Vävyn juhlapäivä

 Miten kiire onkaan nuorena vanhentua ja vanhana hidastaa vanhenemistaan?
Nyt, kun tämä nuoriso alkaa vuorollaan täyttämään pyöreitä vuosia, on sitä itsekin alkanut (nyt vasta!) huomaamaan tämän ajan ja vuosien kuluman. 
Hehän menevät kohta ohitsemme, vanhenevat meitä nopeammin ja kuitenkin ovat niin nuoria, osaavia ja tietoisia monista asioista.
Saimme kutsun viime sunnuntaille kahvittelemaan vävyn 30-vuotispäivää, joka on virallisesti vasta tänään.

 Kuvailin lähinnä tyttöjä, suloisia palleroita touhuissaan. Äidin sylissä.

 Tytär

 Vaari sai Venlasta kaverin, kun leikit hiukan taukosivat.

 Vaikka näemme aika harvakseltaan, on kiva ettei kumpainenkaan tyttö liiemmin ujostele tavatessamme.

 Sunnuntaina pikkuinen Vanessa (8 kk)istui vielä itsekseen lattialla, maanantaina saatiin kiva kuvaviesti, jossa näkyi kuinka tyttö oli alkanut konttamaan.

 On näilläkin kiire liikkumaan!

 Paljon onnea Niko!

Keräpesä

 Lasipaja Sinisiipi Ylöjärveltä on tehnyt loppukesästä ensimmäiset lasiset keräpesät, joista suurin on päässyt omien lankakerieni koekäyttöön.
Kirkas lasi päästää langanvärin ja -sävyt hyvin näkyviin.
Suuaukosta mahtuu hyvin käteni sisään niin, että pystyn pujottamaan langat käyttööni.

 Lasipajan sivulta kopiotu teksti tätä palloa pienemmästä versuksesta:

Tässäpä mallistomme uusi tulokas: Keräpesä! Tämä kaveri on vielä prototyyppi, mutta ensimmäiset valmiit kappaleet ovat hyllyssä pian. Keräpesä pitää lankasi paikallaan, eikä se pääse pyöriskelemään ympäri lattioita ja sohvanalusia.

 Koetäytin lasipallon kahdella 100 gramman kerällä, jotka mahtuivat hyvin palloon ja tilaakin jäi vielä useammalle pallerolle.
Tämän pallon halkaisija on n. 23 cm.

Sinisiiven myyntipisteellä A-hallissa, A 1017,
Suomen Kädentaidot - messuilla, on myynnissä normikokoisia keräpesiä, joidenka halkaisija on 19 cm. Messutarjous 29 €.
Suurempia keräpesiä ja muita lisätiedusteluja Lasipaja Sinisiipi.

 

Vilho

 Huovutuksen kolmannella viikkolla tein viikonloppuna kotona pohjatyön pöytäliinalle. Ostin koulusta merinovillalevyä sekä valkoista, että vaaleanpunaista. Hahtuvat ovat omasta kopastani.

 Ei tämä ollutkaan mikään helppo tehtävä. Pää oli aivan tyhjä koko päivän lukemisen jälkeen. Otin avukseni Pinterestin ja katselin hetken aikaa mitä muut ovat tehneet.

Tietysti omat koulusta kotiin tuodut hahtuvani olivat aivan eri sävyisiä, mutta idea olikin tärkein.
Kukinnon tumma sävy on lila, jossa on pilkahdus ruskeaa. 
Seuraava kerros fuksiaa ja päällä vaaleanpunaista. Toisaalla olevat kukinnot kasasin fuksian ja kirkkaanpunaisin sävyin.
Kun sain kukinnot ja lehdet suurin piirtein kohdilleen, rullasin työn villan alle asetetun kuplamuovin avulla niin tiiviisti kasaan, että sain kuljetettua työn koululle hahtuvien liikkumatta paikoiltaan.

Koululla lisäsin työhön karkeaa käsinvärjättyä villalankaa kiertämään liinan reunoja. Muutama kiehkura päätyi myös liinan keskelle.

Märkätilassa oli hyvä työtason, jossa pienet ohilentelevät saippuapisarat eivät haitanneet.

Kastelin työn kauttaaltaan sekä sumupullolla, että kaatamalla vahvempiin hahtuviin reilusti lämmintä saippuavettä.

Ruusukkeet, joita on jokaisen suuren kukan sisällä, näytti kauniilta kastuttuaan.

Kun työ oli hyvin kasteltu, sain open avukseni ja aloitimme rullaamaan liinaa muoviputken (salaojaputken) päälle.

Jätin kuplamuovin kuplat työtä vasten. Tässä vaiheessa sai vääntää rättiä monta kertaa, ettei vesi olisi valunut lattialle.

Kun työ oli rullattu, kuminauhat laitettu muovin pitimiksi ja koko komeus kääritty sukkahousuihin, nostettiin työ Vilhon teloihin kieputettavaksi.
Ensimmäiset 8 minuuttia, jonka jälkeen avasimme työn ja laitoimme paketin uudestaan koneeseen huopumaan.
Seuraavat 8 minuuttia, jonka jälkeen työ käännettiin ja vanuminen alkoi.
Lopun 5 minuutin aikana työ sai tasaisesti huopuneen pinnan.

