Olimme toistamiseen Vesilahden Laukossa, jossa on tänä kesänä huikean hieno tarjonta erilaisia ulkoilmatapahtumia. Paikka on upea ja sen pihapiiri vaikuttava. Vehreät pellot, Pyhäjärvi, siisti miljöö. Näissä maisemissa viipyilisin useamminkin. Tällä kertaa pääsimme katsomaan upeita taidenäyttelyitä, joista osa jäi näkemättä, kun aika vain kului liian nopeasti.
Kuinka sopivasti saavuimmekaan paikanpäälle, että kävelimme suoraan tiskille ja saimme vielä paikat seisovaan pöytään! En kyllä tiennyt, että minun oli niin nälkä, mutta kun näin sen tarjonnan, tajusin, että itsehillintäni saattaa pettää pahan kerran. Mainittakoon, vaikka en halua pitää sairaspäiväkirjaa, niin elimistöni on ollut kovassa myllerryksessä miähen keväisen tapaturman jälkeen niin, että joudun tekemään paljon töitä valitakseni oikein. Tänään on hyvä, mutta huomenna taas voi olla toisin.
Söimme nautiskellen eri mauista ja ruokalajeista. Voi että. On vaikea sanoa missä kohtaa olin jo ähky, mutta eihän otettua ruokaa sovi jättää lautaselle. Jälkkäri menee eri vatsaan, tyttären sanoin, niin sitäkin sitten piti vielä syödä.Onneksi olimme ajoissa. Hoputin miästä jo aamutuimaan, että ei sitten mennä ihan viimehetkellä, kun autojono pikkuteillä muodostuu niin helposti, enkä halua sinne peltoparkin takimmaiseen nurkkaan. Ruokaillessamme katselimme loputonta autojonoa ja näppäriä parkkipaikan järjestelijöitä, joilta homma sujui mutkattomasti.
Vyöryimme täysin vatsoin ajoissa etsimään mukavaa istuinpaikkaa puistoalueen penkkirivistöltä. Kesäriennoista oppineena meillä oli mukana omat istuinpehmusteet, itsevirkatuin päällisin. Niillä "luiset" peput pysyi paikallaan koko illan esityksen ajan ja saattoi keskittyä vain oleelliseen, eli ihastelemaan taitavien tekijöiden esityksiä.
Laukon peura, joita väisteltiin kotimatkalla.
Tästä tuli lempparini! Halkaisija oli kahden metrin kokoinen, eli ei ihan pieneen tilaan.
Kulttuurinnälkäiset olivat vaikuttuneita taitavien tekijöiden töistä.
































































