Viikko sitten olimme viikonloppureissussa Tallinnassa. Yllätysmatka, jonka miäs paljasti, kun leimailtiin itsemme pekkasille kesken työviikon. Kivaa! Tallinna on aina ottanut vierailijat vastaan avosylin. Niin tälläkin kertaa. Kevyesti, lue voin pahoin, keinutellen olimme perillä perjantai-iltapäivänä puoli neljän aikoihin. Onneksi olin saanut nukuttua hyvin linja-automatkan niin olin virtaa täynnä, kun saavuimme satama-alueen lähellä olevaan hotelliin. Majoituspaikat olivat täynnä, sesonkiaika ja otat mitä on jäljellä.
Mehän emme kauaa paikoillamme viipyneet. Vaatteet vaihtoon, reppua selkään ja menoksi. Kaupunki otti hiukan kylmästi vastaan, kun tuuli puhalsi melko navakasti ja jääti jalkakäytävät. Piti katsella tarkemmin mihin astui ja varoa liukkaita suojateitä. Liikenne on aina tosi vilkasta ja vauhtia tuntuu olevan. Edelleen ihailen ajokulttuuria, kun suojateiden edessä pysähdytään. Toista se oli kotimatkalla, kun heti satamassa joku törppö ajoi suojatiellä melkein mummojen yli ja kuulin kuinka toinen pamautti nyrkillä autoon ja sätti.
Minulla oli toivelistalla muutama käyntikohde josta toista lähdimme suorittamaan samantein. Suunta kohti Shishiä oli tehtävä heti, tai seuraavana aamuna. Aikaa ei ollut hukattavaksi, työaikahan näilläkin on.
Rämpäsimme liikkeelle jalan, vaikka olimme taas päättäneet kesän tavoin, että menemme taksilla. Tai julkisilla. Kun pääsimme oikealle reitille, bussipysäkin aikataulun luettuamme tiesin, että jäädyn kaikesta toppauksesta huolimatta, jos jäämme seisomaan paikoillemme. Siksi kävelimme kohteeseen posket punoittaen. En muista, koska olisimme palelleet niin paljon, kuin tällä reissulla, vaikka oli kerrospukeutumista. Nassua se ei kuitenkaan suojannut. Nahkarukkasissa pidän lisäksi villahansikkaita, että käteni toimisi jotenkin.
Kultaa ja kimallusta!
Onhan tuo jouluihmisen paratiisi. Kävimme liikkeen molemmissa myymälöissä, kerran outletin puolella ja kaksi showroomin.
Täältä ei vaihtoehdot puutu. Tarjolla on ihasteltavaa, värejä, ilakointia, riemunkiljahduksia, löytöjä, ahaa-elämyksiä ja huikeita hintoja.
Etsin yhtä tiettyä koristetta ja löysinkin sen valmiiksi koristellusta kuusesta. Sen hinta oli yli 2 000 €, koska minun olisi pitänyt ostaa koko kuusi koristeineen 😄 Vähän kyllä ehdottelin, mutta ei mennyt läpi. Näin jo itseni siinä kotiin lähtevän linja-auton vieressä kiireessä kantapäähän koristautuneena joulukoristeisiin kuusi kainalossa ja viattomasti ilmeillen, nämäkin vielä sinne alle pitäisi saada mahtumaan.
Valmiiksi koristelluiden kuusien kauneus sai ihan sanattomaksi. Niin seesteisiä, jopa ne värikkäimmät, niin kauniita ja ihana idea, kun ne oli kattokiinnitteisiä ja osa pyöri. Näkisin ne myymälöiden somisteina, julkisissa tiloissa tai suurissa korkeissa huoneistoissa.
Tämän kuusen hinta himpan yli 100 €
Kotimaassa näitä koristeita on ollut huonekalu Vepsäläisellä, mutta eipä ole enää Tampereen valikoimissa näkynyt. Tallipihalla on jotain, siellä pitääkin vielä käydä katsomassa mitä on jäänyt jäljelle.
