Lasi sulaa

Olen päässyt kokeilemaan elämäni ensimmäisiä lasinsulatustöitä kuluneella viikolla, kun osallistuin työpaikallani järjestetylle lasinsulatuskurssille.














Ensinnä istuin sivustaseuraajana kolme päivää alkeiskurssilla, merkaten ruutuvihkooni mitä merkillisempiä uusia sanoja.
Viskositeetti, kristallisoitumista, yhteensopivuus, C.O.E lämpökerroin on sentään tullut tutummaksi tässä kesän aikana....
Mietin, että onko se sulatelasityö se mihin minä hurahdan.
Yleensä jostain työstä kun tykkään, haluan itselleni pelit ja vehkeet, että pääsen tekemään työtä heti kun uusi idea mieleeni juolahtaa.
Näissä sulatetöissä on monta erilaista mahdollisuutta saada lasista haluamansa tuote.
Alkeiskurssilla perehdyttiin tasotöihin, jatkokurssilla olikin sitten jo monimuotoisemmat tuotteet valmistuksessa.

Koska teen oppisopimuksella työtä, ovat valmistamani työt kaikkineen lasiliikkeen omaisuutta. Minulle ne eivät valmiina tule, joten näissä kuvissa olevat työtkään eivät ole minun, vaan oman tyttären ja hänen kaverinsa valmistamia.














Sain houkuteltua neidit heinäkuussa olevalle sulatetyöpajalle, jossa he päivän aikana valmistivat muutaman sulatetyön kumpainenkin.
Joskus kokeilen tehdä ihan oman suletelasityön, jota olen hauduttanut, josta olen puristellut ilmoja pois, ja hitaasti jäähdyttänyt.














Mielenkiintoisempana työnä pidin sitä vaihetta, kun teimme porukalla lasille kampausta, uuninlämmön ollessa n. + 900 astetta.
Hmm...mielenkiintoista.

Kirppikseltä löysin lasitöilleni ensimmäisen kirjan, lamput.
Arvatkaa vaan, joko olen kolmanteen lamppuuni lasit ostanut?
No, tietysti olen.

Korvat koristeena?

Huomenna alkaa jälleen lasten koulutaival, joka sitten loppuukin tavallista myöhemmin ensi kesänä, 5. 6.
Huh, sehän tuntuu taas ikuisuudelta, mutta aikahan kulkee nopeasti, kun alkuun päästään.
En saanut liitettyä tähän mitenkään lasteni iloisia ilmeitä.
Mutta kuvitelkaa te ne. Vai voitteko?
Haluan taas toivottaa aamuisin lapsilleni oikein mukavaa koulupäivää. Se sanonta saa heidän ihonsa sianlihalle, mutta sitä minä aina tarkoitan. Että päivä olisi onnistunut, sujuisi ilman harmaiden aivosolujen solmiintumista ja korvat olisi päässä muutenkin kuin koristeena.
Monena kouluaamuna saankin tuon lauseen sanoa, työaikani sopii yhteisiin kouluaamuihin.
Turvallista koulumatkaa kaikille koulutyönsä aloittaville!

Haluan esitellä teille kivan pienen askarteluni, johon tämä ensimmäisen kuvan hajuherne kuuluu.
Ostin kesällä tällaisen lasten kannatteleman keraamisen kukkaruukun, joka ostohetkellä oli jo mielessäni maalattava valkoiseksi.
Likaisen harmaana se oli ihan liian synkkä makuuni. Pikkasen väriä ruukun pintaan teki asetelmasta paljon kiinnostavamman.
En tehnyt kukkaistutuksia suoraan keraamisen astian sisälle, vaan asettelin kukat erillisessä istutusastiassa ruukun sisälle. Näin saan, toivottavasti, nauttia ehjästä ja kauniista isosta ruukusta muinakin kesinä.

