85 v

Saimme hyvissä ajoin kutsun kummimummiEevan 85-vuotis juhlaan. Sain pidettyä vapaapäivän, enkä sinkoillut paikasta toiseen ennen, enkä jälkeen juhlan. Kutsu oli kahdelle, miäs pääsi mukaan sairastelustaan huolimatta. 
Päivänsankari ei halunnut lahjoja, kukkia kyllä. Päädyin tilaamaan Sweet Things, Elovainion Kukka, Ylöjärvi, rannekukan, jolla saisimme onnitella juhlijaa. 

Minulla on valmiina itse valmistamiani kortteja, joista valitsin yhden ja lisäsin siihen kimaltavat numerot.

Nämä vuodet ovat kultaa, vaikka numeroina hopeaa. 

Juhlapaikalla sain laittaa rannekukan heti paikoilleen kummitädilleni 💖

Pirteä, pirskalteleva, elämänmyönteinen, vilkas ja sosiaalinen...vaikka mitä ihana ja kaunis Eeva.

Meidät kaikki esiteltiin toisillemme. Ihana ja lämminhenkinen juhla.

Hänen elämäntyönsä on ollut opettaa suurtalouskokkeja, joten arvannette, että tarjoilut olivat mahtavat!

Kuka saa aloittaa kakun?

Ihania kohtaamisia

Juhlassa kuulimme soittoesityksiä, laulua, useita puheita ja kauniita runoja. 

Olen onnekas, kun minulla on sinut.

Juhla osui äitienpäiväviikonloppuun, joten me suuntasimme kauppaan, koska lapset 💖💖💖

Terhi

Äitienpäivä

 Pitkät tikkaat, moottorisaha ja kuormaliinat hollille. Humu, vanhin lapsista kiipesi tikkaat ylös, sitoi itsensä puuhun ja tikkaisiin, hurautti koneen käyntiin ja näin saatiin vaaralliset, isot kuivat oksantyngät pudotettua pois leikkimökin läheltä. Talven aikana olemme keränneet jo kahdesti kunnon kuormat pudonneita oksia, mutta aina vaan pitää siistiä lisää. Porukalla keräsimme kaikki pois ja nuorin kantoi tukin poltinpuupinoon pienittäväksi. 

Sen jälkeen kokoonnuimme lipputangon viereen. Tangosta otettiin lippu pois, kaadettiin tanko ja minä pesin. Sen jälkeen alkoi lipputangon nupin kiinnitys. Tanko oli päästään haperoitunut, nuppi irronnut, mutta löytyi joskus talvella hangesta. Melkoista aherrusta, lisämaterian etsintää ja pian oli sekin homma valmis. Miniät saivat nostaa lipun yhdessä takaisin tankoon. 

Sillä välin nuorimmainen irrotti pergolasta yhden pitkän toimimattoman valosarjan ja Milja keräsi johdonpätkät roskiin. Tämäkin kävi nopeasti!

Kasvareiden luo piti viedä kylpyammeet sadeveden talteenottoa varten. Tässä hommassa pojat nostivat, miäs kärräsi. Minä olin läsnä paikan näyttäjänä. Tänään onkin saatu hiukan vettä altaanpohjiin. Kun olimme kasvarilla, oli seuraavaksi kellarin tyhjennys ja talvehtimassa olleet kasvit kannettiin kasvarin suojiin. Painavat ruukut siirtyivät nopeasti kukkatasoille ja illan aikana kävimme miähen kanssa laittamassa vielä alulautaset paikoilleen ja kastelemassa kaikki.

Nyt oli jo nälkä! Olimme edellisenä iltana tehneet esivalmisteluja päivän ruokaa, tortilloja, varten. Ei mennyt kauaakaan, kun nälkäinen porukka oli syönyt ja vyörynyt takaisin pihalle. 

Tytöt ottivat leikkimökin haltuunsa ja Eemeli sitten kävi isoon ääneen ilmoittamassa, ettei noi leiki mun kaa! Tytöt kyllä kertoivat, ettei Eemeli halunnut leikkiä niiden kaa. 😁

Näiden nuppusten äitienpäivälounaat ovat aina yhtä herkullisia ja leikit heti valmiina. 

Tämä pieni ihanuus, kaksivuotiaan pontevuudella, oli mukana kaikkien touhuissa. Vaarin puutarhajyrsin kiinnosti, mutta yksin ei uskallettu kyytiin. Onneksi humu on niin rohkea, että Eemelikin pääsi mukaan. 

Tästä pojasta on ollut monesti puhe, että hän jatkaa tässä meidän jälkeen. On siinä pienelle pojalle laitettu jo isot saappaat.

Ruuan jälkeen se vihdoin laitettiin, trampoliini kesäkuntoon. Tramppa siirrettiin taas luhdin taakse ja sieltä kuului päivän aikana sellaisia kiljahduksia, että Kintuksen kesä on alkanut!

