tiistai 15. joulukuuta 2009

...sormet verillä...

Tätä opiskelijan elämää....
Töitä ja tekemistä piisaa päivän joka tunnille, ja vielä sen ylikin ;)
Aamun tunnit alkavat kasilta ja päättyvät neljältä. Siihen väliin mahtuu paljon uutta ja mukavaa puuhastelua.
Koulutuntien jälkeen alkaa omatoiminen työskentely, jota tänään jaksoin jatkaa kolmatta tuntia. Nyt on sellainen fiilis, että seuraavaksi on pakko saada ruokaa, suihku ja hetki vielä virkata liinaa.

Sormet haavoilla, eikä millään pikkuviilloilla, vaan kunnolla pakattuina sitä yrittää pakertaa sen mitä ehtii.
Muut oppilaat ovat tehneet saman oppiviikon tai paremminkin oppiviikot, jo aiemmin syksyllä, mutta minä joudun opiskelemaan samat asiat neljässä päivässä.
Tässä kohtaa pitäisi olla hölmistynyt ilmeeni.
Parhaani yritän, mutta en saa millään kaikkea määräaikaan, eli torstaille valmiiksi.
Osa töistä pitää ottaa kotiin valmisteltavaksi ja jatkaa seuraavalla koulukäynnillä täällä loppuun.
Vasta silloin saan töistäni arvostelun, luulen ma.
Nyt keräämään voimia huomista päivää varten, uni maittaa kylmän kalseassa asuntolassa melko mukavasti. Onhan mukanani oma pehmoinen tyyny ja peitto.



Näissä kuvissa on äitini joululahja. Enkeli ei ole tekosiani, ihan on kaupasta ostettu.

5 kommenttia:

Vuokko kirjoitti...

Kiireistä tuntuu olevan yhdellä jos toisellakin. Eiköhän kohta helpota, toivotaan niin.

- olen sanaton, mutta kiitosta täynnä. Kiitos aivan valtavasti siitä, millä minua muistit - <3

intsu kirjoitti...

Tsemppiä sulle sinne. Kohta on joulu ja sitten huokaistaan ja levätään ja tehdään vaan sitä mikä mukavalta tuntuu,vaikka kässyjä :)

TeSa kirjoitti...

Kiire on hyvä tekosyy pysyä omissa oloissaan, mutta ihan välillä se on tottakin.
Silti istun hetken koneella ja näpyttelen.

Ole hyvä Vuokko, se oli ihan sinua varten.
Intsu, en muuta jouluna tee kuin kässyjä.

tia kirjoitti...

Toivottavasti selvisit kovasta aikataulusta huolimatta. Jouluna kannattaa vain nauttia eikä stressata :-)

TeSa kirjoitti...

Hyvin olen selvinnyt, kiitos vaan. Loppukiri oli otettava ja ihan pieni työ jäi kotiin työstettäväksi.