Kissu

Tekasin yhden neulepehmon, tunnistettava hahmo. Neuloin tämän kummitytölle, samaan sarjaan kassin ja tyynyn kanssa.
Annan tämän joskus lahjana tai muutoin vain viemisinä, mutta tein sen samasta langasta kuin aiemmatkin työt.
Saan lopun langan käyttööni ja suunnitteilla onkin neuloa jokin kesäinen pusero itselleni.
Kirjava lanka on pehmoista puuvillaa, Lidlin Coloradoa ja valkoinen kirppikseltä ostettua Cotton Paulaa.
Ohjeen hahmolle olen saanut joskus sähköpostiini, se ei ole omaa suunnitelmaa.
Kävin kuvailemassa valmiin kissun vanhassa leikkimökissämme, jonka viime kesänä tyttären kanssa siivottiin ja maalattiin.

Ai kuinka täällä olisikaan ihana leikkiä kotia ja järjestellä pieniä tavaroita, mutta eipä meillä niitä pieniä leikkijöitä enään ole.
Käyn kuitenkin välillä leikkimökin ovesta kurkkimassa.
Pehmokissu olisi sopinut hyvin muiden tavaroiden joukkoon, mutten taida raaskia sitä sinne jättää.

Tästä kivasta pehmolelukirjasta voisi joskus neuloa jokusen lelun mökin sohvalle istumaan.
Kirjan olen ostanut tänä kesänä kirppikseltä.

Punertaa

Hämähäkkikukat ovat kauneimmillaan. Väriloistoa piisaa, punaisen ja valkoisen eri sävyt loistavat ympäri pihaa.
Kukissa on kyllä kaamea tuoksu, oli jo ihan pienenä taimenakin.
Näitähän koulin viime töikseni keväällä puutarhalla ja kyllä näistä on iloa meidänkin puutarhaan tullut.
Kukat pääsivät kuviin mukaan, kun kuvailtiin uutta neulepaitaani.
Täytyy kyllä sanoa, ettei niistä kuvista oikein mitään tullut. Eilen iltamyöhällä, hyttyset ja paarmat jatkuvana kiusana.
Joka kuvassa hosun ja läiskin, raavin ikäviä puremajälkiä. Nauruksi meni tämäkin homma. Valitsin kahdesta kuvasta, yli 50 otettiin, tämän, jossa nyt jotenkin sain itseni pidettyä paikoillaan.

Tytär parhaansa yritti, mutta kun kuvaajakin viipelsi kameran kanssa paarmoja pakoon, ole siinä sitten naama peruslukemilla.
Mutta, kesäpaituliin.
Purkasin viikko sitten paitani, pitkähihainen, ei koskaan pidetty. Purkamiseen ei mennyt toista tuntia kauempaa, uuden neulomiseen viikko.
Kannatti. En kastellut purettua lankaa laisinkaan, vasta valmiina neuleena laitoin työn huuhteluaineveteen ja pikkasen höyrytin kuivana.
Ohjetta otin Kauneimmat käsityöt -lehden 3/2009, kahdesta eri puserosta. Toisesta pitsikuviota ja toisesta silmukkamäärät.
Langan olen ostanut muutama vuosi sitten Tallinnasta, Filatista.
Lanka on Filatin Sailor, 100 % pv. Puikot 3. 5 mm.

Leppoisaa sunnuntaita

Arvatkaa missä on taas vietty ihana iltapäivä?
Sinne on niin helppo suunnata autonsa, kun tahtoo hyvät päiväteet tahi kahvin. Siellä on valinnanvaikeus ottaako kahvileiväksi suolaista tahi makeaa.
Siellä kuulee ihastelevia huokauksia ja paikka huokuu kiireetöntä tunnelmaa.
Joo, Marjamäessä on taas vietetty muutama tunti.
Kaikki postauksen kuvat ovat Pajutilalta.
Kierreltiin ja katseltiin. Kulutettiin aikaa.
Mukanamme oli vanhemman pojan tyttöystävä, hän näki paikan ensimmäistä kertaa.
Meillä oli mukava iltapäivä.
Menomatkalla ehdimme tekemään vähemmän kiireettömän, 10 minuutin pyrähdyksen, kirpparille. Minä olin ainoa, jonka kädet hamusivat ostettavaa.
Siihen pikaiseen ostamiseen olen kuulemma harjaantunut. Ja minähän tiedän ihan varmana, mitä tahdon ostaa.

