Valo

Sumu, auringonlasku ja oma piha.

Herneenverso

 Kaksi vuotta sitten onnittelimme hääparia kauniissa syyssäässä juhlatalon pihamaalla. Tänäänkin on syytä onneen, pienoikaisen odotukseen, joka syntyy lopputalvesta.

Kun alkusyksystä kyselin kaikkien aikataulua yhteisen illan järjestämiseen, niin sanoin kolmisen tuntia aiemmin ennen tätä ilouutista, että kukaan ei toisi mitään ylläriä sekoittamaan minun pasmojani illan järjestelyihin. 
Silloin humu otti taskustaan valkoisen kirjekuoren jonka sain avata ja nähdä! Siellähän oli pieni ihmisentaimi.
Mummuttelua, vauvan tuoksua ja pieniä neuleita on tulossa lisää.

Onnea ihanat!

Kohta ei kysellä, mitä te teette. Pomo on tulossa perheeseenne! Saatte ikiliikkujan oivan, nahkavekkarin, varhain soivan, kompassin, joka suuntaa näyttää, huoneet heti leluilla täyttää. Askeleet kiertää ympäri pihan, touhusta uuvuksissa te ihan – äiti ja isä ja marakatti: Töpinätiina tai Maailmanmatti, Vauhtiville. Vipinähiiri. Ilopilleri! Tuuliviiri!

  – Tittamari Marttinen –

Herneenpalko, Pompoti

 

Rosvoa

Pihalle kaivettu maakuoppa antoi vihiä mitä tuleman pitää.

Viikko sitten tehtiin ensimmäinen koepaisto, kun maakuoppaan laitettiin ensimmäiset tulet aikaisin aamulla. Samalla valkialla päästiin paistamaan nuotiokäivärät, ihan vain ensiavuksi suurempaan nälkään.
Kyllä vaan nuotiossa mustuneet on paljon parempia, kuin kaasulla kärvennetyt.

Kunnon hiilloksen päälle nostettiin porsaan niskaa ja juureksia. Uudet puut ja kipinävahtia. Oli kyllä hyvä tehdä esipaistos, jotta saatiin hiukan tuntumaa paistolämpöön, sekä aikaan. Oli parannettavaa, mutta nälkä meni.

 Tänä viikonloppuna pidettiin toistamiseen syyskuun grilli-ilta, jolloin saimme kaikki lapset perheineen paikalle.

 Iltapäivän vesisade ei ollut mitenkään häiritsevä tekijä. Pilvet katosivat jonnekin kaukaisuuteen, jäljelle jäi pimenevä ilta sumuineen. Kannoimme tyynyjä istuimille ja vilttejä viluisille.
Miäs oli virittänyt valosarjat viikolla terassin kattoon ja naisissa lisäilimme kynttilöitä.

 Soittopelit tahditti ruokailua, kun veljekset päättivät musiikista.

Perhepiiriimme on hiipinyt uusi harrastus, frisbeegolf, jota miähet kävivät heittelemässä päivänvalolla.
Lähialueen puistoissa on monta rataosuutta joista on valikoituneet ne parhaat useamman kerran viikossa käytäviksi.

 Iltapäivällä jaettiin ensimmäiset saunavuorot halukkaille. Kaikki taisivat viihtyä lauteilla hetken aikaa. Toiset hiukan kauemmin.

 Piha kietoutui paksuun, mystiseen sumuun. Villapeitteillä oli käyttöä varsinkin saunan jälkeen.

 Nuorimmainen liittyi joukkoomme tyttöystävänsä kanssa. Ainoastaan Venla puuttui joukosta, neito nukutettiin yöunille ennen ruokailun alkua.

 Kattauksessa käytimme tekemiäni suuria keramiikkalautasia.

 Teimme suuren astiallisen italiansalaattia ja paistoimme lohkoperunoita. Grillissä lämpeni maissit ja herkuttelimme murealla rosvopaistilla.
Jälkiruuaksi halukkaat saivat jäätelöä. 

 Kun kaikki oli häslätty, keskityttiin itse asiaan. Syömiseen. Ja kyllä me syötiinkin.

 Ilta pimeni nopeasti yöksi ja porukka hajaantui unten maille, humun perhe kotiinsa.

 Kuvailin vielä muutaman otoksen, kuinka kaunis syyskuinen ilta onkaan kynttilöiden valossa.

