Vielä kerran poijjaat

 Pitihän sitä tehdä vielä yksi kurpitsa, emo piskuisille. Lasivalinta oli helppo, hometta, hometta ja ruskan sävyt.

Uroboroksen homelasi (00 621) ja lehtiin Kokomon (5510), kannassa pala Spectrumia ja kuparijohdon kähärät.
Kiinnitykset tein kiemuroiden lomaan.

 Kuvailin työn aamun kajossa. Katsokaa kuinka kaunis tämä penkki onkaan, jonka puuosat miäs korjasi kesällä. Tykkään.

 Tästä päivästä on tulossa kaunis ja lämmin. Hyvä ilma pestä ikkunoita. Lähes kaikki kotityöt jääneet työn jalkoihin, joten luuttu käteen ja hommiin.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille ja kiitos viesteistänne!

 

Kurpitsat

 Kuistin kesäkukkien siivous tapahtui jo hyvissä ajoin ennen yöpakkasia, eli tilaa uusille ajatuksille ja jutuille.
Minulla on syksyisin hidas siisrtymävaihe päällä, kun mietin, että laitanko mitään ja mitä laitan. Ostin muutaman aitokanervan ja nakkasin ne kaidelaatikoihin. Niitä oli ihan liian vähän.

 Pöytäistukseen ostin valkoiset syklaamit ja niiden kaveriksi irrottelin kesäkukkaistutuksista suuret muratit täyttämään rikkonaista pyykkipoikakoria. Kivaa kierrätystä.
Taustalla betonikylvyssä käynyt enkeli ja kirjapino.

 Lauantain kierroksella ostin täydentävät kanervat ja muutaman hopealankakukan. Ne nakkasin kesällä Honkkarista ostamaani suureen tynnyriin. 
Tylsä.

 Jotain lisuketta / väriä pitää saada. Työhuoneella etsin oranssia lasia ja leikkasin heti kolmeen työhön palat.

Tinasin pienet kurpitsat tikkuineen valmiiksi ja pikkaisen sipaisin patinaa sauman pintaan.

Kyllä värillä on väliä, kun luonto alkaa menettää omansa.
Taustalla häämöttää pari kylmennyttä syklaamia. Nyt mietin, että vieläkö laitan uuden istutuksen, vai annanko jo olla?

Tanssi

 Ihastuin keväällä tästä Iittalan värikkäästä astiasto niin, että ostin heti sarjan ilmestyttä kuusi suurta 0, 4 dl mukia. Seitsemännen sain vanhemman humun perheeltä äippäjuhlapäivänä.
Mukien osto jäi siihen, kun en kaupoillakaan liiemmin kesällä käynyt. Tänään jäin jälleen ihastelemaan astiahyllyn kohdalle tätä värikkyyttä ja päätin ostaa ensimmäisen leipälautasen. Ihan vaan siksi, että syksyn yksi lasikurssi päättyi tällä viikolla ja seuraava alkoi. Niin kuin päättäjäislahjan itse itselleni.
 Sitten minulle tarjottiin uutta kurssia keväälle, mutta se on niin kaukana, että siihen minun on pakko sanoa, ei pysty. Keväälle on jo varattu yksi kurssi, muutoin pitää aloittaa suunnitelmien teko muidenkin kurssien osalta. 
Niin ja kasvarillakin jatkuu työt aikanaan.

 

Arvasta voitoksi

 Osallistuin taannoin kirja-arpajaisiin ja voitin toisen näistä arpajaispalkinnoista itselleni. Kiitos Sinikka! Kirjassa on monta kivaa ideaa, joita katsella ja toteuttaa.
Sain myös ihanaa lankaa, jota voin käyttää huivin tekoon. Mielessäni on ollut Dreambird-huivi jossa tämä olisi just passeli sulan osuudessa. 
Ohjeenkin olen ostanut aikoja sitten. Mutta.

 Olette varmaan huomanneet, ettei neuleet oikein kulje. Olen niin kiinni töissäni, että vapaa-aikaa ei ole. Mutta ehkä ensi viikolla ennätän jotain tekemään, kun opistoilla on syyslomat.

Pirtsakkaa perjantaita kaikille ja kiitos edellisen postauksen kommeteistanne.

80 km/h

 Oli onni onnettomuudessa hirven kanssa kohdatessani, että en satuttanut itseäni.
Eläin tulla jolkotteli kuskin puoleiselta pellolta niin eteeni, että en ehtiyt tekemään juuri mitään. Ajovalotkaan eivät auttaneet, kun en omaa kuolleen kulman näköä.
Olen pohtinut tapahtumaa viikon ajan. Herännyt yöllä kesken unien ja yrittänyt jarruttaa epätoivoisesti. Näen vain paljon pitkiä jalkoja joita päin ajoin.
Koko tapahtuma on kuin unenomainen harha. Onneksi olen saanut puhua ahdistustani ääneen. Omakohtaiset aiemmat kohtaamiset ovat olleet hyvinkin lähellä. Olen piirtänyt monasti pitkää jarrurusviivaa asvaltin pintaan.

