Ilahduta

Sain taannoin mukavan haasteen Intsulta, joka loitsi kauniit sanat blogiystävälleen. Kiitos tästä sinulle.
Tämä blogiystävä on oikea aarre! Vaikka harvoin tapaamme, niin silti ystävyys pysyy.

Nyt on aika haastaa uudet bloggaajat, joihin minun pitäisi kutsua myös Intsu mukaan.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän).

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakavereita, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää haastaa uusia kirjoittajia.

Arki pitää kiireisenä, mutta joka kerta kun ennätän avaamaan koneen, niin katson kolmeen blogiin. Ensimmäisen jo mainitsin, Intsu. Toinen on Paula ja kolmas on Kristiina.
Tästä jatkan ajan puitteissa monien kymmenien blogien seuraamista, mutta nämä kolme on tullut tavakseni vuosien vaarella. 

Paulan terävä kynä kirjailee mukavasti lapsiperheen arkea, jossa sukkapuikot huiskivat hyväntekeväisyyttä hengästyttävällä tahdilla. 
Yhteiset tapaamiset sujuvat vauhdilla ja viestit puolin ja toisin satunnaisesti. On ihana saada olla ystäväsi!

Kristiina on tuttu jo Novita vuosilta, kun piiri pieni pyöri vielä pienellä porukalla. Novitan neulomon naiset olivat innokkaita auttamaan milloin missäkin ja teimmepä yhteisiä neulematkojakin Tallinnaan. 
Näillä yhteisillä matkoilla sain tutustua Kristiinaan lähemmin. Sähköposti on kulkenut puolin ja toisin ja näin on kuulumiset saatu vaihdettua. Kiitos myös sinulle ystävyydestäsi.
Ottakaa te muutkin tämä haaste vastaan!

 

Ystävän apu

 Tiedättekö sen voimattomuuden tunteen, kun jokin on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana? Silloin on kiva omata ystävä kaukana, jolle kehtaa laittaa ruikutusviestin.

 Kristiina on aina valmiina auttamaan, jos on kulmilla ja niin tälläkin kertaa sain avun. Olin itse tekemässä ostoksia Tampereen Stockalla, mutta siellä myytiin eioota. 
Facebookin suljetussa nukkisryhmässä alkoi viime viikolla ilmestymään herttaisten kesäkalusteiden kuvia, kun etelän immeiset tekivät hankintojaan. Muu Suomi kuolas kuvaruudut märiksi ja toivoi pääsevänsä apajille.

 Onneksi aprikoin vain yhden ajomatkan verran laittaako viestiä, mutta onneksi en epäröinyt, koska Kirstiinan ollessa ostoksilla, hyllyt olivat huvenneet aika tyhjiksi.
Tein hankinnat puhelimessa, siis heräsin päikyltä, kun Kristiina soitti.

 Jäljellä oli vain yksi valkoinen huvimaja ja sekin oli somisteena pienessä puutarhassa. Pyysin nappaamaan sen mukaan kassalle. Kyllä myyjä sille hinnan löytää koneelta. Hupsista!

 Olisin voinut ostaa toisenkin, mutta onpahan ainakin yksi.

 Puutarhakalusteista olin nähnyt monta kuvaa, joidenka perusteella osasin haluta nämä kaksi sarjaa, ruskean ja vihreän.

 Jos tumma väri ei miellytä, voi aina suhauttaa paukkumaalia kalusteen pintaan.

 Sähäkkä pinkki sai hiukan aprikoimaan, mutta tässäkin sama. Maalilla on saatu moni näyttämään ihan erilaiselta. 
Tänään nämä saavat jäädä tällaiseen kuosiin, huominen on ihan eri asia.

 Kaiken tämän avattuani, löysin pienen, kauniin pöllön, jonka Kristiina on tehnyt kirjanmerkiksi. 
Suuri ja kaunis kiitos avuliaisuudestasi jälleen kerran!

 

Ei ollut minusta kiinni

 Lopultakin valmistui tämä vuoden ensimmäinen neulesettini, jolla täydennän ostamaani mustaa villakangastakkiani. Marraskuun messuostokseni kutkutti mukavasti kämmenpohjia niin, että olihan sitä päästävä korkkaamaan palleroinen ihanuus. Ei ohjetta, ei mielikuvaa valmiista, mutta kun luo tarpeeksi silmukoita, niin sit voi jo osan pudotella matkalla pois. 
Lopulta hyvän tasapainon saavutettuani saatoin sujuvasti sujutella muutaman kerroksen pitsineuletta huolettomasti eteenpäin. Kunnes.

 Mun lanka loppui. Sanoisinko plääh?
Luin vyötteen tiedot, Lang Novena - 25 g / kerä. Kuka myy, kuka myy? Moni myi, mutta vuodenvaihteen jälkeen ei kaupat olleet auki ja kun lopulta sain jonkun kiinni, niin ei sitä lankaa ollut hyllyissä.
Juu, oottelen kyllä. 
Tein kauppaa kahden eri lankakauppiaan kanssa, kun molempiin oli tulossa kuorma. Varasin ja ootin. Ei tullut mitään.
Ootellaan edelleen.
Lopulta pääsin hakemaan omani talvilomaviikolla Sastamalasta Silmu ja Solmusta ja sujautin huiviin huolettomasti koko kerän. Kunnes tulin uusiin aatoksiin huivin korkeuden suhteen. Ei tähän niin paljon, haluankin pipan.

