Syrän

 Ihan kaikki työt eivät nappaa, mutta ajan kuluessa ne alkavat kummittelemaan ja pakko niihin on joskus tarttua. Sain melkein vuosi sitten kyselyn, jos entraisin pinttyneen neulotun vauvanhaalarin. Voin yrittää.

Tee siihen sydän. 

Joo.

Vilkaisin haalaria ja ajattelin, että jestas!

Jouluna otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että nyt. Nyt, kun olen virkeä ja minulla on aikaa teen sen. Tyttöjen kaulureissa oli aika ohutta lankaa, jonka otin koekäyttöön. Se oli tarpeeksi vahvaa, että peitti silmukan, joten jatkoin. 

Haalarin miehustassa oli melkoisen suuri alue peitettäväksi. Silmukoiden jäljentäminen ei ole mitenkään uusi juttu. Eniten hankaluutta toi miehustan joustinneule, jonka päätin selättää ja ompelin nekin oikeilla silmukoilla. 

Minulla meni kaksi pitkää päivää, kun peitin jälkiä. En edes yrittänyt säännöllistä muotoa, vaan tein vain sen verran, että sain pinttymän peittoon.

Nappilistan uloimmat silmukat jätin ompelematta, kun nappi peittää valkoisen langan. Kastelin valmiin työn etikkavedessä.

Nyt on haalari valmiina uudelle kierrokselle 😀