Koko kauheuden tajuaa, kun kuulin että poika kulki samaa tietä reeneistään vain minuutin minua ennen. Vain minuutti!
Onneksi se olin minä. Ei poika.
Soitin samantien hälytyskeskukseen ja tein ilmoituksen hirvikolarista. Pyysin puhelun aikana saada ohjata samalla liikennettä valaisemattomalla tiellä, kun näin vastaantulevan auton valot. En ollut nähnyt oliko hirvi jatkanut matkaansa menosuuntaansa vai jäänyt tielle.
Vastaantulevan pysäyttämiseen minulla ei ollut muuta valoa, kun puhelimeni suuri valonäyttö, mutta se riitti. Sen jälkeen liikenteen ohjaus jäi muille ja näin sain jatkaa poliisin opastamisen paikalle.

Ajan työkseni pitkiä työmatkoja aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Näillä teillä saakin toden teolla keskittyä vilkkaaseen liikenteeseen, että hirviaitojen puuttumiseen. Milloin hirvet juoksevat aitojen välissä, milloin ojanpientareilla.

Hyvin olemme tähän asti tulleet toimeen keskenämme. Ei tartte tulla potkimaan lommoja autoon toisten!
Kummitätini lohduttavat sanat: - Rahaa palaa, mutta vakuutus korvaa autonkorjausta suurimmalta osin.
Sinua ei korvaisi mikään, eikä kukaan.
Auto on korjauksessa, kun repsikan puolen etu-umpio, maski, konepelti, ovi, ym.on rutussa.
Työhömatkat suorin laina-autolla.

Ihanaa, että välität!
 
Pelkäämään en ala, enkä hiljennä vauhtia liikenteessä ollakseni liikenteen jarruna muille tienkäyttäjille.

Linnareissun toinen osa

Gripsholms Värdshus, lainattu kuva.
Hyvällä matkalla pitää myös syödä hyvin. Meille oli varattu lounas tähän ihastuttavaan miljööseen, joka sai majatalon oikeudet jo vuonna 1 609.

Ruuan ja kahvin/ teen jälkeen kävimme pikaisesti paikallisilla markkinoilla. Piskuiset kylänraitit olivat houkuttelevia, mutta aikataulu ei antanut myöden tutustua tapahtumaan lähemmin.

Markkinoilta kuvattua

Seuraava linnakohteemme häämötti auringonsillan toisella puolen.

1 537 Kustaa Vaasan rakennuttama Gripsholmin renesanssilinna oli myös nähtävä.

Linnan muhkeat pyöreät tornit näkyvät kauas. Etupiha on seesteinen ja nurmialueen reunalle oli ihan pakko päästä kuvaamaan melko herrrkullinen kasvari.

Ai miten niin lomalla?!
No olihan tämä kyllä kaunis. Suorastaan matkatuliaiseksi melko sopiva. 
Sisälle en kyllä pyrkinyt, tyydyin vain katsomaan ulkoapäin koko ihanuutta.

Linnan nurmialueella on kaksi riimukirjoitettua hautakiveä, jotka on rautakaudelta tai varhaiselta keskiajalta. Nämä on nostettu järvestä läheltä linnaa.
Nyt en osaa tulkata, sori.

Rakennukset ovat kauniita

ja kasvillisuus ajankohtaan nähden hehkuva.

Linnan sisäpihalla on kaksi sotasaaliiksi joutunutta venäläistä tykkiä, emakko ja karju.

Kamerani kiikarissa ei ollut tarpeeksi säätöä paksulle tornille.

Sisäänkäynti on niin kaunis. Ovi on kodin käyntikortti. Tässä tapauksessa linnan käyntikortti.

Maljaköynnös, Sundaville, ja poutapilvi.

Mallia pihamme tulevaan toivomuskaivoon, johon voi puutarhapäivänä heitellä vaikka muutamat kolikot =D

Pidin ehkä eniten juurikin tästä linnasta, syystä että täällä oli paljon kauniita yksityiskohtia, kodikkuutta, pehmeitä värisävyjä ja kädentaitoa.

Odotin näkeväni enemmän kauniisti käsiteltyä lasia.

Tuoksupelakuu

Täällä on säilynyt paljon Vaasa-kuninkaiden sisustuksia 1 500-luvulta. Samaten Bernadotte-kuninkaiden luomia huoneita.

Todella kauniita yksityiskohtia.

1 700 - luvun sisustusta.

Kauniita piskuisia tiloja.

Erittäin yksityinen.

