tiistai 19. tammikuuta 2010

Entiset siniset


















Osa joulukukista on vielä voimissaan, mutten voi välttää kiusausta poiketa katsomaan kukkivien valtaisaa tarjontaa, kun työmatkallani on iso kukkatarha.
Vielä ei voinut tehdä tarkastelua uusien siementen tarjonnasta, mutta kohta, ihan pian pääsee upottamaan kätensä taas tuoreeseen multaan.
Jotain pientä ja sievää kukkivaa jää aina ostoskoriini, tämä kestää kauan. Tulppaanikimppuja halamoin, mutta kukat nuukahtavat nopeasti, kun uunia lämmitetään lähes joka päivä.
Valkoinen kukinto, hiukan taittaa vihreään, sopii hyvin melko tuoreeseen kirpparilöytööni.

Kävin muutaman kerran katsomassa astiaa kirpparilla ja kun se ei kelvannut kenellekkään muulle, oli minun se ostettava itselleni.
Minulla on kotimatkallani, hyvällä ajonopeudella, aikaa noin 15 min. kierrellä katsomassa pöytien tarjontaa. Siinä silmä harjaantuu ja nopeat syövät hitaat.Tässä muutoin niin valkoisessa astiassa on kahvoina leijonan pää. Kiva pilkkumi moneen käyttöön.
Viime viikon perjantaina tein kierrokseni hitaasti ja löysin jotain, mitä olin etsinyt kauan.













Tyhjät kehykset. Niin tyhjät, ettei näissä ollut lasia, eikä taustalevyäkään. Lasin ostin töistä ja miäs toi omasta työpaikastaan taustalevyn.

Aiemmin olin löytänyt ihan samanlaisen, hiukan pienemmän kehyksen. Se oli samaten ilman lasia ja taustalevyä.














Näihin kehyksiin laitoin paperin, jonka haluan säästää ja laittaa näkösälle luhtiin, miestenhuoneen seinälle.
Vaarin, eli appeni, kätköistä löytyi tiukasti talteen taivuteltu A4.
Mahtoiko muorikaan tästä lapusta tietää, kun vaari oli sitä säilönyt traktorisuulissa, työkalukaapissaan.
On sitä ennenkin tarvittu miehistä pönkittämistä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Lähtevät ja tulevat



















Äiti, neulo mulle pinkki pipa!
Ja äitihän neuloo. Pipasta ei tehty ihan kokonaan pinkkiä, siitä hiukan neuvoteltiin.
Resoorin ja tupsun verran sävytettiin, muutoin pipa on mustaa Woolia. Lanka loppui harmillisesti kesken, eikä sitä meinannut löytyä lisää kaupoistakaan. Lopulta miäs hokas yhden kerän pilkahtavan ale lankojen välissä ja se yksi kerä pelasti työn tarpeettoman purkamisen.
Nyt pipassa pitää olla pituutta, sitä olisi voinut olla hiukan enemmänkin, mutta epäilin päässä pysyvyyttä, kun tupsukin painaa jonkin verran.Mistä ihmeestä tämä poikien pinkkikausi on alkanut?!
Mutta, jos itseluottamus on hyvä, niin vaikka koko toppapuku pinkkiä!













Äiti, tee mulla lippispipa. Ja äitihän tekee.
Äiti tekee ja isä ihmettelee, kuinka monta pipaa yksi lapsi tarvii. Monta!
Viikon jokaiselle päivälle ainakin yhden ja iltamenoihin oman, hmmm?
Miltä näyttäkään pojan oma kori, ihan siinä ulko - oven vieressä, mistä kaikki kulkevat?
Kamalalta. Välillä siinä on toppatakkikin. Onneksi saappaat, ainakin oma väki, tajuaa laittaa naulakon alle. Ei kukaan kompuroi pimeässä kulkiessaan.