Reikäinen

Onko kasvatuksessa vika, jos pojista tulee uunoja?
Vetääkö sohva nykynuorisoa puoleensa, vai kasvaako heistä reippaita kansalaisia, jotka jaksavat uurastaa?

Tämä poika ei ole sohvaperuna, vaikka tavallinen hyytelö välillä onkin.
Helteillä vain tuntuu olo niin tunkkaselta, ettei millään paita oikein pysy hällä päällä. Jotain kepeämpää päällepuettavaa on kuitenkin oltava.
Poika pyysi minua virkkaamaan sellaisen puseron, jossa on paljon reikiä.
Pyysin häntä kuvailemaan vaatetta hiukan tarkemmin ja kädet piirsi ilmassa kuviota. Lopulta selvisi hänen tarkoittavan verkkopaitaa, sellainen kun Uunollakin on.
Piankos minä pienen paidan virkkaan. Isommat reiät virkkailin pitkillä kjs - kaarilla sinne tänne paitaa.
Hiukan tuntui paita olevan liian lyhyt, liekö tunne syystä, että poika käyttää normaalia isompaa vaatemuotia.
Olkoon tämä koeversus, isomman paidan virkkaan tarvittaessa, jos ei ihan uunona olla.

Lasia

Matkan onnistumiseen vaikuttaa paljon hyvä yöpymispaikka. Meitä onnisti saada 4 * hotellihuone, jossa oli muutakin katseltavaa kuin ikkunasta pihalle. Toki hotellin 15. krs oleva huone antoi mahtavan tilaisuuden seurata kaupungin elämää ylhäältä päin. Huomioni kiinnittyi heti huoneessa olevaan lasiseen sermiin ja peilin kehykseen. Tunnistin tekniikan sulatelasityöksi. Ajankohtainen siksikin, osallistun parhaillaan työpaikallani järjestettävälle sulatelasikurssille.

Alkeitahan tässä opiskellaan, mutta tartuntasulatuksesta on kyse näissä töissä. Työssä käytettyjä laseja en tunnistanut, pitänee palata joskus takaisin tähän hotelliin tutkailemaan asiaa paremmin.
Kohdallemme ei ole koskaan ennen osunut huonetta, jonka kylppärissä olisi ollut kylpyamme. Se oli sen verran mukava amme, että päätimme kaupunkikierroksellamme käydä ostamassa jotain ihanaa kylpysuolaa. Ja sehän löytyi Viru keskuksesta. Ah, miten olikaan mukava rentoutua pitkän päivän päätteeksi lämpöisessä kylvyssä ja kerätä voimia seuraavaan päivään. Lapset kylpivät oman kämppänsä altaassa, taisivat sukellella enemmänkin altaan pohjalla. Jostain syystä kiinnitin tavallista enemmän huomiotani kävelykierroksella näkyviin lasitöihin. Kameraan tallentui nämä pari kuvaa pihalta kuvattuna.


Kyllä tästä matkasta tulikin monta kuvaa tallennettua ja paljon tekstiä. Jokunen on tainnut löytää itselleen lisää kivoja käyntikohteita näistä päivityksistä.
Mukavaa Tallinnan matkaa kaikille matkaajille.

Vieläkö jatkuu?

Jatkuuhan se.
Teidän käsityöläisten kanssa nämä matkat on kivoja tehdä. Kaikki kiiruhtaisi samoja polkuja kaupasta kauppaan. Mutta melko hyvin oma väkenikin nämä kierrokset jaksoi kanssani tehdä.