Morsiusvuoteen yläpuolella olevat strutsinsulkakoristeet houkutteli kaikenlaisia lutikoita ym.nilviäisiä.

Jälleen kauniita kattorakenteita, sekä kattomaalauksia.

Ennen kuin poistuimme Gripsholmin linnasta kiiruhdimme näkemään teatterin, joka myöskin kuuluu Unescon maailmanperintäluetteloon. 70-paikkainen katsomo, hämyinen tunnelma. Varmasti ihastuttava paikka käydä katsomassa näytelmiä.

Kustaa III:n ajalla 1700-luvun loppupuolella linna koki uuden loistokauden. Linna varustettiin tuolloin loisteliaalla teatterilla, joka sijoitettiin yhteen linnan pyöreistä renessanssitorneista. Teatteri on yksi Euroopan parhaiten säilyneitä 1700-luvun teattereita.
(kuva ja teksti on kopioitu)

Näkemisen arvoinen vierailukohde kaikkine maalauksineen.

Piristävästä aamukahvista / - teestä oli kulunut ihan liian kauan. Se oli korjattava pikaisesti! Tähänkin oli varattu ihan oma aika, kun meitä lähdettiin viemään Taxingenin linnaan.

Ohimennen tilasin miäheltä tällaisen kyyhkyslakan. Eikä sitten mitään näin pientä ja vaatimatonta =D

Taxingenin empire-linna on rakennettu n. 1 300- luvun tienoilla.

Nykyään linna tunnetaan parhaiten Pohjois-Euroopan suurimmasta kakkupöydästä! Valikoimassa on yli 60 erilaista leivonnaista.

Pienellä kirimisellä ehdimme hyvin jonottaa omavalintaisen leivonnaisen, sekä juoman. Nämä kuuluivat matkan hintaan.

Jono liikkui suhteellisen nopeasti ja yritin olla huomaamaton, kun räpsin kuvia joka käänteessä. Kuitenkin sain kuola valuen sanottua miähelle, rinsessaleivos...

Miäs valitsi suklaakakun. Sanomattakin on selvää, että hyvää oli.

Pihapiirissä olevissa rakennuksissa oli sisustusliikkeitä, joihin emme ennättäneet kuin äkkiseltään kauppojen mentyä kiinni.

Ennen auton lähtöä teimme vielä kierroksen pihalla sen enempää suuntamatta askeliamme autosta pois päin.
Taxingen maita on 450 ha. Tilalla olisi myös tulossa joulumarkkinat, jotka olisi hieno päästä kokemaan.

Pihapuistossa puksipuut oli leikattu kauniiseen muotoon. Mietin miten saada ruohonleikkuri heitettyä aidanteen yli nurmenajoon.
Lomalla?!

Kauniita yksityiskohtia, joita olisi voinut kierrellä katsomassa kauemminkin.

Kaikkia Ruotsin linnoja emme ehtineet näkemään, vaikka olihan tässäkin (kahdessa postauksessa) paljon nähtävää yhdelle päivälle.
Jalat huusivat hoosiannaa, mutta silti jäimme illalla kävelemään kaupungille, kun matkanjohtaja lähti hakemaan lippuja satamasta.
Meillä oli reilun tunnin verran aikaa kävellä Tukholmassa, eli puoli tuntia tuonne suuntaan ja saman verran aikaa takaisin päin.
No. Eihän se ihan niin mennyt, kun minä tahdoin lähteä poukkoilemaan kadulta toiselle ja miästä piti viedä pissalle. 
Yhden hotellin aulasta sisälle, vessaan ja sit kohtaamispaikalle, joka olikin oletettua kauempana.

 Linnan kulmilla oltiin melkein linja-auton kanssa yhtä jalkaa, vaikka kiireeksi taas laittoi. 
Laivaan mennessä tuli pieni hässäkkä, kun kaikilta matkustajilta katsottiin passi/ kuvallinen henkilökortti. Tai haluttiin katsoa.
Eipä ole tullut hommattua uutta passia, ei kuvakorttia, joten lykättiin ajokortit näkösälle. Vain yhden syyn takia oletettiin tarkastajien haluavan nähdä henkilöpaperit. Arvannette miksi?

Illan punoittaessa kauniita säteitään valmistauduimme ruokailemaan porukalla puffetissa. Mehän syömme aina hyvin, mutta nyt panostimmekin ruuan määrään.
Olisi ollut kuitenkin viisasta antaa silmien syödä, mutta järki hukkui johonkin katkarapujen ja nyhtöpossun väliin.
Jälkiruuasta en mainitte mitään. Tai sen verran, että emme saaneet neljään pekkaan ottaa 5 ltr jäätelöpakettia hyttiin mukaan, vaikka lupasimme aamupalalla palauttaa sekä tyhjän purkin, että käyttämänne lusikat.
Röyh!