Käsittelin työn vielä kylmä-kuumavesihuuhtelulla ja pesin nestemäisen mäntysuovan pois.
Otin huopuneen työn kotiin kuivumaan ja viimeisteltäväksi.

Syksyn värit

 Keramiikka on sellainen harrastus, jota haluaisin jatkaa jossain vaiheessa. Lähinnä minua olevat harrastetunnit ovat juurikin niinä iltoina, kun minulla on iltatyöt.
Iloitsin opinnot aloittaessani, että pääsemme kokeilemaan myös saven työstämistä. Tosin kurssiaika on lyhyt, vain muutamia viikkoja ja tuntimäärät hyvin vähäisiä. Näin se menee, joka alalla.

 Syksyiset vaahteranlehdet, kirjekuori

 ja keramiikkalautanen

 ovat kaikki valmistuneet helpoimmalla tavalla. Kaulimalla ja leikkaamalla.
Painoin lautaseen pitsiliinan ja rukiinolkien painanteet. Lautasessa on hieman vihreää väriä, muutoin lasite on kirkas.

 Teimme hieman nuorimman kanssa syyssiivoa kuistilla ja kannoimme lautaritilät talveksi varastoivaksi.
Tieto torstain vapaaillasta poltteli minua jo sunnuntaina ja siitä pidin kiinni, että pääsen hiukan puuhastelemaan pihalla.
Miäs kävi noutamassa roskalava-ryhmästä suuren sähkökelan, vanha on jo ihan viutilo, jonka halusin ottaa heti käyttöön.
Ennen ritilöiden poiskuljetusta, käytimme yhtä niistä ramppina kelan pyörittämiseen kahden portaan verran ylöspäin.
Pienellä hilaamisella saimme suuren pöydän kuistin täytteeksi. Melko pian pöydän pintakin täyttyi syksyisin elementein.

 Kasvarista koko kesän kasvanut surffariamppeli on niin sävy sävyyn callunoiden kanssa. Muutoin maisema on jo hyvin ruskasävytteinen.

 Betonikävyt Hankkijasta.

 Ruukkukrysanteemin astia on taas puolillaan vettä, kiitos jatkuvien sateiden.

 Nostin vielä kuutamovalaisimen portaiden yläpäähän ja säädin ajastimen - viimeistään kotiintuloajalle-.
Toisena kesäkukkana sinnittelee hopeaputous, joka alkuviikon kovissa tuulissa heilutteli latvojaan lähes vaakatasossa. 
Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille, 

 

Kello soittaa aikaisin

 Löysinpäs nuo viime syksynä neulomani kurpitsat kotia koristamaan. Asettelin ne heti näkösälle, kun viime vuonna ehtivät olla niin vähän aikaa esillä. Pientä piristettä ja värinpilkahdusta.

 Kuten nämä ihanat pilkulliset peltirasiat, jotka olen saanut ystävältäni. Kiitos vielä!

 Olen täysin hurahtanut viherkasveihin. Tai ainahan näitä olen ihannoinut, ostanut ja kasvattanut. Suuret ja näyttävät kasvit ovat enemmän minun mieleeni, mutta kyllä näitä pikkuruisiakin aina mukaan mahtuu. 
Laitoin kivat enkelinsiivet kukkapurkin reunalle. Kävin tekemässä tutustumiskierroksen uuteen kukkakauppaan, joka avattiin muutama viikko sitten Ylöjärvelle.
Avajaisarvontalappua laittaessani sanoin, että tulen seuraavan kerran käymään lunastaessani 50 € lahjakortin. 
Ja kuinkas sitten kävikään? Sain pari päivää käyntimme jälkeen voittoisan puhelinsoiton tuolta liikkeestä, jossa omistajan tytär oli nostanut minun arpalipukkeeni.
Kiva. Pääsen taas shoppailemaan.

 Poimin pihalta vielä melko nupuillaan olleita maksaruohon kukintoja kivaan neljän lasiputken maljakkoon.

 Tämän ostin kolmella eurolla oman kylän kukkakauppiaalta, joka myi kukka-astioita, maljakoita ja asetelma-alustoja eläköidyttyään ja lopetettuaan liiketoiminnan.

 Tällaista pientä puuhastelua suoritan aamuisin, kun laitan kellon soittamaan hieman tavallista aiemmin. 
Tänäänkin ennätin vaihtamaan petivaatteet, ropsimaan mattoja, pyyhkimään pölyjä ja siivoamaan vessan.
Päiväni ovat yhtä lentoa aamu aikaisesta ilta myöhään. Yhtenä päivänä lähdin liikkeelle jo puoli kuuden jälkeen ja tulin kotiin kahden työn ja opintojen kautta.
Toisena päivänä ennätän käydä pikaisesti syömässä ja vaihtamassa vaatteet ja taas olen menossa. 
Tänään olen puuhaillut pihalla kauniissa, aurinkoisessa syyssäässä tuulettaen ajatuksia ja miettien ihan jotain muuta kuin töitä ja opintojani.