Santtu, Möömeli ja Tiia

Niko ja Sami

Ennen kahvia päätettiin taas etsiä vanhoja leluja. Homma alkoi työhuoneestani, jossa on vielä kahden nuorimmaisen lapsuus. Soitin tyttärelle pirtille, että tule penkomaan. Hän ei kyllä ollut asiasta yhtään innoissaan, mutta minä olin. Sain neljä isoa laatikkoa pois kaapeista, kun sanoin, että tytöt saavat kivoja kirjoja luettavakseen ja penkoa äitinsä lapsuuden aarteita. 

Koska kaikkea vielä löytyy, lähdimme välillä kakkukahveille. Olin illalla tehnyt gluteenittomista valmispohjista pari kakkua, jotka tekivät hyvin kauppansa. Onneksi nuo valmiit tarjottavat eivät tee minusta laiskaa ihmistä, mutta en nyt vaan yksinkertaisesti ehdi leipomaan mitään.

Glut.

Muut

Nutella, mansikka ja vadelma, kerma, mansikka

Juuri niitä herkkuja, joista suu napsuu ja tiedetään, että maittaa. 

Meidän Sonja

Vanutsi ja Milja. Sami pöydän vieressä Eemelin kanssa.

Venlakin tuli kuviin ja vaari näkyy takaa. 

Tiia ja takana Niko

Toinen Sonja 

Ai mitäkö kutsussani äitienpäivälle luki? Ota työhousselit, turvakengät ja hanskat. Miäs kulkee kahden kepin kanssa, enkä yksin pysty pyörittämään näitä fyysisesti raskaita töitä. Onneksi on nämä 💖💖💖 ja heidän joukot, jotka auttavat. Loppupäivä menikin vintin tyhjennyksessä, jota en ollut merkinnyt muistilappuuni. Nyt on vintiltä otettu pois kaikki muut, paisti yksi pöytä. Ihan kaikki lelut, tärkeät paperit ja jääkiekkovarusteet. Piha oli hetken aikaa pahvilaatikoita, muovipussia ja kiakkovarusteita pullollaan. Jokainen otti jotain mukaansa ja osa tavaroista siirrettiin myöhempään ajankohtaan katsovaksi. Jos olen joskus maininnut, että meidän porukassa on voima ja yhdessä tekemisen meininkiä, niin se nähtiin jälleen viikonloppuna. Ei meillä sievistellä, kun laitetaan tuulemaan!

Terhi

Kaari-ikkuna

 Tätä kirjoittaessani 4.5.2025 sunnuntaina aamupäivällä klo 10, meillä sataa lunta. Tuuli puhaltaa pohjoisesta 6 m/s ja ilmanlämpö on 2', tuntuu kuin -2. Kun ulkona on pohjoisen tuulet, olen tehnyt työhuoneella pientä aivotyöskentelyä ja aloittanut uuden kasvihuoneen kaari-ikkunan lasityön. Tämän vanhan ikkunapokan tietoja olen yrittänyt etsiä päivityksistäni, mutta en löydä. Muistan vain, että v.21 se ostettiin Nokialta. Myyjällä ei ollut tietoa pokan alkuperästä. Kehys on ollut varastoituna ihan vain ja ainoastaan tätä uutta kasvihuonettamme varten kaikki nämä vuodet. Nyt on aika laittaa työhousselit jalkaan ja tehdä tälle jotain, kun miäs maalasi kaiken valmiiksi niin sain kehyksen takaisin työhuoneeseeni.

Työhuoneen lämmitessä piirustelin paperille kaaria, viivoja ja avot! Siinä se oli. 

Simppeli malli, johon voin hyödyntää jämälasejani. Tässä työssä tulee toistumaan sama kuvio neljä kertaa. 

Lasitöissä on parasta lasien valinta. Minulla on kerättynä silput ja isommat palat eri paikkoihin, joten jouduin hiukan tekemään töitä saadakseni kaiken esille. Lopulta työpöytäni oli taas vuorattu lasilevyillä, joista osan siirsin heti pois valittuani tarpeellisen määrän tähän työhön. 

Piirsin yhdellä kertaa kaikki 140 palaa ja seuraavalla huonekäynnillä leikkasin ne + yhden valokuvakehyksen lasin, joka oli mennyt käytössä rikki. 

Hionnan jälkeen palat asettuvat kohdilleen. Tässä työssä käytän sekä kirkasta, että irilisoitua struktuuripintaa. 

Hiotut lasit pestään ja kuivataan hyvin.

Seuraavat lasit odottavat vuoroaan hiontaan.

Folioin lasit aina pirtillä samalla, kun katselen telkkaria. Osa paloista on jo siirtynyt odottamaan tinausta. Toivottavasti työ valmistuu tänä kesänä täyttämään puuttuvat valoaukon kasvihuoneen pläsistä.