Lippiksen tein virkaten, Novitan Luxus Alpakka 2- kertaisena.
Lippaan laitoin kaitaleen äänieristesolumuovia. Eriste ei tässä tarkoituksessa ole merkityksellinen, mutta solumuovi antaa lipalle tarvittavan napakkuuden.
Ensin virkkasin pienen muotoillun " taskun ", pujotin muovin sinne ja virkkasin lipan pipaan kiinni.


















Muutoin yksivärisessä työssä ei olekkaan mitään jippoa, heijastinnauha on hyvä lisä pimeässä liikuttaessa.

Kiitos teille kaikille kommentoijille, se on kiva lisä näitä kirjoituksia lukiessani jälkeenpäinkin aina vain uudestaan ja uudestaan. Tiedän, teitä kävijöitä on paljon.

lauantai 16. tammikuuta 2010

Vielä kerran, joulu




















Keramiikassa tehdyt pienet kuusenkoristeet, kuuset, nallet ja hevoset.
Nämä ja kaikki muut laitetaan tänään laatikoihin suojiin odottamaan uutta joulua.


perjantai 15. tammikuuta 2010

Mistä näitä menoja oikein tulee?














Onneksi jouluna ehti huilaamaan kunnolla, jaksaa taas olla jatkuvasti menossa mukana.
Ja nythän sitä on taas menty. Maanantaina alkoi keramiikkaharrasteet, työt ovat pitäneet viikkorytmissä kiinni ja illat kotona opiskelun parissa, ja eilinen Helsingin matka, sekin koulun puitteissa.

Nythän minä paikkaan pääsin, mihin ei ole itsekseen koskaan tullut lähdettyä, museoon.
Päivään kuului kaksi toistaan niin erilaista näyttelyä, että ne olisi voinut olla ihan eri kerroille järjestettyjä matkoja.
Desing museossa kävimme katsomassa korunäyttelyn, siellä meille oli varattu opastus. Näimme vitriineissä toinen toistaan kauniimpia koruja meiltä ja maailmalta. Aikajakso koruhistoriassa on pitkä.
Uskomattoman yksityiskohtaiseti tehtyjä koristuksia ja näyttävää kädentaitoa.
Kierroksen lopussa ehdimme tutustumaan museon muihin näyttelyhuoneisiin.Tämä jälkimmäinen, Ateneumin taidemuseossa vielä hetken aikaa nähtävissä oleva Picasson näyttely olisi vaatinut myös opastetun kierroksen.

Itsekseen tehty kierros ei paljon avartanut maailmaani. Enemmän huomiota sai osakseen ensimmäisen kuvan mosaiikki ( Ateneumin kahvila ).
Istuin hetken kahvilassa opettajani kanssa, joka katsoi väritysluonnokseni omaan mosaiikkityöhöni.
Sain töilleni hyväksytyn lausunnon, tosin joudun vielä tekemään uudet luonnokset saatujen arvostelujenkin lisäksi. Kunhan päivä paistaa, saan pöydälleni luonnonvaloa, pääsen värittämään uudet ruudut.
















Jotain pikaista tuliaistakin ehdin matkalta ostamaan, ihan itselleni. Novitan uudet langat olivat Sokoksen lankahyllyjen vieressä omassa kärryssään niin houkuttelevasti esillä, että pakko minun oli saada yksi pussi repiä auki ja ostaa omani pois ;)

Eikä matkaa ilman käsityötä.
Aivotonta pyöröneuletta, ohuella langalla, jotta työ olisi mahdollisimman hitaasti valmistuva.
Pitkä päivä venähti vielä myöhäiseen iltaan, kun jäin pois linja - autosta. Istuin odottamassa 1 1/2 tuntia miästä, joka oli kiekkokoulutuksessa.
Sinä aikana työ eteni hyvää vauhtia, radio pauhasi ja silmukat lisääntyivät.
Sain joulupukilta ihanan matkarasian pienille käsityötarpeilleni. Talven aikana tämä ehtii monille reissulleni mukaan.