Jokainen löytää matkoiltaan jotain itselleen sopivaa tuliaista, minä ostan mielelläni näitä mallilehtiä.
Tallinnassa on paljon sellaisia virkkauslehtiä myynnissä, mitä en koskaan löydä täältä.
Eli lehtihyllyt on aina käytävä selaamassa läpi. Hyllyistä löytyy neulelehtiäkin, mutta ne jätän poikkeuksetta ostamatta.
Puikot ovat Karnaluksista, hyvä valikoima Addeja.
Joitakin kokoja yritin muistella laatikostani puuttuvan, mutta taaskaan en tarkistanut lähteissäni sitä todellista tarvetta.
Näille on aina tarvetta, vaikka olisi samojakin kokoja useampi varastossani.
Sadamarketista, siitä tutusta myyntikojusta 213, kävin ostamassa Viron villaa.
Langoissa on valinnanvaraa.
Kohta alkaa nuoremman pojan kiekkotreenit, sen myötä pelimatkat. Jotain on saatava neuloa ja sehän on huivi.
Hoksasin vielä muutaman läheiseni jääneen ilman lämmintä villahuivia, se virhe korjaantunee piakkoin.

VeTa, tuo ihana pellavatuotteiden kauppa Kullassepa kadulla Vanhassa kaupungissa, myy myös lankoja 2. krs.
Sinne löysin joskus tieni ihan etsimällä vain lankoja myyviä liikkeitä. Pieniä eriä ja ihania värejä.
Nämä langat tahtoivat mukaani, ruskeaa ja vihreää, valkoista ja harmaata.
Näille tein heti ostohetkellä tarpeen.
Kunhan vain pääsisin neulomaan, mutta muutama työ odottaa jonossa ennen sitä.

Ja se kotojoukko, odottavan aika on joskus pitkää, vaikkakin ensin kävelin lankahyllyjen ohi, niin väkeni kysyi, " etkö menekkään kauppaan?"
Meninhän minä, mutta perässä raahattavaan ei sitten sopinutkaan yhtään enempää lankoja.

Matkakertomus, osa 2

Matkakertomus jatkukoon.
Karnaluks - tukkuhan on valtava. Ensimmäisellä käyntikerralla ehtii vain haukkomaan henkeään, kun ovesta pääsee sisälle, se kuuluisa mopo karkaa silloin monasti käsistä.
Lankaa ja kaikenmaailman käsityötilpehööriä on joka paikassa, melko hyvässä järjestyksessä.
Täällä on valinnanvaraa, ei tarvi tyytyä ihan yhteen tai kahteen laatuun. Sitä voi satsata ihan kunnolliseen lankaa, eikä siltikään rahapussi pauku ihan levottomasti.

Minä tarkkailen omasta kirjanpidostani mitä tuli hankittua kenellekkin, saan sitten omani pois.
Muistiin merkitsen myös seuraavaa käyntikertaa varten mahdolliset uudet ostokset ja kauppojen tarkat sijainnit.
Tukkuun pääsee mukavasti myös kävellen. Matkaa Stockmannin kulmalta on vajaa kilometri, Tartu mnt pitkin.

Tukun katuosoite on K. A. Hermanni. Talossa tehdään parhaillaan julkisivuremonttia, paikka ei kyllä ole kovin kutsuva ulkoapäin, mutta hällä väliä, sisältö on tärkein.
Omia tukkuostoksiani on valkoinen puuvilla Cotton ja vihreä/valkoinen Shachenmayr Punto Color.


Punainen ja oranssikirjava Camilla on myös puuvillaa.
Kasan päällimmäinen lanka on Samanta, 23 % viskoosia, 77 % puuvillaa. Kerät on 100 g.
Tästä langasta haaveilen tekeväni huivin.

Vuosia sitten löysin kivan pienen kaupan vanhan kaupungin puolelta. Siellä myydään sisutustavaroita, mutta syy miksi sinne poikkean aina kaupungissa käydessäni on ne ihanat pienet Saksalaiset posliinitavarat nukkekotiin.

Tällä kertaa ostosaikaa oli vain 5 min. Kauppa sulkeutui klo 17. 00 ja se oli sitten se tasan pikanen päätös, tonnikalasoppaa oli saatava.













Retkellä ollessamme ostamme eväämme marketista ja nautimme ruokailusta ulkona. Ohikulkevia on kiva katsella ja lopuksi joku aina nokkii ne pudonneet leivänmuruset.