Taidan tehdä päivityksen toisella kertaa kaikesta ihanuudesta mitä ole onnistunut löytämään kirpparikierroksillani.

Pajutilalta suuntasimme Koukkuniemen vanhainkodille.
Kävimme tervehtimässä isotätiäni ja samalla haimme hänen pyykkinsä pesuun. Teemme sisareni kanssa vuoroin pyykkireissuja ja tänään taisi olla minun vuoroni.

Iltasella saimme puhelinsoiton, vanhin poika ilmoitti päivän pelit pelatuiksi. Oriveden deconilla oli airsoft porukat kotiutumassa. Saimme nuorimman pojan kyytiimme ja pääsimme kaupungin hulinoista maaseudun rauhaan.

Matkaneuleena neuloin, taas on tulossa Revontuli- huivi.

Purtsi

Elävöitetään blogia jälleen ja tehdään pieni puutarhakierros.
Tämä uusin kukkamaani on pieni jatke vanhan perään. Aiemmin päivitin saman pläntin näyttämällä kuvia polusta, jotka oli tehty raparperilehdistä, tiilestä ja kivistä.
Silmä on jo tottunut sähkötolppiin.... ja kattiloihin ja ne saa jäädä paikoilleen.
Kerään emaliastioita ja vaikka niillä en mitään keittelekkään, ne voi käyttää vaikka näin.
Jätettiinhän ennenkin kypärä kaatuneen haudalle. Huono vertaus, mutta tällä vertauksella sain kuulla kattilatempauksestani.
Keräilin ämpäreihin loput tiilenpalaset, laitan ne vielä tälle alueelle jossain vaiheessa.

Kukkamaalle on tulossa lisää kasveja, täytän tyhjän tilan loppukesästä.
Keväällä tein pari ruukkuistutusta ja täydensin niillä terassin ympärillä olevia tyhjiä kohtia. Suunnitelmallisesti ostin taimia tänne puutarhaan lisää ja kohtahan nämä ihanuudet pääsen kippaamaan niille varatuille kohdille.

Orvokit ja maahumala joutavat silloin kompostiin, vain ikivihreät saavat uuden kasvualustan.
En ole koskaan kokeillut talvettaa ruukkuistutuksia, eikä minulla ole kyllä paikkaakaan sellaiseen kasvatukseen. Mutta yhden kesän kasvatuksessa nämä ovat kyllä olleet tosi kauniita.

Tyhjiin ruukkuihin saatan laittaa sipulikukkaa odottamaan ensi kevättä
Iltasella kiipeiltiin rakenteilla olevan luhdin kattoa peittämässä. Kamera tallensi kuvaa osasta puutarhaamme luhdin parvelta.
Takana, palavan rakkauden sävyissä hehkuu kaunis postilaatikon kantoteline, maitolaituri.

Iloista mieltä ja mukavaa viikonloppua, vaikka sääennusteet lupaavat paljon vettä.

Tori elää

Kun kaupat sulkevat ovensa pääsääntöisesti klo 17 .00, on kuin ulkonaliikkumiskielto astuisi välittömästi voimaan!
Kaikki pakenevat omiin kolohinsa ja aamulla tulevat kurkkimaan, joko muut ovat liikkellä.

Mikä hieno ajatus onkaan juolahtanut jonkun mieleen, elvytetään tori elämään iltasella.
Luin vasta aamusella ennen töihin lähtöä pikkusurkeen, eli paikallislehden.
Hyvin oli huomiota herättävästi mainostettu illan toriohjelma, harrasteajoneuvokokoontuminen torilla ja nähtävänä on useampi vanhempi ajoneuvo kerralla.
Tein rehviä miähen kanssa. Laitoin pöydälle lapun lähteissäni, tavataan tänään torilla klo 18.00.
Ja siellähän me rehvattiin, vanhat, vanhojen joukossa.
Oli siellä paikalla moni muukin. Tuttuja oli kiva jututtaa, kenelläkään ei tuntunut olevan kiire mihinkään.