Meidän myylässäkäynti oli kyllä ruuhkainen. Jo parkkipaikasta saattoi huomata, että nyt emme ole kahden, kuten kesällä. Miäs jäi ovivahdiksi, kun kiertelin. Välillä hän kävi katsomassa jotain ihastukseni kohdetta.
Pyrin olemaan hyvin järkevä valintojani tehdessä, tietäen matkalaukun koon ja vaatehuoneessa olevien koristelaatikoiden määrän.
Päivän tulomatkan huonovointisuuden vuoksi ruokailut oli jääneet minimiin. Piti saada ruokaa ja äkkiä! Kello oli jo 18. Samassa pihapiirissä on hyvä ruokapaikka ja toiveissa oli vapaa pöytä kahdelle. Jos jäisimme nyt syömään on vielä tilaa, mutta hetken kuluttua tulee ryhmiä. Jäimme, söimme ja olimme hyvin täysinäisiä, kun lähdimme. Pekonihampparia, perunoita, savustettua kanaa, juomat ja ei kiitos jälkkäriä.
Noblessnerin satama-alueen kauniisti tuikkiva joulukuusi näkyi jo kaukaa ja pitihän se päästä näkemään ihan vierestä. Osa valosarjoista oli tuikkivia, osassa oli kirkkaat ledit. Kaunis! Niin tasainen ja kaunis kuusi. Käpykakku a'la Viru
Sinä 💗 minä
Vastapäisen toimistorakennuksen ikkunaan heijastui huoneemme näkymä. Verhot kiinni ja yksityisyyttä, kiitos. Päivän talsimiset ja aikainen herätys sai poskilihakset venymään. Laitoimme illalla kellon herättämään meidät ajoissa aamiaiselle, ettei täydy jonottaa. Jämpti kahdeksan, kun puomi avattiin ja olimme linjastolla nälkäisinä.
Päivän reitti oli valmiina, ja vaatetus sen mukainen. Paljon ulkoilua, helposti vähennettävää ja monta kassia.
Vedin ostohousut jalkaani ja lähdimme liikkeelle. Olin etsinyt vinkkejä mistä löytäisin askarteluun materiaalia ja työvälineitä. Siksi suuntasimme kaupunkiin ja kysyin jälleen pysäkillä odottavalta mistä suunnasta meidän linja lähtee. Opastuksen jälkeen siirryimme ratikkaan 2, nelosellakin pääsee, ja suuntasimme Ulemiste kauppakeskukseen. Meillähän on sitten melkoisen hankala osata ensikertaa yhtään mitään ja niinpä menimme pummilla. Onneksemme vieressä istuva nuori mies kertoi mikä laatikko on se koje, johon turistit maksaa 😂
Samainen mies lupasi opastaa meidät ihan perille asti, kun huomasi eksymisvaaran. Voi jestas, kuinka upea teko. Kiitimme kauppakeskuksen aulassa ja minä olin jo laittamassa toppatakkia reppuselkään, koska. Täälläkin on joulu!
Istuinpaikat kauppojen käytävillä on varattu viipyilijöille, kassien kantajille ja muuten vain hengaaville. Minä menin kaupasta kauppaan, kuin punainen kipinä ja kannoin ostokset käytävällä odottavan kassiin.
Sisustamisen rohkeus, värien käyttö ja aina täällä käydessämme sana mahtipontisuus on oikein kuvaava, kun katsoo näitäkin tuotteita.
Jos sitten olisin ostanut tuon leijonanpään ja sen joulukuusen koristeineen...
Tämän kauppakeskuksen hyllyiltä löytyi toinen toistaan erilaisempia koristeita. Nyt sanoisin, että näitä ei ole tarkoitettu vaihtaa joka vuosi, vaan nämä ovat keräilykappaleita. Hinnakkaita, yksilöllisiä, näyttäviä, painavia ja varmasti erilaisia!
Täältä et tusinapalloja löydä, vaan suuria, samettisia, lasisia ja ilakoivia.
Kauniisti väreittäin tai aiheittain järjestellyt hyllyrivit on kutsuvia. Joka paikassa on hilettä.