Lanka on ihanan pehmeää, koostumus: 50 % merinovilla, 30 % babyalpakka, 20 % polyamidi. Eikä kaksinkertaisenakaan tunnu liian paksulta. Huivin neuloin yksinkertaisena, mutta kiepahtaa kaulaan kolminkertaisena.

 Huomaa samalla tyttären tekemät ripsenpidennykset. Oolalaa!
Pipan syrjään neuloin vielä tyylitellyn kukan, jota täydensin kolmella timangilla. Napit Karnaluksista.
 

Suoraa saumaa

 Parkkeerasin tryykiraudan makkarin oven tukkeeksi, että saan samantein oikoa ommellut saumat.
Tänään ommeltiin! Pitkästä aikaa, syvä huokaus, Singeri sai käskyä, kun survaisin poljinta. Vauvan peittopussit ja lakanat, sekä pari tyynyliinaa valmistuivat.
Tyttären kanssa käytiin valitsemassa kangasta Nokian Kauppahuoneella Sastamalassa. Olin käynyt tässä kangaskaupassa paria päivää aiemmin, joten tiesin, että valikoima on valtaisa. Ja kyllä se valinnanvaikeutta aiheuttikin, kun on mistä valita.
Pyysin tytärtä siirtämään sivuun kaikki ne kankaat, jotka eivät puhuttele laisinkaan. Siitä on aina hyvä aloittaa. Sen jälkeen siirretään sivuun ne, joissa on jokin epämiellyttävä väri tai printti.

 Jäljelle jäi, kun oli pakko valita vain ne kaksi, tuo söpönen sydän nallukka ja tähtikuvioinen tumma harmaa.
Kerroin tekeväni jemmoihini jääneistä tyttären kesähameiksi aikoinaan ostetuista puuvillakankaista toiset kaksi pussilakanaa, lila kukallinen ja siniruutuinen.
Kaikkiin pussilakanoihin ompelin valkoisen taustan, jonka revin kierrätyskankaista.
Sen verran jäi ompelujalkaa kutkuttamaan, että en heti laittanut konetta piiloon. Josko saisin korjattua kasan koneen viereen kerääntyneitä vaatteita lähipäivinä?

 Kaikille ihanille naisille oikein hyvää naistenpäivää. Sain eilen kimpun punaisia tulppaaneja miäheltä ja valkoisen kimpun nuorimmaiselta, kun tulivat töistä kotiin.

Tytsille, tulevalle äitylille

Kävin viime viikolla hakemassa tytsin hetkeksi aikaa kotikonnuille viettämään äiti - tytär aikaa. Sopivasti samaan aikaan oli nuorimmalla ja miähellä talviloma.
Pikkuisen lomailun pääaihe oli tuleva pienokainen, jolle teimme joitakin hankintoja. On ihanaa saada olla mukana tässä ajassa, odotuksessa ja valmisteluissa. Miäs rakentelee pinniksen päälle kissanestohäkkiä, minä jatkan edelleen neuleiden ja ompelusten parissa.
Pengoimme lastemme vauvanvaateloorat ja pesimme käyttöönotettavat valmiiksi. Mukaan lähti minunkin vauva-ajan vaatetusta.
Josko päivät menivät paikasta toiseen viipeltäessä, niin illat ja alkuyöt elokuvia katsellen ja jutellen. Juurikin vuosia täyttänyt tytär sai mukaansa neulomani huiviliivin, jolla saa pidettyä itsensä lämpimänä imetysaikana.
Saman pehmoisen huiviliivin sisään saa kiepaistua pienokaisen.

Ajatus neuleesta virisi hetkessä, eikä minulla ollut mieluisaa lankaa eikä väriä kuin 0,500 kg. Purin ensimmäisen aloituksen, kun arvioin langankulutusta ohjeeseen. Vähensin silmukkamäärää, mutta pituudessa en tinkinyt. Näin ollen käden päälle laskeva leveys jäi pieneksi.
Lanka on Merino Superfine Le fibre nobili, Karnaluksin ostoja vuosien takaa.
 

Kappaleet yhdistetään napilla kädentien alta. Minä laitoin molemmin puolin kaksi nappia. Niitä kun nyt on paljon käyettävissä.
Malli on Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta, Aava.

Sonjan omaa blogia voi seurata täältä.

Jäätävän hieno materiaali

 3. sija

Pinsiössä, Pinsiön Taidepuisto /Urkin Piilopirtillä, pidettiin viime viikonloppuna kansainväliset jäänveistokisat, jonka palkintojen jaon kävimme katsomassa miähen kanssa sunnuntaina.
Materiaali, eli jää oli sahattu Näsijärvestä ja kilpailutyön aiheena oli HÄÄT.
Osallistujia oli useammasta maasta, espanjasta, italiasta, venäjältä ja suomesta. Kilpailun ylituomariksi oli kutsuttu läänintaiteilija Vesa Varrela.
Aamulehti kertoo kisasta enemmän hyvän kuvamateriaalin kera.
Parhaimmat kuvat olisin saanut otettua iltahämyssä, kun töiden takaa heijastuu kirkas valo. Työt on nähtävillä Pinsiön puistossa.

 1. sija

2.sija

Helmikuun hangella

Helmikuun nimpparina sain suuren kimpun vaaleita ruusuja miäheltä. Kestivätkin maljakossa toista viikkoa, kun välillä vaihdoin raikkaan veden ja lyhensin kukinnon vartta.

Helmikuussa nautittiin muutamasta kauniista ja auringonpaisteisesta pakkaspäivästä.

Kuinka oivallinen ilma olikaan kuvata lasia/ lasityö valkealla hangella.

Kylmyyden aistii.