Matkakertomus, osa 1

Herätyskello pärähti soimaan sunnuntai aamuna kohta neljän jälkeen.
Perheen lomareissu Tallinnaan oli alkamassa. Tällä kertaa päädyimme yksissä tuumin menemään linja - autolla Helsinkiin, omalle autolle parkkiruudun löytäminen satama - alueelta on kyllä riemuvoitto.
Linkka kerääntyi iloisesta porukasta ihan täyteen, samoin pika - alus.
Minä se neuloin ja neuloin kaiken joutilaan ajan. Olinhan menossa samalla lankaostoksille, piti saada varastoa tyhjentymään.
Ilma oli matkalla suotuisa, Tallinnassa oli satanut ennen maihin pääsyämme. Aurinko lämmitti mukavasti, ihan kuin lomilla pitääkin.
Minulle esitettiin perheen parissa pienoinen toivomus jo laivalla, ei sitten juosta läpi kaupungin, kävellenkin ehditään.
Miten minun muistini onkaan nykyään niin hatara, kotimatkalla maanantai - iltana perheeni puhisi väsymystään ja voivotteli jalkojensa uupumista ;)
Oltiin sitten juosta rampattu vanha kaupunki moneen kertaan, samoin useampi pitkä kadun pätkä. Hmm...

Kenelläkään muulla matkalaisella ei ollut mitään erityistoiveita tai kauppalistaa valmiiksi laadittuna, paitsi minulla.

Halusin kirjan, enkä ihan mitä tahansa kirjaa. Vaan ihanan huivikirjan, Haapsalu sall.
Ostin tuon kirjan Viru kauppakeskuksen yläkerran kirjakaupasta. Ah, mikä taideteos.
Myyjä naureskeli ostaessani kirjaa, en kuulemma ollut ensimmäinen suomalainen tätä ostamassa. Näitä on myyty jo paljon.
Siinä olikin kaikki se mitä olin suunnitellut ostavani tältä matkalta.
Kirjan päällä olevan lankakartion, ihanaa ohutta villaa, ostin Pronksi Lõngapoodista.
Kauppa on vanhankaupungin suulla, Lindexin alakerrassa.

Annoin kameran nuorimmaiseni käteen, kuvaa muutama lankakerä matkakertomukseeni. Herra paparazzi räiski kuvaa kuvan perään, on sitten mistä valita.
Mutta oli kaupassa ihania lankojakin.
Päädyin ostamaan VAIN kaksi lankaa, toinen oli Viron villaa.
Kaupassa kävin ensimmäistä kertaa. Minusta sinne on huonot opasteet, mutta poikkean toistekkin nyt kun tiedän paikan.

Koska matka oli paljolti minun lankaostoksiani, teen tässä vain osittaisen päivityksen.
Lupasin tuoda lankaa tullessani kahdelle naiselle, jos satun oikeaa löytämään. He varmasti haluavat nähdä omat ostoksensa tässä ensimmäisessä otoksessa.

Äitini tahtoi nämä langat Karnaluksista, puuvillaa pari kiloa.
Pikkasen piti tarkistella oikean värin numeroa, kun ensinnä saamani tieto näytti lähinnä karsealta. Sen verran tunnen äitini värimakua, ettei netistä löytynyt kuva langasta ollut ostamisen arvoinen. Pikainen neuvottele puhelimessa ja kauniimmat langat olivat kärryssämme.

Intsun sain innostumaan myös tukkuostoksista. Olen yrittänyt innostaa hänet mukkaamme Tallinnaan, taitaa siellä mies pistää hiukan vastaan matkalle lähtöä.
Mutta minun matkassani nämä langat ja pitsinauha kulkivat kepeästi.
Näihinkin ostoksiin piti tehdä pientä tarkistusta ja paluuviestissä oli, otetaan vatsaan myös yllärilankoja.
Ne yllärit ovat sitten tuo värillisten lankojen kasa.

