Aina vaan työhuone

Tänä keväänä tulee kuluneeksi 12-vuotta, kun valmistuin sisustus- ja taidelasiartesaaniksi. Lasin parissa aloitin harrastuksen jo 2000-luvun alussa, kun etsin itselleni uuden ja mielenkiintoisen harrastuksen. Olen jäänyt kiinni lasiin, vähän itse tehden, mutta ohjaten opistojen iltatyöohjaana ihan valmistumisestani asti. Tykkään! Minusta opettaminen ja ohjaaminen on mukavaa. 

Kun oma tekeminen on enemmänkin materiaalin kasaamista työhuoneeni pöydälle, pitää tehdä ryhtiliike ja siivota paikka taas kerran kuosiinsa. Tällä kertaa homma alkoi laittamalla yksi hylly kiertoon. Työviikon päätteeksi hyllyn siirto oli ensimmäinen toimenpide, mutta eihän se nytkähtänyt kahdestaan yhtään mihinkään 😀

Soitin naapuriin, että josko ne pyjamahousselit vois jo vaihtaa ja liikkua ylämäkeen. Hylly oli kuin Junttilan paska kiinni seinässä. Pitkällisen ähellyksen jälkeen traktorin peräkärry oli lastattu täyteen 25-lokerikkoista säilytintä, jolle olin saanut neljä varausta noudosta roskalavan kautta. Jos olette koskaan pettynyt jonkun minä varaan, av, yv jne jaarituksiin, niin arvannette, että meni hermo, kun hyllyn varaajat eivät päässeet liikkelle, tai en saanut yhteyttä. Lopulta hylly päätyi auttavalle naapurille, jolle se siirrettiin samaisella peräkärryllä, johon se oli pari päivää aiemmin nostettu. 

Kun tila tyhjeni, mittailimme jo olemassa olevien hyllystöjen lisähyllyjen tarpeen ja siitä kohti baukkaria. Paitsi että, heidän aina tarjolla oleva hyllykön myynti on lopetettu. Hitto! Jos olisimme tilanneet irtohyllyt toisesta myymälästä, olisi 5 levyä ja siirtomaksu ollut kalliimpi, kuin kuvissa näkyvät kaksi uutta hyllykköä. Oli nopea laskutoimitus miten jatketaan.

Rymsteerasimme ihan koko viikonlopun tämän tilan kanssa. Kun lajittelin lasejani väreittäin perstoppeihin, miäs teki lisäeristystä laittamalla Finnfoamia lecaharkkojen päälle, kontaten koko huoneen ympäri. Siinä samalla siirtelimme painavia pöytiä, tasoja, lasilaatikoita ja sulatusuunia milloin mihinkä ihan väsyksiin asti, että eristelevyt saatiin kauttaalleen. Huone siistiintyi, järkeistyi ja työpöytäni tyhjeni järjestelmällisesti omille paikoilleen. 

Lähes kaikki lanka-, kangas- ja kausitavaralaatikot saatiin nostettua pois lattialta. Tila selkeentyi, järkiintyi ja mahdollistaa taas lasin työstämisen. Jos pystyisin, tekisin mattoja. Minulla on loimi tukilla, mutta se pitäisi ensin niisiä. Minulla on neulekone, jonka käyttöä olen suunnitellut viritteleväni lähiaikoina. Minulla on teollisuusompelukone, jota voin myös käyttää. Työhuoneeni on mahdollisuus kaikkeen kivaan ja hyödylliseen.

Jokaisen edellisen siivouksen jälkeen olen päättänyt, että nyt tila pysyy siistinä ja järjestyksessä, mutta ei se onnistu kun tila ei ole näyttelypaikka, vaan teknisen työn paikka. Pyrin siivoamaan jälkeni käyntini jälkeen, olla ostamatta yhtään mitään. Tälläkin viikolla olen tyhjentänyt yhden lasiharrastajan loput materiaalit omiin laatikoihin ja sopinut osan materiaalin jatkokäytöstä ammatinharjoittajan kanssa. 

Ei se vaan ole niin helppoa pitää paikkoja siistissä kunnossa, kun ovi käy. Tällä viikolla olen ehtinyt tehdä muutaman siirron suuremman työni kanssa, mutta sen valmistumisesta ei ole mitään käsitystä. Tuli pari muuttujaa, joiden kanssa pitää miettiä miten ratkaisen asian, että työ etenee.

Tämä työ, unisieppari, on jo ihan valmis. Tässä se on vielä tinauksen jälkeen siistimättä ja viimeistelemättä. Itseäni ilahduttaa huoneen monikäyttöisyys ja se, että minulla ei ole pitkä matka tähän, kun se on kotipihassa. Tänne on aina kiva tulla työstämään omia töitään. 

TERHI