Syksy

Esittelen vielä opinnäytetyöni viimeisenkin varjostimen, Syksy.
Monivaiheinen työ, jossa tekniikoina kuparifolio, maaalaus ja kylmätyöstö.
Kylmätyöstö sisältää itsetehtyjä fasetteja, sekä hiekkapuhalluksen.Ensinnä kiinnitin hiekkapuhalluskalvon 5 mm:n ikkunalasin paloihin. Poistin hiekkapuhallettavan pinnan ja teippasin kaikki palat kunnolla, ettei lasin pinta raapiudu hiekanmurusista.













Fasetit eli viistehiottuja laseja tein kaksi eri sarjaa, kun ensimmäiset eivät onnistuneet. Käsivaraisesti tehdyt viisteet vaativat monta kokeilua, jotta saa itseään miellyttävän lopputuloksen.
Vaikeutena oli osata pitää lasi oikeassa kulmassa hionnan joka vaiheessa, jotta valmiissa työssä viiste on samanlevyinen joka syrjässä ja kaikissa paloissa.














Tein ensinnä kaikki kylmätyöstövaiheet.













Sen jälkeen leikkasin Kokomon 230 LL vihreät lasit ja hioin reunat.













Hiottuja paloja oli mukavampi käsitellä maalatessani tribaalikuvioita työn alareunaan.
Valmiit maalaukset poltettiin, jonka jälkeen pesin palat ennen foliointia.
Folioitujen palojen jälkeen pääsin tinaamaan ja kasaamaan työn.


















Tuentavaiheessa kiinnitin työn jokaiseen alakulmaan kaksoisrenkaat helmikoristeita varten.














Valmiissa työssä on myös valokatkaisijan vetonarussa vihreitä helmiä.

Valmis Syksy - varjostin.


















Näin minulle valmistui Vuodenajat opinnäytetyöni.
Muut sarjan työt näkyvät aiemmissa päivityksissäni.
Kevät, Kesä, ja Talvi.

Vielä hetki

En tahdo joulun vielä loppuvan!
Pyysin kuuselle jatkoaikaa, ei vielä viedä sitä pois. Poika totesi, että pidetään vaikka kesään. Sellainen Uuno Turhapuron kuusi, jossa ei ole neulastakaan ei liiemmin kiehdo. Ihaillaan vielä hetki vihreää puuta.
Jonkin verran laitoin joulukoristeita eilen pois, siirtelin joulukukkia samalla pöydälle ja poltin paljon kynttilöitä.

















Nyt, kun ulkonakin alkaa näyttämään talviselta, tuntuu kuin joulu olisi vasta tulossa.
Tai onhan se. Vuoden lopussa uudestaan.
Sitähän voisi aloittaa vaikka joululahjojen teon, kerrankin hyvissä ajoin.













Tosin, haaveitahan ne on.














Hyvää viikonloppua teille kaikille,

Pirpanan pallot

Kävimme eilen illalla katsomassa tyttären piskuista kissanpentua, Pirpanaa.
11 vk ikäinen pentu oli kyllä lutuinen, ehkä hiukan aktiivinen, se kun ehti hyppäämään vessanpönttöönkin kertaalleen, juoksemaan kämpän ympäriinsä sen kymmenet eri kerrat ja maistelemaan kaikkien talvisaappaiden nauhat moneen eri kertaan.Jotain pientä ehdin tehdä pennulle tuliaiseksi, kun vasta edellisenä iltana matkastamme päätimme. Neulottu pallo Käspaikan helpolla ohjeella ja Novitan Huopasesta kaksinkertaisella langalla.

















Vasta toisen huovutuskerran jälkeen lopputulos oli onnistunut. Liekö syy pallon täytteen, jota ehkä oli ihan liian vähän pallon kokoon nähden.













Yritin kuvata pentua, mutta kamerani ei montaa hyvää kuvaa ehtinyt tallentamaan, kun kohta jossa Pirpana oli, ei hetken kuluttua ollut kuin tyhjä paikka.
Jossain vaiheessahan pennutkin nukkuvat, ainakin pienen hetken.

















Sinne ne jäivät ikkunaan heiluttamaan, niin tytär kuin Pirpanakin, kun iltamyöhällä lähdimme ajamaan kotia kohden.

