Rrraitaa

Laitoin maanantai aamuna pehmeän paketin postiin ja osoitteeksi tyttären ovinumeron. Paketin sisälle pakkasin pitkät, yli polven sukat Novitan Tico Ticosta neulotut.
Vielä en ole saanut kuulla, että oliko ne sopivat, kun mittailin valmiit neulomukset omiin venkuroihin kinttuihini.Ajatus neuloa pitkät sukat tuli, kun tiedän tytsin liikkuvan pyörällä koulumatkansa. Kylmiin päiviin hiukan lisälämmikettä. Tytsin pyörä ei tosin ole näin lumen peitossa, kun miniän pyörä oli sunnuntaina =)

















Näin ihanan värisiä sukkia ei täydy piilottaa pitkien housujenkaan alle koko päiväksi, vaan voi jättää näkösälle pidemmän tunikan kaveriksi.
Sukat neuloin aloittaen kärjestä ja kantapäihin väänsin tiimalasit.
Raidottuvien lankojen ikävyys piilee siinä saman raidan etsimisessä. Lankaa joutuu hiukan katkomaan ja hukkapätkiä jää aina.

Tulppaanit kukkivat

Iltapäivän sininen hetki.
Puutarha on täynnä ihastuttavia lumitorneja.
Kaiken tasaisen päälle on kasaantunut kunnon kuorrute valkoista mössöä, kuten poika itsensä ilmaisi lähtiessään jälleen kerran tuuppaamaan lumikolaa.Kummitätini kysyi, että onko meillä lumilinkoa? Ei ole. Traktorikaan ei lähde käyntiin ennen kesää, se kun viettää jo ansaittuja eläkepäiviä näin talvisaikaan.


















Minun piti päästä tänään käymään huvimajalla. Polven korkuisessa hangessa oli kiva tallata, tosin jalka upposi nurmeen saakka ja saapas hörppäsi lunta joka askeleella.













Kävimme viikonloppuna kirppiksellä ja mielessäni arvoin, että ostanko, enkö osta lautasta.

















Olin ihan varma, että meillä olisi jo ollut samanlainen, mutta eipä ollutkaan. Onneksi ostin pois kulkeksimasta.Tulppaanilutanen sopii täydellisesti aiemmin ostettujen joukkoon.














Keväinen kuva ja ihanan värinen. Tykkään näistä lautasista aina vaan enemmän ja enemmän.
Sopivat täydellisesti huvimajamme tyyliin.

Silkkiperhoset

Hupsista keikkaa, kun viikko on mennyt kuin pehosen lento.
Koulussa on tehty pitkää päivää silkkipainon parissa. Aikasin aamusta ajelin takaisin kouluun pienessä lumituiskeessa, vaikka tuntui että juurihan minä sieltä vasta lähdin.
Silkkipainanta oli minulle ihan uusi juttu, jossa en laisinkaan pystynyt ennakoimaan mitä seuraavaksi tehdään. Oli siinä miettimistä monella muullakin, mutta saatiin me jotain valmiiksikin. Ainakin kunnolliset painoseulat. Seulakangas (100) oli ensinnä viedä meistä työvoiton, mutta kunhan saatiin oppia oikeasta tekniikasta, onnistui kankaan pingottaminen leikiten. Muutamalla hikikarpalolla.
Emulsioaineen laittaminen vaikutti kerholaisen räpellykseltä, sormivärimaalauksen ensimmäinen oppitunti. Töhnää valui kaukalosta hiukan liikaa. Uusi yritys ja taas pääsi jatkamaan seuraavaan vaiheeseen.
Koska koululla ei ole pimiötä, tehtiin sellainen yhdestä luokasta. Siellä sai kuivattua seulan valotusta varten.
Valottamisestakaan ei ollut mitään aiempaa kokemusta, jokin hämärä muisto lapsuudesta, kun isä teki kotona valokuvia.
Seulan valottamiseen otettiin yksi vessa viikoksi käyttöön =)
Siellä oli ajoittain kovin ruuhkaista, kun jokainen vuorollaan teki oman seulansa valotusta.
Ensimmäinen kokeiluni kalvolla ei onnistunut, työ jäi alivalottuneeksi. Jouduin aloittamaan homman alusta, eli pesemään emulsion pois. Uusi yritys filmityspaperilla ja -nesteellä antoi toivotun tuloksen ja näin pääsin jatkamaan työtäni paino vaiheeseen.
















Ensimmäiset painot tehtiin ikkunalasille ja illan aikana innostutiin asiasta ajattelematta sen enempää. Syntyi sitten lisää perhosia eri laseille.
Maali oli matalapolttoista mustaa pigmenttiä, joka sekoitettiin balsamiölyyn ( tärpättiohenteinen).
Kun muokkasin kuvaa Photoshopilla ei liiemmin ollut mitään mielikuvaa mihin nämäkin taas lennähtävät.













