää materiaalia

Erään lasityöharrastajan innostus lopahti ja minulle tarjoutui tilaisuus tässä taannoin ostaa hänen työkalunsa ja loput lasit.














Osa harrastajista kokee lasin haastavaksi leikata, mallien suunnittelun vaikeudet tunnustan itsekin, mutta kaikkeen oppii ja vuosien aikana taidot karttuvat.
Tai sitten se suurin palo sammuu ja materiaalit lähtevät kiertoon.

Itse ostin harrastukseni alussa vähitellen kaikki perustyökalut, tein myös vapaillani lasitöitä kotona, kun aina en päässyt opiston tunneille vuorotyöni vuoksi.
Sittemmin opiskeluni alussa olin maltillinen uusien työkalujen oston suhteen, etten ostanut hetitännemullenyt, vaan se mitä todella käytän.














Tässä ostamassani satsissa työkaluni tuplaantuivat osittain, hiomakoneita oli hetken aikaa kolme.
Järjestelin uudet lasini heti omiin laatikoihinsa, järjestys se olla pitää.
Suunnitelmat vain vilisevät, kaikki uusi materiaali on tervetullutta.


















Sieltä jostain ihan lasilaatikoiden pohjalta vilahti valmiiksi folioituja paloja, jotka nostin toiseen laatikkoon myöhempää tarkastelua varten.
Sovittelin hetken paloja toisiinsa ja sain kaksi enkeliä. Etsin laatikoistani hiukan suuremmat lasinugetit pääksi, hioin ja folion.
Hyödynsin vapaapäiväni tehdäkseni nämä pienet enkelit loppuun ja päätin arpajaiset 10 .07.













Tosin kävin välillä kylillä, kirpparilla, ja jatkoin työtäni vasta ehtoolla. Tällä hetkellä työt ovat viimeistelyssä, odotan vahan kuivuvan, että saan lähettää ne arpaonnen kohdanneille.













Näitä pieniä enkeleitä en ole koskaan tehnyt itselleni, töissä kylläkin. Useimmat aloittavat harrastuksensa juurikin tällä tai hyvin samantyyppisellä mallilla. Nämä taisivat olla ne minun " harjoitusenkelini".Jotta ei liiaksi pitkitetä rumpujen pärinää, julkaisen voittajat, joita on kaksi.
Kävin kysymässä pihalla keulivalta pojalta numeron 1 - 31 väliltä ja hän sanoi 23, joka Maara. Onnea!
Tyttäreltä kysyin pirtillä samanlaisen kysymyksen ja hänen vastauksensa oli 17, joka on Hepsi. Onnea myös sinulle!

Sähköpostiosoitteeni löytyy blogini sivusta, jonne odottelen yhteystietojanne. Samalla voitte esittää enkelistä väritoiveen, kumpi ehtii ensin.Lopuksi vielä homelasi, jonka ostin yhteen suunnitelmaani lähemmin tarkasteltavakseni. Yhtä värien juhlaa.

Turnajaiset

Viikonloppumatkamme suuntautui kohti Ruotsia, Värmdöön jäähallia, jossa pelattiin lauantaina D1 97 - turnaus( - 97 syntyneet).
Matkaan lähdettiin lähes täydellä linja- autolla. Vanhempia lähti kannustamaan, huoltamaan ja vahtimaan poikajoukkoa suuret määrät.


















Minä olin mukana videokuvaamassa pelit, tytär otti valokuvia.
Perheen läsnäolo ja yhteiset tapahtumat ovat meidän juttu, ei se, että kuljetaan kukin omia polkujamme. Meitä kaikkia kiinnostaa pojan pelit, hänen kehityksensä maalivahtina ja joukkuepelaajana.
Poika on murrosikäinen, mutta tarvitsee vielä pitkään molempien vanhempien lähellä oloa, tukea, turvaa ja hyväksyntää.
Maalivahtina poika pelaa yksin, joukkueen ainoana mollen (turnaukseen lähti mukaan varamolle). Tsemppaaminen ja pelien kertaaminen moneen kertaan niin hyvän kuin huonosti pelatun pelin jälkeen kuuluu asiaan.














Turnauksissa pelit ovat nopeasti ohi, peliaika on lyhyempi kuin sarjapeleissä. Uuden ottelun alkaessa koko joukkueen pitää pystyä nollaamaan itsensä, eikä se aina ole niin helppoa.
Minulla on katsomossa aina se oma paikkani, josta seuraan pelin kulkua. Miähellä on oma paikkansa kaukalon toisella laidalla, vastuuvalmentajana vielä tämän kauden loppuun asti.
Pelit olivat vauhdikkaita kuvaaja ei aina pysynyt kameransa kanssa kiinni kiekossa, mutta tänään kotisohvalta uudellen katsottuna eivät ne pelit tuntuneet enään yhtä jänniltä, kuin livenä katsomossa.














4. sija ei ollut huono saavutus.
Poikien kanssa matkanteko sujui mallikkaasti, kaikki olivat lähtöiltana hyteissään klo 22. 00 ja lauantaina aamiaisella klo 6. 00 Suomen aikaa.
Kotimatkalla jokainen sai valvoa pitkään, osan pojista näin kulkevan käytävillä vielä yöllä kahdelta, kun itse ramppasin respaan. Omassa hytissämme oli vesivahinko. Pytty tukossa, pahus.
Hain uudet hyttikortit aamua varten, johonkin piti päästä vessaan. Miksi meille aina sattuu näin?
Jos lauantaiaamuna oli unista porukkaa linja - autossa, niin sitä se oli tänäänkin. Laivalta raahautui nopeasti kaikki omille paikoilleen jatkamaan uniaan ja kotona olimme aamulla yhdeksän aikoihin.
Turnaus päätti pitkän talvikauden, mutta vielä on jäljellä muutama harjoituspeli. Tämä joukkue aloittaa syksyllä C1 ( - 96 syntyneet)kanssa harjoittelun, pelit vain kovenevat.


















Kaiken peleistä joutilaan ajan käytin keväisen neuleeni kanssa ja sitä taidan jatkaa tässä vielä hetken, ennen aikaista nukkumaanmenoani.
Jollet vielä ole kirjoittanut nimeäsi arvontaan, voit tehdä sen vielä parin päivän ajan.