 

Ruukunsuojat

 Ihana, kiireinen viikko kaikkine uusine työkuvioineen. Työsoppari kasvarilla muuttui nelipäiväiseksi ja tilalle tuli päivän päivä- ja iltalasikurssi.
Tällekin viikolla oli vielä yksi opekokous, jotka on nyt kaikki käytynä. Kiirettä on ollut ja päikyt jääneet haaveeksi.

 Edellisen postauksen betonityöt ovat osa syyskuussa alkanutta päiväkurssiani. Keväällä suunniteltu päiväkurssi oli puhuttu alkavaksi vasta tammikuussa, mutta alkoikin viikon kuluttua saamastani puhelusta. 
Näin ollen pääsin vasta näyttämään lasimosaiikkikurssille aikomani päällystetyn pallon pohjan. Tällä hetkellä pallot ovat vielä kuivumassa, eli en ole päässyt vielä aloittamaankaan kuvioiden mallailua.
Pyyhkeistä tehdyt valut ovat ohuina pyyhkeinä kuivuneet käyttökelpoisiksi ruukuiksi, joihin ostin ensimmäiset suuret ruukkukrysanteemit.
Ruukkuja voi venytellä hiukan, mutta varovaisuutta liialliseen venyttelyyn. Betoni rapistuu helposti pinnasta irti.

 Yhteen ruukkuun laitoin ulkoroihun, joka ei näy kuin pienenä valonkajona. Sataa vai paistaa? Vähän molempia. Illan tullen näkyy paremmin.

 Terassille on jo kiva laittaa kynttilät palamaan. Illat on synkeän pimeitä.
 Kesäkukissa on vielä potkua. Osan jätän näistä talvehtimaan pirtille, josko olisivat vielä keväällä yhteistyökykyisiä.

 Valoa syksyyn!

 

Voihan kura

 Pitihän minunkin päästä kokeilemaan kuinka kura soljuu. Betoni ei ole koskaan ollut mikään mieluisa materiaali, mutta monen monta kokeilua nähtyäni, oli minunkin päästävä aloittamaan.
 Yhden siivouksen jäljiltä annoin käytöstä poistamani suuret kylpypyyhkeet miähen käyttöön. Onneksi niistä ei ollut monikaan vielä joutanut suttuisempaan käyttöön, eli saatoin ottaa ne vaivihkaa takaisin itselleni.

 Betonoosi ei ole iskenyt täysillä, eli ei tehty valmisbetonia, vaan vispattiin hiekat ja sementit sekaisin.

 Vävykin jouti tekemään jotain. Hällä ei ollut mitään käsitystä, miksi kirjoihin piti porata reikiä aikaisin lauantaiaamuna. Ei sillä väliä, kunhan vain pysyi vauhdissa mukana ja kirjoihin tuli kunnon läpi.

 Ensinnä passattiin ämpärit tikun nokkiin ja sovittelin sopivimmat pyyhkeet ämpäreiden päälle.
Pyyhkeet kasteltiin ja sen jälkeen velloin kostean pyyhkeen betonivellissä kauttaaltaan.

 Valmis pyyhe roiskaistiin käännetyn ämpärin päälle kuivumaan. En käsitellyt muottia öljyllä.

 Kannattaa laittaa pyyhe tasapainoon, ettei valmis työ kaadu pitkien liepeidensä kanssa valmiina.

 Viiden pyyhkeen rättisulkeiset kuivui pari päivää ennen muotista irroittamistaan.

 Kuraa tehtiin pienissä annoksissa, eli sitä sai olla tekemässä jatkuvasti.

 Pyyhkeiden lisäksi valoimme palloja, joiden tekoon otettiin vanhan kattolampun kuvut. Viisi ohutlasista palloa upotettiin hiekkaan, ettei tulisi venkuroita mallineita, eikä lasin mahdollisesti hajottua sirpaleita olisi kauttaaltaan.

 Jokaiseen valuun laitettiin pitkä harjateräs, joka on valmiina työn jatkojalostusta varten.

 Pieni listanpätkän valun päällä piti harjateräksen keskeisesti, ettei tanko lipsahtanut muotin reunaan.

 Vasikoiden vanhasta ruokintakaukalosta on moneksi, kun passaa vaikka valumuottien aluseksi.

 Tämä pallotikkari on yksi viidestä, josta miäs naputteli lasipallon rikki. Onnistunut, sileä ja melkoisen painava pallura.

 Niin ja ne vävyn poraamat kirja. Niistä tuli siisti pino, esim. ovistoppari terassin ovelle, joissa harjateräs pitää koko pakettia kasassa.