maanantai 6. joulukuuta 2021

Ohjelmistopäälliköt

Taidan tarvita parin päivän loman tämän pitkän viikonlopun jälkeen! Toden totta, suunnittelen tiiviin listan asiasta, kuin asiasta. Lauantaina ei kauaa aikailtu, kun olimme jo työn touhussa. Koti oli saatava lopultakin järjestykseen ja tavarat omille paikoilleen. Aamusta puuron voimalla teimme pirttipalveluksen, josta pikaisen pikkujouluaterian jälkeen pihalle ja työhuoneelle fiksaamaan lasitöitä. Olin siellä, kun humun perhe tuli tuomaan Miljaa viikonlopun viettoon mummilaan. Saimme pitkästä aikaa tytön luoksemme. Heiluttelimme vanhemmilla ja vietimme yhdessä mukavan saunaillan. Kuvassa Milja kirjoittaa kirjettä joulupukille ja vaari vie kirjeen kasvarille, jossa on kirjelaatikko "postia joulupukille". Myöhään illalla seuraamme liittyi myös tyttären perhe niin, että kannoimme tytöt suoraan autosta jatkamaan uniaan Miljan viereen. Tytöt olivat heränneen seuraavana aamuna jo puol4 😃, mut vaari sai bimut uudestaan uneen muutamaksi tunniksi. Itse bongasin tytöt kuusen juurelta sunnuntaiaamuna.
Sunnuntai valkeni jäätävän kylmänä! - 18' järvenpinta hiukan jäässä, mutta ei Tampereella. Ihan ensimmäiseksi kävimme porukalla nuorimman perheen luona, josta lähdimme liikkeelle suurella porukalla kohti Pikku kakkosen leikkipuistoa.
Varasimme tänne aikaa tunnin verran, jona aikana miähet jäätyivät, kun lapset leikkivät ja naiset shoppaili Stockan jouluosastolla. 
Puistossa oli monta kivaa leikkipaikkaa joissa sai ajan kulumaan.

Kaupunkikierroksen tarkoitus oli näyttää tyttären perheelle kuinka Tampere on muuttunut muutaman vuoden aikana. Emme kuitenkaan ehtineet ratikkakerrokselle, emmekä suureeen lelukauppaan. 
Sitä vastoin näimme uuden Nokia Arenan, monta uutta korttelia, kauniit jouluvalot ja monet tutut ja muuttuneet kaupungin nähtävyydet.
Emme tehneet mitään tarkkaa aikataulua, joten yksi sisäleikkipaikkakin ehdittiin käymään läpi.
Leikkiminen vaati energiatankkauksen, kun naisissa olimme käyneet vielä vaatekaupoillakin. Kävimme syömässä Tampereen Kylpylässä, jossa ryhmityimme kahteen eri pöytään, kun emme saaneet yhtä tarpeeksi suurta. Tytöt olivat omassa pöydässä ja me aikuiset toisessa. Tarjoilivat olivat katselleet tyttöjen ruokailun ajan heidän käytöstään, vaikka tässä kuvassa näyttää siltä, ettei ollut pöytätapoja. 
Ruoka maistui kaikille ja pian olimme taas liikkeellä.
Seuraavaksi suuntasimme Tallipihalle, jossa idylliset vanhat rakennukset huokuivat jouluista tunnelmaa. Pihalle viritetyt pienet valosarjat tuikkivat kilvan tyttöjen silmien kanssa.
Ensimmäiseksi kävimme suklaapuodissa, koska niin kuuluu tehdä! 
Valinnanvaikeus, no ei ollut, joten kauaa ei aikailtu, kun koreissa oli jokaiselle jotain.

Yksi viittilöi yhtä ja toinen toista. 
Joulutunnelmaa oli saatu myös Tampereen Joulutorille, jonne kävelimme naisissa, kun miähet siirsi autot toriparkkiin.
Tytöt kuluttivat loputkin energiansa juoksemalla vesialtaan pohjalla.
Joulutonttu kurkki pienten mökkien takana ja siitähän tämä kolmikko vasta innostui niin, että minunkin piti reippailla tyttöjen peräään =)
Teatterin kulmalla on poro reen kanssa. Malttoivat olla hetken paikoillaan, että sain kuvan. Näpit oli kyllä niin jäässä, että sattui.
Olimme aamusta pukeutuneet sellaisiin kerroksiin, että kaupoissa tuli hiki, mutta ulkoillessa ilman liikettä vilu.
Lisää pakkasen hyhmettämiä
Päivän ulkoilu, jatkuvan liikkeelläolon ja saunan jälkeen pirtissä hiljennyttiin nuorimmasta alkaen aika nopeasti.
Itsenäisyyspäivä valkeni hiukan vähemmällä pakkasella, kuin edellinen päivä. Lumi  leijaili hiljaksiin lähes koko aamupäivän. Meillä oli piparitalkoot. Saimme hyvin järkättyä kaikki tapahtumat samaan viikonloppuun ja tähän juhlapäivään. 
Montaa vapaata viikonloppua ei kalenterista löydy ja kun se sama vapaa viikonloppu pitää sopia vielä niin monen eri perheen kalenteriin, niin otetaan heti ensimmäinen sopiva ja se oli nyt tämä.
Minä kaulin taikinat, tytöt valitsi muotit ja tyär nosteli valmiit pellille, miäs paistoi.
Näin saatiin pian tehtyä 1,5 kg valmistaikina ja yksi pala gluteenitonta. 

Paistoin vielä kranssitortun, muutaman yksittäisen joulutortun ja gluteenittoman luumupiirakan.

Jokainen keskittyi leipomiseen.

Kun kaikki oli paistettu alkoi piparien koristelu.
Pienet sormet nosteli näppärästi koristeet. Jossain vaiheessa huomasimme tyttären kanssa, että homma jäi kesken muilta ja me koristelimme sitten loput piparit.
Jokainen sai kotiinviemisinä suuret pussilliset pipareita. 
Meirän omat pikkuapinat 💗

6 kommenttia:

Sartsa kirjoitti...

Niin ihania yhdessäolon hetkiä tyttösille :) Ja työnjako oli ihan kohdillaan: miehet vahtii lapsia ja naiset käy kaupoilla ;D

Irma kirjoitti...

Huh-huh, on teillä ollut tohinaa, mukavaa sellaista:) Eikä ihme että porukka hiljeni melko nopeasti;) Onko samanlaiset essutkin tytöillä:) Mukavat muistot jää heille kun kasvavat aikuiseksi:)

Jasmin♥ kirjoitti...

Huomenta!
Blogissani on Joulun this or that-postaus ja nyt haastan sinut vastaamaan kysymyksiin blogissasi! Otatko jouluhaasteen vastaan?

Iloista jouluarkea!🎄

https://jasukuvaa.blogspot.com/

TeSa kirjoitti...

Yhdessä tekeminen ja puuhailu on kivaa vastapainoa arkiseen eloon.
Pienten kasvun seuraaminen ja perinteiden luominen jää varmasti heidän muistoihin.
Essut on samanlaiset, ei tule kateutta toiselle.
Kiitos teille ja kiitos haasteesta. Yritän ehtiä vastaamaan.

Saija kirjoitti...

Onnenpekkoja nuo tytöt, kun heillä on noin aktiiviset ja viitselijäät isovanhemmat.

TeSa kirjoitti...

❤❤❤