Vihreydestä kateellinen kukkiva possu on massaa.
Upeita yksityiskohtia.
Sammakkoprinssi
Kauppakeskuksen käytävillä nautittu pikalounas härnäsi nälällä koko päivän. Kun saavuimme takaisin keskustaan, oli suunnitelmani valmis. Miäs lähti käymään ostoksien kanssa hotellissa, minä jäisin vielä pyörähtämään Viru keskukseen. Sen kirjapuolen myymälä oli täynnä houkutuksia, joita hypistelin, ihastelin, otin kantooni, palautin takaisin hyllyyn ja sinkoilin paikasta toiseen. Minun oli tarkoitus hakea alakerran ruokapuolelta juomat ja vähän välipalaa, mutta enhän minä ehtinyt kuin alkuun, kun miäs odotti jo vanhan kaupungin portilla. On se nopea!
Matkalla kohti Raatihuoneen joulutoria piipahdimme Olde Hansaan kysymään onko meidän annokset jo valmiina =) Emme tehneet ennakkoon mitään varausta, mutta mahduimme joukkoon ja saimme melko pian omat annoksemme eteemme. Paikka alakerrassa oli jäätävä, kun ovi aukesi jatkuvasti. Joskus meille on näytetty pöytä yläkertaan ja se on kyllä hyvä vaihtoehto talvella. Kesällä ruokailu ulkona on mitä mahtavin, kun avonaisesta terassista huolimatta olemme kukkaistutusten suojassa.
Energialatauksen jälkeen olimme jälleen valmiita uusiin kokemuksiin. Voin kertoa, että nyt oli edessä ja takana, tungosta! Puolen maailmaa oli ängennyt torille. Mistään tietämättämme täällä oli alkamassa esitys, joka oli saanut väen tungeksimaan kojujen läheisyyteen.
Edellisestä jouluisesta Tallinnan vierailustamme onkin jo muutamia vuosia ja koronat välissä. Meille tori oli "uusi" ja upea kokemus. Tosin täällä, jos sitten missään näillä kävelyreissulla oli liukasta. Päivällä meitä opastanut mies sanoi nähneensä lyhyellä aikaa kolme kaatumista, joten osasimme olla varuillamme.
Nautimme valojen tuikkeesta, kiertelimme sen mitä mahduimme muiden mukana, mutta hankintoja emme tehneet kuin parin glögin verran. Yksinkertaisesti mihinkään ei mahtunut, mutta ei se haitannut.
Jossain vaiheessa sanoin ääneen, että nyt joku luukuttaa musiikkia ja kovaa! No, sehän on joulupukki. Ja mikä ilmestys hän onkaan, kun saapuu kajarit täysillä vanhan torin tunnelmaan nykyaikaisella porollaan ja Wunderbaumin mainoksillaan.
Kielestä mitään ymmärtämättä jäämme muiden tavoin odottamaan mitä tuleman pitää.
Torilla pongattuja koristeita
Esityslavalla käy monta ryhmää tanssimassa. Me jäämme seuraamaan esityksiä, jossa on kyllä vara ottaa oppia miten saadaan yleisö mukaan. Miäs kysyy minulta miten läheltä haluan nähdä esityksen ja kerron, että ihan eturivistä. Niinpä luikimme muiden ohi, pujotellen, anteeksipyydellen ja olemme ihan edessä.
Kun omat näpit on ihan jäässä kuvaamisesta ja toisen varpaat tunnottoman seisomisesta lähdemme kävelemään. Torin ääneet jää taakse, kun nousemme katuja pitkin tuulensuojaan.
Teemme pienen kierroksen etsien paikkaa istahtaa. Kuljemme reittiä jota kumpikaan ei muista aiemmin käydyn.
Ihastelen näitä pieniä valaistuja kuusia, joita on kiinni useammassa rännissä. Tuossa ei voi vuotaa vesi, eikä tuossakaan. Muistelen, että tavan kuuselle voi tehdä itsekin huurteisen koristuksen, mutta miten saadaan tämä jää tehtyä?