Tampereelta oli tullut useampi vanhempi ajoneuvo, letkassa olivat ajelleet. Voi miten hienoja ajopelejä. Miten kauniita yksityiskohtia vanhoissa autoissa onkaan ollut.
Tämä Fiat oli kyllä aika namu.

Ja tämän Fordin nykyinen omistaja osoittautui entisen työkaverini autoksi. Ei hullumpi kesäauto, vai mitä?

Harjakaaset

On juhlan aika, hetkeksi voi laskea rukkaset kädestään ja nauttia tästä.
Luhti on saanut kurkihirren päällensä, rakennuttaja, eli minä, tarjoan pizzat ja mustikkapiirakkaa. Tyttö oli käynyt mustikkametsässä.
Rakennuksen korkeuden vuoksi ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kutsua isompi kone tekemään tuo juhlava nosto. Ei meillä olisi piisannut voima, eikä pituus ojentaa puuta toinen toisellemme.
Onneksi läheiseltä tilalta koneenkäyttäjä jouti poikkeamaan ja työ saadaan jatkumaan.

Katon päällystämisestä on käyty vuosia kova kädenvääntö miähen kanssa. Haluaisin valmiin katon olevan pärettä ja siihen ei miäs ole suostunut.
Tai saanhan minä sen pärekaton, kun jostain saan sille katolle rakentajan. Miäs on luvannut lähteä lomalle pohjoiseen pärränsä kanssa siksi aikaa.
Sanakin pärekatosta saa sellaiset sensuroitavat sanat ilmoille, etten uskalla ääneen päästää ajatustanikaan ;)
Peltikatto siihen nyt sitten laitetaan ja piste.

Olis se vaan niin hieno päreestä...

Sellainenhan siinä kuuluis ollakkin, jään taas jupisemaan itekseen...

Lähden laittamaan pizzaa lautaselle ja tajoan mehevää mustikkapiirakaa, joka on tehty tällä ohjeella.

Neljä sormea

Pari tuntia mukavaa ajelua ja raitista ilmaa.
Miäs tahtoi lähteä kaksipyöräisellä kummityttömme syntymäpäiville, minä murisin kyllä hiukan vastaan. Olisin halunnut valkoiset housut jalkaani ja pitsipaidan päälleni.
Pistipaita laitettiin sivulaukkuun ja housut vaihdoin suosiolla farkkuihin. Ja sitten mentiin.
Tämä olikin ensimmäinen yhteinen ajomatkamme tälle kesälle. Tässä kyydissä ei repsikka voi käsitöitään tikutella, se taisi olla ajajan ajatuskin.

Hello Kitty - laukun lisäksi annoimme askartelemani koristepannan pienen tytön prinsessaleikkejä varten.
Ostin Indiskasta koristeellisia lautasliinarenkaita, joissa oli sopivan kokoinen perhonen suunnitelmiini.
Valmiit prinsessapannat ovat kovamuovia, eivätkä kyllä paljon leikeissä kestä. Ohut metallipanta ostettiin IdeParkin Glitteristä.
Pienellä väkivallalla perhonen irtosi renkaasta. Ensin yritettiin liimata osat yhteen, mutta pikaliima vain haisi pahalle. Pieni tippa silikonia pehmensi metalliosat, mutta ei pitänyt tarpeeksi hyvin osia kiinni toisissaan. Kokeilin laittaa ohutta organzanauhaa siipien ja pannan pitimiksi ja sain osat pysymään yhdessä. Hyvä minä!

Kuten juhlissa kuuluukin, kakkukynttilät puhallettiin isolla puhkumisella.
Tämän päivän kakussa oli 8 kynttilää, puolet kuului muutaman minuutin vanhemmalle veljelle.

Lähteissämme pääsi kummityttö tekemään pienen kierroksen pihamaalla. Näkiköhän tuo mitään kypäräni alta?