Illalla sitä taas huomasi, miksi maalla on ihana asua. Täällä on luonto puhdasta, liikenne verkkaista. Ehdin napsimaan kuvia keskellä tietä usemman kappaleen, ennen kuin jostain kaukaisuudesta kuului toisen auton ääni.

Tämän vapaapäivän vietän ihan itselleni. Lääkärissäkäynti, mahdollisesti pääsen kirpparille, uuden kässyn aloitus ja ne väriluonnokset.
Mukavaa viikonlopun alkua sinulle,

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Monta tapaa lopettaa


















Uusi vuosi ja uudet neuleet.
Monta silmukkaa on ehtinyt jo tallentua valmiisiin neuleisiin, mutta yhden pipan kuvaaminen, lapasista kirjoittelu tai sen tuttuakin tutumman huivin selostuksen, ei yksistään ole saanut tallentamaan tekstiä.
Kun koko setti on valmis, tytsi valmiina kuvattavaksi, niin polkaisen uuden neulevuoteni kohdaltani avatuksi.Pipan ohjetta varten tein uudet silmukat ja saatoin samalla tarkastaa tarvittavat silmukkaluvut oikeaksi.
Ohje avautuu, jos sinulla on salasanat Novitan sivuille.
Tyttären pipa on ruskeaa alpakkaa. Lanka on ihanaa neuloa, mallineule vain on niin hidasta nyppimistä.

















Omaa pipaani varten ostin valkoista alpakkaa. Valmiin neuleen päivämäärää ei ole vielä päätetty, se voi olla ihan joku muukin talvi kuin tämä kuluva.
Mutta nopeasti vaihtuvien lankojen poistuminen kauppojen hyllyiltä on saanut minutkin hamsteroimaan joitakin keriä ihanuuksia omiin jemmoihini.














Lapaset ovat ihan perusmallia, tarpeeksi tilavat, jotta niiden sisälle mahtuu toisetkin lämmittimet. Näitä ehdin tikuttelemaan eilen, kun odottelin pojan kiekkopelin alkua.
Lanka on Novitan Teddy. Koska lanka on kovin kuohkeaa, otin yhden ohuemman sileän langan kaveriksi ja tein tiukan neuloksen.
Minullahan on hyvä lankavalikoima, tosin kahta samansävyistä lankaa en löytänyt millään. No, tuo ei haitanne, sävyero on kuitenkin niin pieni.Ruskean eri sävyt ovat nyt haluttuja värejä tyttären asusteisiin, vaikkakaan kesällä tätä huivilankaa ostaessani en tiennyt sen niin olevan.
Tässä huivissa, joka on se nyt se 16., on vivahde pipan ruskeaa. Huivia aloitin neulomaan viikko sitten, kun pojan kiekkoturnaus Lempäälässä kesti koko päivän. Pelien välissä on mukava tehdä jotain helppoa ja selkeää neuletta ja muillehan nämä kiekkopelien väliajat ovat tulleet tutuksi, kun neulon aina jotain...huivia.
Tässä vyyhdissä oli harmillisen paljon solmuja, ja langan raidat kapeita.















Jotta kukaan ei luule minun lopettavan neulomista - viittaus otsikkoon - niin tässä tapauksessa pitänee kertoa, että jokaisen huivin kohdalla minun pitää soveltaa ohjetta langan riittävyyden mukaan.
Teen huivista aina mahdollisimman ison, eli käytän langan loppuun. Silloin ohje, harvemmin, täsmää keräni kanssa. Pitää olla monta eri tapaa lopettaa neule kauniisti.


















Valkoinen ihana aine, joka on levittäytynyt ympäri Suomea, inspiroi mitä hauskempiin ulkoilutapahtumiin. Haastan sinut kuvaamaan, tallenna iloittelusi meidän kaikkien nähtäväksi.
Tyttären kanssa saimme sentään muutaman asiallisen kuvan, ennen lumihankeen pyllähtelyä.
Kuvat otettu luhdilla. Kaiteella oleva Revontuli on omani.