Lopultakin! Ihana, että kaikki ilta-aikaan avoinna olevat paikat eivät ole juottoloita, vaan saa ihan teetä ja kahviakin. Ja niitä maukkaita jälkkäreitä. Kakkutikkari oli ensimmäinen laatuaan, mutta menee ehdottomasti jatkoon.Kahvilan jälkeen käymme vielä torilla jossa esiintymislavalla meno jatkuu. Kuulimme kotimatkalla, että loppuillasta siellä oli "vihdottu" ilman paitaa. Hyi, jestas sentään. Pakkanen oli hyvin pureva, -14' ja siihen vielä tuulimomentti, joka nosti kylmyyden asteeseen 20.
Torin kuusi oli suuri. Nyt se pysyi pystyssä, mutta on niitä joulumarkkinoita ollut, kun on voitu lukea, että kuusi pötköttää. Tai sen ympärille on laitettu puomit, että älkää nyt menkö lähelle.
Päivä oli ollut antoisa, rahapussi tyhjeni muka tärkeisiin hankintoihin, niin voinen olla kuitenkin itsestäni melko ylpeä, kun en ostanut koko matkalla yhtään lankaa. En käynyt tukussa, en hypistellyt keriä missään, enkä liiemmin tahtonut mennä lankakauppoihin. Ihan vain kerran oli vetää itkupotkuraivarin, kun ratikalla mentiin Karanluksin ohi. Ja itse asiassa vielä kaksi kertaa.
Minusta on kiva kierrellä kaupoissa ja niin me kävimme vielä kerran Viru keskuksessa. Astiapuoli on minusta niin hienosti laitettu, että sen valikoimaa on kiva käydä aina katsomassa. Mitään en ostanut, mutta ihailin Pip-sarjaa ja montaa muutakin.
Kun illalla myöhään kävelimme hotelliin sanoin, että on meidän matkalaukuilla kallis huone. Itse olin viimeksi huoneessa 12 h sitten, miäs poikkesi välillä. Huone oli oikein viihtyisä ja hiljainen. Ainoa haitta oli sen sijainti, satama. Tulo- ja lähtöpäivänä se on oikein passelisti kohdillaan, mutta lähtö kaupunkiin on aina matkan takana.
Ostin itselleni ihanan projektipussukan. Tai mitä nyt keksinkään tähän laittaa. Illan aikana pakkasimme laukkumme valmiiksi. Suojasimme useammalla paperi- ja kuplamuovia joulukoristeet. Luovutimme huoneen ajoissa ja lähdimme liikkeelle. Satamarketissa en ollut käynyt vuosiin, mutta nyt oli hyvää aikaa tehdä kierros ennen linja-auton tuloa. Viimeiset ostokset laukkuihin ja tekemään matkaselvitystä.
Laiva taisi olla ihan täynnä, kun istumapaikkoja ei riittänyt ihan kaikille. Tosin ei juurikaan niille yksittäisille istuimille kukaan mene, jos ympärillä on vieras seurue.
Me paseerasimme kahvion pöydän ääreen, josta en lähtenyt kuin vessaan. Neuloin mennen tullen pipan itselleni.
Miäs lähti myymälään, pongasi pari kiakkonuortansa, aikuisiahan nuo jo ovat, jotka opastivat vaihtamaan kerrosta ostosten maksua varten. Myymälä oli ollut niin täynnä, että hyllyjen ääreen ei ollut mahtua.
Olin luonut silmukat uutta neuletta varten kotona. Neuloin aina ehtiessäni ja hotellissa tein käänteen. Helppo pieni neule oli mukava sujauttaa käsilaukkuun ja ottaa esille ehtiessään.
Lanka on Arwetta Calssic by Filcolana. Varasin ohjeen mukaan 3 x 50 g omaan kokooni. Pari kertaa viikolla otin jo käyttöön ja voi miten tämä on pehmeä, lämmin ja todella muhkea. Menee jatkoon!
TERHI