Ehkä ne ajan kanssa löytävät paikkansa ja luulen, että lisääkin on tulossa, kunhan ensi viikolla päästään oikein vauhtiin.
Lisää tekniikasta ja materiaaleista kannattaa katsoa Seriväri.fi tai Emotuotanto.fi.

















Viime päivinä on iskenyt suunnaton ahdistus, koska opintoni ovat loppusuoralla ja työpaikan haku edessä.
Olen katsellut tarjontaa, joka on todella ankeaa katseltavaa. Kävinpä kuitenkin ilmoittamassa halukkuuteni työmarkkinoille, jossa en ole ollutkaan viimeiseen viiteen vuoteen. No sekin ahdistaa.
Minulla pitäisi olla valmiiksi "nuotitettu" kalenteri missä ei ole mitään ennalta arvaamatonta.
Onneksi on tuota lunta pihassa monta kolallista, miäs kaukana, saan puskea hiki päässä kulkureittejä auki.

Katselin tämän blogini tilastoja. Olette jättäneet paljon mukavia kommentteja, 6 925 kpl. Se on paljon.
Rentoa oloa ja mukavaa torsantaita teille kaikille tämän musiikin parissa,

Kolmannet

Kun alkuperäisiin langankäyttösuunnitelmiin tulee muutos, joutuu toistamaan itseään jatkuvasti. Tässä on tulos, kolmannet sukat samasta langasta.
Regian Hand dye Effect lankaa on jäljellä vielä tämänkin parin jälkeen ainakin kahteen sukkapariin. Mielenkiintoni sukkien neulomiseen ei ole suuren suuri, mutta siihen auttaa, kun ottaa uuden langan käyttöönsä ja laittaa tämän kerän välillä kapsäkkiin.Pojan sukat pidentyivät edellisestä parista reilusti. Lämmittävät kunnolla sääriä. Tällaisina pakkasaamuina, kun on pakko pukea tykitkin päälleen, lämmin sukkapari valmistui sopivasti puntin päälle vedettäviksi.

Erittäin pätevä

Tytsi värjäsi tänään ripseni ja kulmani.

















Ensimmäisen kerran työtehtävässä oli mukana
melko pätevä assistentti, Pirpana,

















joka tarkisti veden lämmön,


















maun, sekä viihdytti söpöydellään paneuduttuaan

















työtehtäväänsä niin suurella innolla ja tarkkuudella.


















Lopulta uni voitti.

Sukkapari

Pitkään aikaan en ole kirppareita kierrellyt, mutta viikonloppuna ennen pojan pelin alkua ennätin yhdellä poikkeamaan. Ostokseni olivat vähäiset, mutta hauskat.
Löysin nimittäin ihastuttavan peltilaatikon, Disneyn keksilootan, jossa Aku on kuvattu eestäja takkaa.
Tämä kahvallinen laatikko on juuri sopiva sukkaneuleen kantamiseen. Puikot ja kerä lankaa sujahtaa sopivasti laatikkoon matkaneuleeksi.













Vissiin sitten opin sen pojankin sukan kantapään kohdentamisen.

Lumiukko

Voi luoja kuinka kaunis luonto onkaan, kun lumi peittää maan ja puiden oksilla on kerros kuuraa.
Silmä lepää maisemassa matkalla kouluun, eikä sitä tylsää ajomatkaa jaksa miettiä laisinkaan. Kunhan vain malttaa keskittyä ajamiseen, edes ajoittain.Kyllä lumi kuuluu talveen, mutta ei ehkä niin paljon kuin Alaskassa on viime aikoina satanut.
Viime viikon nuoskakelissä rakennettu lumiukko tönöttää kuistin edessä. Hiukan tuo on anteeksipyytävän oloinen, ujo köriläs. Tukka pystyssä ja harvassa hiilihampaita.

















Kukka - amppelikin sai kuuran pintaansa huvimajan nurkalla.
















Takapihalla on vielä niin vähän lunta, että siellä on helppo tarpoa kameran kanssa kohti pojan rakentamaa hyppypaikkaa.Isänsä avustuksella paikalle kannetut telineet odottavat lisää lunta.













Minä en tiedä haluanko nähdä, saatika tietää, kuinka tässä mäenlaskussa oikein käy. Alhaalla odottaa hyppypaikka.

















Vaikka onhan poika hyppinyt ennenkin.

















Toisaalta, jos nuorena ja notkeena ei liiku ja harrasta, ei vanhemapana voi kuin huokailla huimapäitä.













Kasvihuoneeseen asennetut valot on aseteltu kukkakoreihin. Kun katolla on kerros lunta, heijastuu valo kauniisti huoneeseen. Ne syttyvät illan hämärässä ajastimella.