Kohti uutta vuotta 2018

 Kun uskaltaa heittäytyä mukavuusalueensa ulkopuolelle, voi saavuttaa jotain uutta. Se ei tule tapahtumaan helposti ilman kovaa ponnistelua, mutta jos on tavoite, sen voi jonakin päivänä saavuttaa.
Se ei aina ole hauskaa, eikä nautittavaa. Eteneminen ei ole vauhdikasta ja keskeneräisyyttä pitää oppia hyväksymään.
Jostakin on luovuttava, että saa tilalle uutta. Tämä mennyt vuosi on mennyttä, vienyt minut mukanaan niin suurella imulla, että on ollut ajoittain vaikea hyväksyä vuoden 2017 olevan lopussa.

 Ohjaustoiminnot opinnot, kohta vuosi takana, on ollut oikea valinta. Kunpa olisin aiemmin osannut hakea tällaiseen koulutukseen.
Koulussa kulutettu aika on ollut antoisaa, monipuolista tekemistä ja kyllä, uusien asioiden oppimista. Ihan parasta, että olen voinut heittäytyä kokeilemaan uusia juttuja, joista mielenkiintoisin materiaali on ollut metalli. Uskallus tarttua uuteen materiaalin, josta kaksi miästä saa tulonsa tässä taloudessa ja tuoda vielä valmis tuotos nähtäväksi. Huh!

 Olen saanut ihmetellä ja ihastella kurssikavereideni töitä ja luovuutta. Nähdä eri opinalojen tekniikoita, joita olemme kuluneen vuoden aikana ahkerasti kiertäneet.
Siksi nämä opinnot ovat kohdallani mielenkiintoa herättäneetkin, kun kaikkea pääsee kokemaan ja kokeilemaan.
Toinen materiaali mihin olen joskus päässyt käsiksi on huopa. Ah mikä ihana tunne ja tuoksu. 
Kolmas on ompelu. Niin monta kertaa olen parjannut ompelun ärsyttävyyttä ettei ompeluopelle ollut kovinkaan helppoa kirjoittaa "ompelullinen minä" tarinaansa.
Kyllä minä ompelen, olen aina ommellut ja juurikin siksi ja sen vuoksi se tuntuu eniten ahdistavimmalta tekniikalta.
Jossain vaiheessa syksyä, kun viikkotunnit lisääntyivät kahteen oppipäivään / 5 h päivässä, alkoi jokin vinouma antamaan periksi ja ompelustani tuli vapautuneempaa. 
Työpäivien päätteeksi saimme opelta kirjallisen "joulutodistuksen", johonka oli kirjoitettu toimelias, tuottoisa, paljon taitoja, "äkkiä"! Njoop.
Ihan mielelläni korjasin vävyn tuomat rikkoontuneet joulupäivänä, eikä täytynyt odottaa montaa viikkoa valmista. Sen se ilo ompeluista tuotti, tulosta syntyy vauhdilla.
Loput syksyn tuotokset kuvaan vielä alkuvuodesta.

Vuosi on ollut kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Liekö se tämä 50-vuotisen pidä saappaat jalassa-aika pistänyt vauhtia kaikkeen? Mene ja tiedä. Kiirettä on totta tosiaan pitänyt joka saralla.

Iloa ja juhlaa jokaiselle kuukaudelle! Kevättalven vauva ilahdutti meitä kaikkia. 
Juhlaa juhlan jälkeen. Tyttären häät yllättivät juhlavieraat, minä aavistelin.
Kevät oli kylmä ja sateinen, mutta niin oli kesäkin. Alkutalven ja kesän välillä ennätin käydä töissäkin. Aamuisin kasvarilla, iltaisin opistolla. Siinä välissä koulussa ja työssäoppimassa.