Terhi

Kulttuurikevät

Meidät on nähty taas! Pikkukakkonen bongasi meidät piippuhyllyltä Ilveksen kauden viimeisessä kotipelissä. Moni tuhatpäinen Nokia Arena on ollut niin monen tapahtuman näyttämönä avajaisistaan alkaen. Meidät on voinut pongata kuutiolta, katsomosta, käytäviltä ja sosiaalisesta mediasta. 

Mahdollisuus nähdä kauden viimeinen kotipeli oli pitkäperjantaina, jolloin istahdimme niin tuttuun tapaan katsomoon. Fanikatsomossa on jalat puutua, jos koko pelin meinaa katsella, että sinne en ole tahtonut.

Hauskinta näissä massatapahtumissa on pongata ne omat rakkaat. Ja aina on löydetty toisemme, vaikka ei meillä ole mitään vakipaikkojakaan. Milja pongasi meidät ja tuttuun tapaan kuva tuli viestikenttään. 

Kevät 2025 Ilves pronssille, Kalpa kultaa, Saipa hopeaa.

Jo sarjansa lopettaneista pelaajista osa on jo vaihtanut toiseen seuraan tai jääneet silleensä. Osa vielä juhlii suuresti omaa voittoaan ja se heille suotakoon! Uusi kausi on pian taas edessä, kunhan ensin pelataan MM-kisat, joita jo odotan alkavaksi. 

Meidän kulttuurikeväässä oli vielä kaksi hulvattoman hauskaa teatteriesitystä, joissa poskilihasta nyki vielä pitkään esityksen jälkeen. 

Kärpäset kertoo Kärpäsen veljeksistä. Aimo Räsänen ja Martti Suosalo, sekä Petra Ahola tekevät niin hulvattoman suorituksen, että täältä lähtee suuri suositus näytelmään, joka jatkuu vielä syksystä ensi kevääseen. 

En ole koskaan kuullut laulettavan tenorilla gluteenittomasta puurosta Dgonningholmin hillolla. Ei ollut tulla naurusta loppua!

Vielä perjantaina kävimme katsomassa yhden esityksen, Mummun saappaassa soi fox, joka sekin on Sirkku Peltolan terävästä kynästä kirjoitettu näytelmä. Aimo Räsänen paranee vanhetessaan ja saa kyllä koko olemuksellaan ja pienillä eleillä näytelmän, kuin esityksen elämään. Tämä 2001 palkittu esitys teki paluun Eino Salmelaisen näyttämölle. Tarmo-poikaa esittävä Tuukka Huttunen tekee kaksoisroolituksen. Opettajahahmona hän saa kyllä poskilihakset jälleen nykimään. 

Syksylle on jo ostettu kolmeen eri esitykseen teatteriliput, joten näillä pehmeillä penkeillä mekin tulemme kulttuurinnälkäisinä viettämään aikaamme, kun illat jälleen pimenee.

Terhi

Onnewa

Korttitilaukset tulevat välillä nopeallakin aikataululla ja jokaiseen olen ehtinyt vastaamaan. Tämä 70-vuotiaalle tehty kortti on muisto menneistä ajovuosista, kun kohdehenkilö on ajanut niittimutteri-Sisua. Auton hytissä ei ole ainuttakaan hitsaussaumaa, vaan se on kasattu niittimuttereilla. Tässä askarrellessakin voi oppia aina jotain uutta, ei pelkästään kokeilemaan uusia tekniikoita, materiaalia tai muotoja. Pitää kiinnostua uusista asioista, pystyä vastaamaan kutsuun.

Kortin sisäsivulla onnitteluteksti. Ja nopeimmat hoksasisvat nuo matkabiljetin hinnat - ikä vuosina.

Lasten liikunta on liikuttavan ihanaa! Niin paljon, kun lapset harrastaa, harrastaa sitä vanhemmatkin. Kuskaa, huolla, ruoki ja pyykkää. Ihan parastahan tässä on se yhdessä vietetty aika, jota kukaan ei voi ottaa pois. 

9-vuotiaalle jalkapalloilijalle, 

joka harrastaa myös jääkiekkoa. 

Musta helmi kiekkona. 

Nuoren naisen kortti, jossa oli myös toivelista. Halusin kuitenkin etusivulle kokeilla aaltopahvia, kiiltävät numerot ja vaaleanpunaisen. Joskus saan palautetta korteistani, mutta enpä juurikaan kuule, onko nämä täsmäkortit olleet saajan mieleen. 

Suunnittelun, kokeilun ja osien kiinnittämisen jälkeen yritän olla maltillinen. Pienesti voin ryöpsähtää, mutta kuten sanottu, en aina tiedä vastaanotosta, voiko olla runsas vai maltillinen. Hitokseen mukavanhan näitä on aina tehdä. Haastaa itsensä kokeilemaan uutta. 

Sisäsivulla on SE juttu, pesäpallo, onnenhaituvat ja tähdet. 

Terhi