On the road

Kyllä, heinäkuu on kesäkuukausista paras!
Miäs sai yhden vuosirenkaan lisää maanantaina, onnea hälle.
Päivänsankari ilmoittaa aina juhlimisen olevan tarpeetonta, mutta kakkukahvit sentään tarjoaa kaikille poikkeaville.

Nyt sitten piha kukoistaa ja kukkaset kasvavat kilpaa toistensa kanssa.
Tolpan päällä on siemenestä kasvattamani iso kerrattu petunia.
Tämä kesä on ollut minulle sikäli harvinainen, etten tahdo ehtiä tekemään mitään uutta pihamaalla. Kiertelen ja katselen vanhoja istutuksia.

Pikkaisen on aivonystyröissä tapahtunut liikehdintää ja olen saanut jatkettua puutarhan kukkamaan laajennusta. Mukavampi on tehdä laajennus, kuin tehdä monta pientä plänttiä rohonleikkaajan kiusaksi.
Isossa kukkamaassa ei näy niin selkeästi jonkin kukinnon loppuminen, mutta yhden kasvin maassa, se on todella tylsää katsottavaa.
Anteeksi nyt vain kaikille.
Jostain aina törröttää saviheinä tai voikukan lehdykkä. Mutta niiden perässä en viitsi paljon poukkoilla. Keskityn olennaiseen, ihailuun ja kivien siirtelyyn.

Kivissä on jotain kaunista ja kiehtovaa. Niillä saa kivoja pintoja rakennettua ja mukavaa vaihtelua ihan kukkamaan läheisyyteen.
Tämä polun rakentamiseen syntyi ajatus, kuka viitsii kiertää uuden kukkamaan niemenkärjen, kun keskeltäkin voi kävellä.
Miähen tekemät raparperilaatat silmäilin noin mitoilla sopivan vanhan kukkamaan päätyyn. Sitten vain mittailemaan taimien paikkaa ja ilmoitin uuden kukkamaan mitat kaivajalle.

Vähänkö oli tylsän näköinen multakasa!
Siihen piti saada jokin juju ja sitä jujua lähdettiin etsimään. Kontattiin ison suulin alunen, minä toivossa löytää vielä muutama vanha betoninen ojarumpu. Eipä löytynyt, ei.
Jostain taas pieni älynvälähdys ja nyt on tolppaa pystyssä kukkaamaalla.
Eikä mitä tahansa tolppia, vaan sähkötolppia. Neljä.
Ei ne ihan kerrasta paikoilleen sopineet, pakko oli siirrellä ja mittailla.
Tolpista osa on polun varrella, mutta nämä ei ole sitten mitään koirien aamupissitolppia!
Palokunnan on kyllä helppo ottaa kissa tolpan päältä pois, pituuttaa pisimällä on noin kaksi metriä.
Itseänikin kyllä hiukan arvellutti näiden sijoittelu ja hain teolleni vahvistusta lapsiltani. Kukaan ei sano enään mitään suunnitelmilleni. Ne on jo niin tottuneita äitensä touhuiluun.
Voihan sitä kukkamaan täyttää kukin, minä isoin tolpin.
Kunhan täydennän istutuksia, kuvailen kokonaisuutta lähemmin.

Päivä kului töissä hauskaa tilannetta odottaen. Heti aamusta Tampereen radion toimittaja Mauri Tikkamäki ilmoitti tulevansa tekemään sulatelasityön. Työnantajani, Finnus Taidelasin omistaja Hellevi Räikkönen opasti Maurin lasityön saloihin.
Pienen hetken puuhasteltuaan, Mauri Tikkamäki oli tehnyt kaksi kaunista kaulariipusta, toisen tyttärelleen ja toisen vaimolleen.
Työpajahetki tallentui nauhurille, samoin hetken kertomus omasta työstäni lasiliikkeen työtiloissa. Me odotimme iltapäivän lopputunteina lähetyksen alkua. Se oli mukava hetki.
Tervetuloa sulatelasipajalle heinäkuussa!