Niin pesinkin. Keittiön ikkunoiden ihanuus ja kamaluus on aamuaurinko. Vaikka en sitä liiemmin ehdi katselemaan, niin näen sen kuitenkin, vaikka työmaalta käsin.
Mutta puhdas koti alkaa ikkunoista.
Ensinnä kuitenkin ompelin valmiiksi ihka uudet verhokapat, joita varten hain kankaatkin hyvän aikaa sitten.
Hmfh, kuukausi sitten. En ala selittelemään kankaanpalan pussissa pölyyntymistä.
Kukallinen painettu kangas on tyyliltään sopiva pirtin verhojen kanssa.
Euronkankaan Juhannustaika on napakkaa puuvillaa, jossa on 25 % polyesteriä. Kangasta oli 4. 5 m, jonka leikkasin pituussuunnassa kolmeen osaan.
Vastalaskostusnauhaa olikin siten kolme kertaa enemmän.
Ripustin kaksi verhoa valmiina paikoilleen, mutta otin vielä kertaalleen alas ja ompelin laskokset kiinni. Näin sain tasaisen, aaltoilevan pinnan ja ripustaminen oli helpompaa.
5 kommenttia:
Mie niin toivoisin, että ottaisit suunnan kohti kaakkoa ja tulisit hoitamaan ikkunanpesuneuroosiasi tänne. Tarjolla on isoja ikkunoita ja paljon! Verhoja ei kuitenkaan tarvitse ommella. Yritän kehitellä niiksi päiviksi gourmeemakaronilaatikkoa ja -nakkisoppaa, jälkiruuaksi mansikkakiisseliä kermavaahdolla, saunotan erinomaisissa löylyissä ja kerron hauskoja juttuja viihdykkeeksi. Joko sovitaan päivä? =D
Sovitaan vaan, mutta kesäkuu on jo täyteen buukattu!
=D
Kauniit verhot ja ihana lasityö.
Totta, likaiset ikkunat saa kodin näyttämään tunkkaiselta.
Mua aikanaan opetettiin sanoin: Talon emännän tuntee siitä mimmonen porraspieli on.
Se noen ja pölyn määrä on valtaista mitä lasin pintaan jää.
Lähetä kommentti