Tytär oli mukanani tukussa. Hän nojaili melko innottomasti ostoskärryyn, samalla kun laitoin laskemaan ostosten yhteishintaa. Kuvat ovat hänen näppimiään.

Tukussa käy maksuvälineenä eurot ja kruunut, ei Visa.

Minulle langoissa on jokin pakkomielle, vain mitä sanotte lankamäärästä 11. 005 kg?
Se on se määrä, mitä minä eilen vedin perässäni tullista läpi. Siinä on omat ja lupaamani langat. Otin mukaani tietoisesti vetolaukun, en olisi millään jaksanut kantaa tuota määrää olkapäälläni. Mutta kyllä, kepeästi nämä tulivat mukanani.
Jatkan huomenna tai sitä seuraavana päivänä.
Lopuksi kuva tyttärestä, Virun kauppakeskuksen lankahyllyiltä kuvattuna.
Täältä en ostanut yhtään kerää. Hyvä minä!

Taas vanhaa

Elokuun alussa ei vielä mietitä lasten koulun alkua, ei miähen viimeistä lomaviikkoa, vaan nautitaan kiireettömistä viikonlopuista.
En olekkaan päivityksissäni maininnut näiden kauniiden kukkaruukkujen olevan kirpparilöytöjä.
Ostin muutamalla eurolla kaksi isohkoa metalliruukkua pari vuotta sitten.
Ostohetkellä nämä olivat vihertäviä ja hiukan mustaa patinaa pohjalla. Ruukut ovat olleet jatkuvassa käytössä kuistilla kesät talvet, mutta maali alkoi lohkeilemaan pois rumasti.
Putsasin maalin pois porakoneeseen kiinnitetyllä teräsharjalla, hioin hienolla hiomapaperilla karkeutta tasaisemmaksi ja sprayasin pintaan valkoisen maalikerroksen. Tai useamman.
Nonstop begoniat, ihana valkoinen aplle, on kukkinut runsaana koko kesän terassin pöydällä.

Känkesin taas vastahakoisesti aamusta sängystä, vapaapäivä, olisin halunnut nukkua. Kuun vaihtuessa, on taas rompepäivät, ja aikanen lintu...
Sinne!
Pah ja pyh, eihän siellä ollut myyjiäkään kuin kourallinen. Pelkäsivätkö vesisadetta vai oliko liian monet rompepäivät samalle päivälle pienellä alueella?
Nyt jäi kyllä ostoskassi ihan tyhjäksi.
En tykkää ylimielisistä myyjistä, jotka heittelevät ja roiskivat tavaroitaan myytäväksi. Tai tuputtavat ostettavaksi, kun vain ohimennen katson jotain. Ihan itse minä haluan katsoa ja tehdä päätöksen.Onneksi kirpparipuoli ei tuottanut pettymystä. Päinvastoin.

Oli mistä valita, ja mitä ihanuuksia löysinkään. Kaikki ovat nyt kässypuolelle.
Lehtiä, paljon ihania virkkausmalleja. Burdan lehdissä on selkeät ja hyvät kaava - arkit luettavaksi. Eikä näistä lehdistä ole montaa mallia tehty, kaavat ovat niiteillä kiinni vieläkin.

Virkkaa - lehti, vuodelta 1974, on täynnä vanhoja perinteisiä virkkausohjeita.
Neulevirkkaus, taitaa nykyään kulkea nimellä varrasvirkkaus, on lähtöisin Amerikasta. Ohjeena on kaunis peite.
Lehdestä löytyy ison pyöreän Gotlannin maton ohje, haarukkapitsiverho, neulottuja liinoja ja tyynyjä, 1800- luvun neulepeiton malli, paljon virkattuja liinoja ja verhoja.
Oikea mahtilehti.
Ja lankoja, ihan pikkuisen vain ostin lisää. Anchorin kauniita helmilankoja pari laatikollista. Ei niitä voinut jättää sinne muiden löydettäväksi ;)