Kaste

 Äitiys kaunistaa.

 Tyttären tytön kastejuhla vietettiin luonamme tänään sunnuntaina. Edeltävien päivien vipinä oli melkoista ja kaikki hyvät suunnitelmat pitää kaste takapihan terassilla kariintui juhlapäivän kaatosateeseen.

 Tosin sääkartta kertoi tuon kaiken viikkoa aiemmin, jolloin keskustelujen päätteeksi vaihdoimme kastepaikan luhdille.
Josko meillä oli ollut himppasen kiire saada piha ja etenkin takapiha edustuskuntoon, piti alkaa laittamaan luhtiakin.
Luhdin siivouksessa oli apuna vanhempi poika vaimoineen.

 Kastepöytä on vanhaa, sukuni pitkäikäisimpiä huonekaluja. Minutkin on kastettu tuon pöydän ääressä.

 Lauatai-iltana, kun ensimmäiset olivat menneet jo nukkumaan, keräilin kukka-astelemiin valkoisia kukkia. 
Puolenyön aikaan ei vielä satanut vettä, joten aika oli otollinen seihtemän heinän keruuseen.

Kastepöydänliinaksi valikoitui virkkaamani liina, jonka tein hääpöytäämme aikanaan. Sama liina on ollut lastemme kastepöydässä, sekä oman liittomme 20-v siunaamisessa.
Sunnuntaiaamu valkeni harmaana ja sateisena, kun kummisetä veti lipun salkoon.
Juhlallinen hetki ja odottava mieli. Pian saamme kuulla tytön nimen.