Nuorimmainen pääsi intistä kesällä ja suunnittelee muuttoa pois kotoa tyttöystävän kanssa. Lainaa vaan, lainaa vaan. Sitä se lapsien kanssa on. Jokaiselle olemme kasvattaneet hyvin kantavat siivet. Haikeutta ilmassa siitä huolimatta.
Yritän olla kovin urhea ja kannustava, mutta heikolta näyttää. Toisaalta. Enpä taida liiemmin keväällä olla paljon kotonakaan, niin paljon olen jo merkinnyt kuluvan syksyn aikana päiväkirjaani menoja, että läpsystsä vaihto.
Kesän odotus oli kova. Ei sitä sitten koskaan oikein tullut, mutta ei me sen annettu haitata. Teimme sen mitä ilmat antoivat myöden ja saimme valmistakin aikaiseksi, kun osallistuimme kolmannen kerran Avoimet puutarhat-päivään.  
Luin julkisen arvostelun jälkeenpäin puutarhastamme ja siinä kerrottiin tehneemme persoonattoman puutarhan. No, se kertoo meistä. Jatkamme kuitenkin samalla linjalla ja pidämme ensi kesänä jälleen tauon, että saamme kaivurinjäljet peittymään.
Kevät ja varsinkin kesä tuntuu olevan vielä kaukainen haave. 

 Kulttuuri innosti meitä osallistumaan kesän aikana useampaan tapahtumaan ja kävimme kesäteattereissa. Kesälomamatka jäi muutaman päivän mittaiseksi Ahvenanmaan matkaksi, mutta se oli sitäkin kiinnostavampi, kun kuljimme omalla pärrällä ja vältimme vesisateet.
Syksyn katkaisi lomaviikko tyttären perheen kanssa kotimaassa. Tosin loma lomana jäi kohdallani ontuvaksi yritykseksi, syksyllä aloittamani toisen opinnon parissa.
Nyt on kaksi tenttiä takana, molemmista hyväksytyt suoritukset. Kolmas vaiheessa ja keväällä edessä lopputentti. Kääk, sanos.

 Jos kevät oli kiireinen ja työntäyteinen, oli sitä kyllä syksykin. Malttamattomana odotin joululoman alkamista. Muisti katkoi pahasti ja konkreettisesti sen huomasin vasta, kun hukkasin pankkikorttini. Sitä ei ole vieläkään tullut mistään vastaan. 
Syksyä pirtisti, tai täydensi pojan muutto takaisin kotiin.
Olihan siinä meillä kaikilla jonkinlainen elämänmuutos, jo pelkästään henkilöluvun noustessa puolella.
Kaikenlaiset kädentaidot, uudelleen viritetyt ja ihan uudet ovat rytmittäneet tätäkin vuotta edellisiä enemmän. 

Neuleet, tuo vapaa-ajan merkki, vähentyivät oleellisesti. Kulutusta oli 6, 325 kg. Ostettua arvioiden reilu kilo.
Olen oppinut nauttimaan näistä vähäisistäkin neulonnan hetkistä, joita iltamyöhällä Salkkareiden kanssa vietän. 

Olen nostanut aina jonkin työn vuoden käsityökseni. Se on sellainen joka on prosessin aikana saanut osakseen huomiota, tyytyväistä myhäilyä ja onnistumisen tunteen. Tämä liittyy opiskeluun, itselleni uusi tekniikka, kevään näyttö ja arviointi.  Kynsilakkakoristeet saivat innostumaan siinä määrin, että nyt on kynsilakkaa mistä valita.

Vuoden kulku on ollut nopeatempoista, kun ei ole ennättänyt pysähtymään. Ideoita pulpahtaa ja tallentuu matkalla mukaan ja näissä kuvissa on yksi sellainen, tuolipenkki.
Kierätyskeskuksessa nahkaa etsiessämme näin kaksi kaunista ja tukevaa puutuolia, jotka halusin ostaa tätä varten. 
Miäs irroitti istuinosat, maalasi pinnat kahteen kertaan ja kiinnitti laudat paikoilleen jouluaattoiltana. Kolmatta päivää maalin annettiin kunnolla kuivua ja kovettua.
Penkissä on sama sävy, kuin telkkarihuoneen matossa. 
Nostin tuolille punaisen huopatyynyn, jonka tein koulussa, ensinnä huovutin levyksi erisävyiset punaiset villat ja ompelin yhdelle syrjälle vetoketjun.
Tein myös toisen tyynyaihion, vihreän, avoimet ovet päivänä, mutta myin sen pois levynä ilman ompeluja. Ettei penkki jäänyt ihan yhden tyynyn täyttämäksi, ompelin pienen kangastyynyn sisälle sopivan kokoisen sisätyynyn täytteineen.
Tonttuset saavat olla vielä näkyvillä.

 Kiitos tästä vuodesta ja mukavaa uutta vuotta teille kaikille,