Pääsiäinen Saimaalla

Saimaan kylpylä otti meidät avosylin vastaan pitkäperjantaina, kun jonouduimme respan eteen muodostuneeseen sisäänkirjaantumisjonoon muiden matkailijoiden tavoin. Siinä ehdimme jo hetken silmitellä paikkaa johonka olimme majoittumassa miähen kanssa. Matkaseurana oli kässy, jota en jaksanut liiemmin tehdä, hyvä kuski, joka navigoi meidät niin syömään kuin turvallisesti perille ja sitten ne halvatun lakut, joiden tuoreus on vienyt karkkilakkoni mennessään.

Majoituspaikka, Hotel Castle huone oli varattu jo tammikuussa. Upeissa puiteissa oli upea kattohuoneisto. Me majoituimme keskiosan kaari-ikkunan luona. En huomannut pitkän viikonlopun aikana, että toisessa huoneistossa olisi majoittunut muita.

Kattoikkunallinen huoneisto oli ihastuttava, sänky erikoisleveä ja muhkea, tyynyt upottavia. Ikkunasta oli kiva katsella ohi lipuvia pilviä ja kuunnella lokkien kirkunaa.

Minkälainen tunnelmanluoja ikkuna onkaan valoisina kesäöinä, tai kunnon ukkosella? Kelmeä aurinko paistoi tulopäivänä, mutta keli selkeentyi lauantaille.

Tilava huoneisto mahdollisti nopeat lähdöt, pikaiset vaatteiden vaihdot ja viipyilyn. Kodikkaasti sisustettu tila oli mieluisa.

Erillinen vaatehuone piti matkalaukut ja vaihtovaatteet poissa tuoleilta ja sängyltä, lattian tyhjänä ja tilan helposti käytettävänä.

Kun linnassa majoituttiin, oli seinälle ripustettu kuva linnasta, jossa Prinsessa Ruusunen on kuvattu. Huoneessa ei ollut ripustettu mitään muuta seinille. Tosin seinät olivat liukuovien peittämät tai muutoin niin matalat ja kaltevat, ettei niitä kannattanutkaan peittää.

Teimme pienen kierroksen asetuttuamme, mitä kaikkea näin suuri tarjoaa. Eniten hämmennystä sai aikaan jäähalli, jonka ovenkahvoissa roikuimme eniten.

Kylpylässä vietimme suurimman osan hereilläoloajastamme. Erillinen saunaosasto, 7 €, jäi kokematta.

Sen sijaan kävimme ottamassa napakat löylyt kylpyläostason katolla olevassa hirsisaunassa. Matalaan majaan piti mennä nöyrästi, muutoin löi päänsä niin kattoon, kuin oven yläkarmiin. 
Kerran koettuani tuollaisen riemukarusellin, eli kierreliukumäen vaaran, löin pääni ja olin tovin aikaa tajuttomana, en uskaltaudu enää tekemään yhtäkään mäenlaskua veden kanssa, enkä ilman vettä, kävelimme aikuismaisesti portaat takaisin allasosastolle.

Poreet, lämpöisen veden syleilyt ja lasten riemunkiljahdusten jälkeen oli keilahallin vuoro. Vai oliko se ennen kylpylää? Anyway!
Hohtokeilaus, tai keilaus yleensä on lomaillessa suosittu laji. Tässä kohtaa pyysin, että saan voittaa, mutta ei. Ei mitenkään. Armottoman kirimisen jälkeen olin jo toisella kierroksella hyvässä johdossa, mutta käteni ei kestänyt heittoja loppuun saakka, hävisin kuudella pisteellä. Dämet!

Sopuisasti siirryimme ruokailemaan. Olikin valinnanvaikeus mihin mennä syömään, tarjontaa oli niin paljon. Kun oma ruokailu vielä ontuu, mentiin hiukan sen mukaan, että molemmille jotain.
Kotimatkalla huomasin, että viikonloppu meni salaattiannoksilla.

Jälkkäristä en sentään suostunut tinkimään, vaan tein tarjoilijan yllätykseksi jälkkäritilauksen ennen lämmintä ruokaa. Huppista.

Tilojen suuruus ja siisteys oli ilo. Viihtyvyyteen ja visuaalisuuteen on satsattu. Yksityiskohtia on täydennetty kauniilla sisustusesineillä hyvän maun mukaan. Mukaan kannattaa pakata hyvät kävelykengät, siirtymämatkat saattavat olla pitkiä, riippuen majoituspisteestä.

Lauantai kului ulkoillessa lähialueella. Paikalla on mielenkiintoinen historia ja se näkyy joka puolella. Vanhojen rakennusten käyttö uuteen tarkoitukseen saa paikasta vieläkin mielenkiintoisemman.

Teimme reippaan kävelyretken rantoja mukailevan reitin varrella. Poukkoilin rannassa, upposin nuoskaan, kuvasin jäiden lähtöä ja assistentti tarjoili vuoroin kameran, vuoroin kännykän tai lämmitti näppejäni jotka paleltuivat kovassa tuulessa.

Jäiden ritinä, veden loiske ja lintujen äänet saivat raittiin ilman tuntumaan ihan KEVÄÄLTÄ!

Saimaan aallot eivät vielä päätä huimanneet, mutta ehkä palaamme tänne vielä sulanveden aikaan, jolloin saamme paikasta vielä enemmän irti. Uusi paikka, uudet nähtävyydet eivät täysin auenneet muutaman päivän aikana.

Muutama muukin vierailija liikkui kanssamme samoissa aikeissa, kuvata rantamaisemat ja jäiden lähtö. Jokaisella yhtä huono kenkävarustus.

Kotimatkalla teimme kierroksen Lappeenrannassa. Siitä oma postaus.
Kuvasarjan ensimmäinen kuva on otettu erikoisen kauniista valaisimesta, joka vei kyllä hyvin huomion pois pitkästä käytävästä.