Isänpäivää juhlistettiin lauantaina kokoontumalla kaikki meidän luokse. Olin laittanut viestiin, että 14.15 syödään ja siihen mennessä oli suurin osa jo paikalla. Panostimme miähen kanssa ruokaan, jota oli paljon ja se maittoi kaikille. Siivoamisen ehtii tehdä juhlien jälkeenkin, mutta kyllä meillä imuroitiin, pyyhittiin pölyt, pestiin pesutilat ja oikaistiin mattojen hapsut 😀
Pitkästä aikaa saimme kaikki kotiin ja se jos mikä on aihe juhlaan!
Kävin ostamassa kimpun Sweet Things Elovainion Kukka, Ylöjärvi. Anu loihtii aina niin upeita kimppuja, että ei täydy kuin osata päättää värit.
Koska miäs ei osta kukkia itselleen, niin nämä on sitten äitienpäiväkukat. Tuonne someen jo kirjoitin, että minusta tuli äiti juurikin isänpäivän kynnyksellä, kun esikoinen syntyi 34-vuotta sitten.
Lauantaina oli virallinen harmaa päivä, mutta keli oli kaikkea muuta kuin harmaa. Aurinko paistoi koko viikon harmauden jälkeen ja lämpötila oli plus 11. En muista vastaavaa aiemmin.
Koti suorastaan kylpi valossa! Nautin katsella viherkasveja, kastelin ja nypin huonoja. Sytyttelin paljon kynttilöitä ja iltaa kohden ne tuikkivat valaisten pimeitä nurkkia.
Olin jemmannut osan langoistani takaisin omiin koloihinsa, että mahduimme kaikki. Toki kaikkihan nuo ovat jemmani jo nähneet, ettei olisi ollut suuri yllätys, jos jossain joku jemma olisi vähän tursunnut.
Olin pitkään yrittänyt myydä yhtä keinua ja kun lopulta saimme pois sen pirtiltä olin hetken, että ei kai ne tuo sitä takaisin! Keinussa ei ollut sinällään mitään vikaa. Se vain ei taida olla nykymuodin mukainen. Itse ajattelin, että sillä ei ole meillä niin paljon käyttöä, että joutaa kiertoon. Samalla ajolla veimme osan matoista kierrätyskeskukseen ja tytär halusi mukaansa muutaman. 
Olenko jo sanonut, että pidän tästä uudistetusta keittiöstä? Minusta kodikkuus tulee eletystä elämästä, ei siitä miten kalliit ratkaisut kodista löytyy. Olemme oppineet elämään vähemmällä tavaramäärällä, vaikka on siinä ollut opettelemista.
Kun työtasoja on lähes puolet vähemmän aiempaa, saamme juuri ja juuri kaiken sopimaan. Ihanasti kaikki odottavat vuoroaan, tuolit täyttyy pöydän ympärillä ja puhe pulppuaa. Se on elämää!
Kun miäs teki ruuat, minä tein kakun. Luotan valmispohjiin. Leipominen on niin vaivatonta, kun päivät on töissä ja illat menee muissa töissä, niin valmista pitää saada ajoissa.Kerrosten välissä suklaamousse ja vadelmarahka.
Osalle myös erikoisruokavalion mukaiset tarjottavat viereisellä tasolla. Jokaisessa kattauksessa huomioitu myös tehotytöt.
Sillä aikaa, kun minä katoin kahvipöytää, teki tytär jalkahoidon miähelle ja miniälle.
Miähen kintut nuortui useamman kymmenen vuotta.
Miniä sai omista jaloistaan myös kepeämmät.
Tyttären perhe jäi sovitusti yökylään. Venla ja Vanessa saivat houkuteltua Miljan jäämään mummilaan. Siskonpeti kasattiin yhteen huoneeseen, kun pojat kantoivat varapatjoja illan pimeydestä pirtille. Kun poijjaat lähtivät laitettiin sauna lämpiämään, väsytettiin tytöt ensinnä.
Minä sain aamusta vielä tyttäreltä nopean jalkahoidon, kun miäs valmisti meille samalla maukkaan kalasopan. Loppupäivän yritin vain olla, että pääsimme hiukan huilaamaan uutta viikkoa varten. Hulinaviikonloppu oli taas niin ihana, kun jokainen omalla persoonallaan tuo elämää pirttiin. Olette kaikki 💖