Kirjava syksy

Käsityövuoteni valmistuneiden osalta alkoikin miähen sukilla (lanka on Regia, Hand - dye Effect), eikä niin mitään minulle.
Toisaalta, miäs sai sukkansa "vahingossa", kun tekijä ei osannut hahmottaa tiimalasikantapään oikeaa aloituskohtaa.
Kova työ oli aloittaa sukka kärjestäkin. Nyt oli kyllä taito ihan hukassa! Edellisten sukkien valmistumisesta on aikaa 8 kk:tta, ei ihme.
Hain tietoa netistä, tulostin oikein värikuvatkin, mutta ei saanut nuorin vielä lämpöisiä sukkia itselleen. Ehkä sitten se toinen pari osuu paremmin kohdilleen. Vai olisiko parempi, että neuloisin ihan perinteiset sukat?Olihan minulle tuota sukallista materiaalia kantaantunut viime syksynä ihan laatikkoon saakka useampi opus, enkä löytänyt sitä kaipaamaani tietoa, mikä on se oikea kohta aloittaa tiimalasikantapää?
















Tuossa alimmassa oppaassa on minun kirjoittamana yksi ohje, mutta ei siinäkään ollut mainintaa terän pituuden mittaamisesta.
Ehkä minä sen taas opin, koska päätin pitää tämän sukkalankalaukkuni koko ajan näkösällä ja neuloa heti perään sukkaparin toisen valmistuttua tämän vuoden ajan.

















Alkaa olla niin paljon tekemättömiä sukkia, että ihan hävettää.

Kevät

Selaan tänään samoja kuvia tunnista toiseen.
Lomani loppui jo ja opinnot jatkuivat. Sain heti korjattavakseni kirjallisen osuuden, eli raporttini. Saan tehtyä siihen tarvittavat muutokset ja lisäykset. Osa näistä kuvista on raportin sivuilla, mutta vielä pitää ottaa paljon lisäkuvia, että saan onnistuneita ja selkeitä otoksia lisättyä kirjan sivuille.


















Tämä on opinnäytetyöni Kevät - varjostin, tekniikkana lyijykisko.
Varjostin valmistui sarjan viimeisenä, jolloin työpöytäni piti olla tyhjä kiskotyöskentelyyn.
Kiskoina käytin 4 mm: n U - kiskoa ja 5 mm: n H - kiskoa.
Laseina Wichmac ja Spectrum.

















Jos on oikein taitava lasinleikkaaja, työ sujuu joutuin. Laseja ei tarvitse hioa, eikä folioida.
No, minun täytyi kyllä hioa, oli niin koukkunokkaisia muotoja osassa paloja, että en saanut sopimaan niitä kiskoihin.

















Varjostin on tehty viidestä palasta, jotka tein sarjatyönä.
En kitannut kiskoja, vaan laitoin saniteettisilikonia kiskon ja lasin väliin, jolloin työn saumat eivät vuosienkaan kuluttua aukea. Sormet joutuvat koville kiskoja sovitellessa. Monta kertaa pitää mitata samaa kiskon kaarta, ottaa pieni pala pois jostain kiskonkulmasta ja taas suunnitella seuraavan palan sopivuutta edelliseen kaareen.
Käden ulottuvilla on tärkeimmät työkalut, jotka oikeaoppisina tässä tekniikkassa jouduttavat työn tekemistä.














Tinasin kaikki kiskot ja sen jälkeen "muumioin" varjostimen, eli teippasin palat kiinni saumojen tinaamista varten.Kolvaaminen vasarakolvilla olisi tässä työssä ollut paras vaihtoehto suuren lämpöpinta - alansa vuoksi, mutta kyllä se onnistui pienelläkin kolvilla ihan mallikkaasti.













Tämänkin työn lampunjalka on kirpparilöytöjäni. Kuvassa yksityiskohta lampunjalasta.

















Valmis työ sopii väreiltään tyttären huoneeseen. Vaalea roosa, harmaa ja lila ovat kuin suunniteltu tätä huonetta varten. Ehkä se onkin.

Tähän huoneeseen siirrettiin keväällä tekemäni Suojelusenkeli, kun keittiön ikkunassa alkoi olla jo tunkua.


















Valmis Kevät - varjostin.

















Opinnäytetyöni aiemmat päivitykset Talvi ja Kesä löytyvät klikkaamalla vuodenajan päältä.