sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Mööpelit valssaa

Olemme laittaneet tänä vuonnakin paljon tavaraa kiertoon, lähinnä suuria huonekaluja. Tarve tyhjentää tiloja on ollut molempien osalta sama, muutosta on tultava, jos mielii jotain uutta hankkia. Eikä oikeastaan uutta, mutta käytettyä.
Jatkuvaan muutokseen ei ole muuta syytä, kuin se, että kodin erilaiset toiminnot ovat muuttuneet suuresti nuorimmankin muutettua pois kotoa. Samalla olemme saaneet päivittää omat tarpeemme ja tehdä pintaremonttia, kattojen maalaus, tapetointi ja listoitukset. Lattiapinnat olisi saanut samalla vaihtaa, mutta. Se arkibudjetti.
Miäs siivoili heti alkuvuodesta suulista sinne kerääntyneet ja "unohtuneet" huonekalut, joista sai komean kokon pellolle. Ensimmäinen satsi häipyi kuin tuhka tuuleen, eikä kukaan ole vielä kaivannut mitään. No, sitä kasaa ei tullut minunkaan ikävä.
Seuraan paljon erilaisia somekanavia ja jos jollain on jokin tarve, mietin voinko vastata huutoon. Joskus tärppää. Myyntiin lähti lasten kerrossänky, jonka miäs kävi sovitusti viemässä ihan perille asti.
Jostain meille kulkeutuneet jenkkisängyn patjat laitoin kiertoon kaksin kappalein ja taas tontti hiukan tyhjeni.
Luhtiin kerääntyi nuorimmat kodin huonekalut ja siksi halusin päästä eroon omistamme. Laitoin myyntiin pari vanhaa tuolia jotka ovat olleet kesät huvimajalla. Ne saattoi olla K-tuolit, sitä ikivanhaa versusta, jotka sitten kuljetimme puoliväliin matkaa ja takaisin kulkiessamme ostin tuon sirojalkaisen pöydän tv:n alle. Vie mennessäs, tuo tullessas.
Suurin ja näkyvin muutos pirtillä on ollut ruokakaluston lähtö! Tämänkin kuljetuksen hoidimme ovelta ovelle sovitusti. Onhan siinä aikatauluttamista, mutta kaikella on hintansa ja minulle on ollut tärkeää saada hoidettua asiat heti, eikä vetkuttelemalla.
Nuorimman huoneeseen olin ostanut hänen muuton jälkeen 120 leveän sängyn, joka oli kaikkien makuun ihan liian vetelä rakenne. Etsin ja etsin ja lopulta löysin uuden, käytetyn, rungon jonka haimme. Nyt meillä oli sitten kaksi sänkyä samaan tilaan, mutta ei kauaa. Laitoin aiemmin ostetun myyntiin ja sille tuli ostajia ihan jonoksi. 
Samaten laitoin myyntiin itseäni ihastuttaneen korttiaskartelulaatikon, joka sai melkoisen jonohässäkän ja välistä vetäjien ostoryntäyksen. Edelleen on kysyntää vanhoille huonekaluille.
Kuten keittiön pinnatuoleille, joita myytiin kesän lopussa 2 x 4 tuolin settiä.
Olen ehtinyt liikuttamaan jonkin verran myös astioita ja muuta sälää, mutta niitä ei viedä enään oman paikkakunnan kierrätyskeskukseen, koska myymälän henkilökunta omiin ne itselleen. Asiatonta, siksi kuljetamme ne kaupungin kierrätyskeskukseen, jonne kelpaa myös himpan suuremmat huonekalut.
Poitsun huoneessa on nyt molemmat nukkekodit. Tytöt käyvät kurkkimassa joka kerta molemmat. Tähän pienempään versioon täytyisi laittaa joskus katkaisija, ettei täydy kontata pistoketta seinään.
Olen tekemässä tähän huoneeseen unipiepparia, jonka päivitän vaihe vaiheelta myöhemmin,



6 kommenttia:

Intsu kirjoitti...

Oi,oi. Sulla on niin ahkera uurastus,vaikka kuinka monella sektorilla. Mistä sinulle tulee kaikki voimavarat!

Sartsa kirjoitti...

Minulla toi antamis/myymisinto hyytyy aina siihen, kun joku lupaa hakea jonkin asian, eikä sitä ihmistä ikinä näy eikä kuulu. Pitää päivystää ihan turhaan.
Onhan se kiva, jos joku tarvii jotain, ettei tarvi heittää poiskaan. Omat löydötkin on usein kierrätettyjä.

KristiinaS kirjoitti...

Hienosti kierrätät. Ja käytät vanhaa hyväksesi.
Sun nukkikset on niin kauniita.

TeSa kirjoitti...

Kierrätyksessä on omat ongelmansa, juurikin tule hakemaan, eikä kukaan tule.
Muutoin materian uusiokäyttö on kivaa, voi tarjota vielä käytetylle uuden kodin. Pitää mielen virkeänä, otetaanko varuiks peräkärry mukaan, mitä se emäntä tänään löytää =)

Saija kirjoitti...

Meillä oli sama homma kun nuoriso muutti pois. Huoneille tuli uutta käyttöä. Teillä nuo projektit ei lopu!

TeSa kirjoitti...

Ei nää työt tekevältä lopu. Mutta joskus ne vähentyy kyllä.