Käy kurkkaamassa lisää täältä.


tiistai 5. tammikuuta 2010

Suklaata ja suttupaperia














Kahden viimeisen päivän aikana olen kuullut niin paljon uutta asiaa, että nyt olen pihalla kuin talitintti.

Kolmen vuoden opiskelujaksoni vaikein jakso alkoi eilen. Sain myös lukujärjestyksen ja siihen oli merkitty aihetta käsiteltävän seuraavat 5 vk. Mutta minä, oppisopimuslainen, olen paikalla vain 3 pv.
Tänään on käyty keskusteluja kuinka asia hoidetaan minun osaltani, kun matkani koululle on lähes 90 km per suunta. Ihan pikaisesti en voi käydä kysymässä lisäoppia, mutta etätöitä pitää tehdä.

Nyt olin edellistä kertaa viisaampi, osasin varautua monin eri tavoin. Meinasi ihan pää hajota viimeksi, kun en ottanut yhtään suklaata mukaani, nyt sitä vahinkoa ei päässyt käymään.
Pala valkoista suklaata ja kaikki näytti taas paljon selkeämmältä, nam!Kirjallisuutta, sitä se kulttuuri teettää.
Kun aiheena on arkkitehtooninen työ ja kuttuuri, tunnen olevani ihan väärällä linjalla. Mutta hymy ei hyydy.
Yritän tehdä muistiinpanoja, kuunnella kaikki vihahteet ja miettiä aihettani kuumeisesti.












Sitten se iskee, tyhjän paperin kammo. Tähän vain on saatava vedettyä se ensimmäinen viiva!

Luonnostelen, otan vastaan kritiikin ja taas uuden opin. Aloitan alusta, paperia kyllä riittää.

Eilen illalla asuntolan hämärässä yritin vielä luonnostella aihettani.
Helpommin minulta tuo neule sujui.
Tänään ajelin päivän jo pimetessä kotiin loppiaisen viettoon, mutta torstaiaamuna aikaseen suuntaan auton jälleen kohti koulua, uudet luonnokset kassissani.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Ukot ja akat



















Vanhat kaljapullot ovat jatkuvasti etsintälistallani. Isot, pulleavatsaiset, paksulasiset pullot, joista voi tehdä vaikka minkälaisia kivoja juttuja.
Olen löytänyt muutaman vihreänkin pullon, mutta niille en ole ehtinyt tekemään vielä yhtään mitään. Tai olen minä, suojannut omiin jemmoihini.

Näistä pulloista ehdin katkaisemaan kaulat viime koulukäynnilläni.
Samaan menoon tein hiekkapuhallukset ja nyt ootellaan kesää ja sitä vielä aloittamatonta ulkohyyskiä.
Katkaistuista pulloista tuli vessupaperin säilytysastiat.
Joku ehdotti piparipurkkeja, kun ukko ja akka on hiekkapuhallettu purkin kylkiin. Ei.
Minulla on jo visio näistä ukoista ja akoista, kunhan ensin päästään lumettomaan aikaan.













Näihin on tulossa vielä kannetkin tai ainakin ripustimet, että rulla saadaan nätisti pois astiastaan.

Vessuissa pitää olla jotain silmäiltävää, ettei tuo yksinäinen istunto tunnu niin....tyhjentävältä ;)
Tuli nimittäin vietettyä hetki jos toinenkin, kun sain jostain kehitettyä itselleni aivan kaamean ja kivulloisen vatsataudin uudenvuoden päivänä. Sitä kesti kaksi päivää, enkä soisi sen tulevan koskaan enään. En itselleni, enkä muille!
















Oloni on hiukan kohentunut, täydellisestä tyhjennyksestä, ja olen jaksanut pakata tavaroit
ani huomenna alkavaa koulua varten.
Vielä puuttuu vaatteet, pesuvehkeet, ruoka ja petivaatteet tuosta kasasta.
Ja kaikki tuo pitää saada mahtumaan minun "kauppakassiini".

Kiitos kaikille uuden vuoden toivotuksista,

torstai 31. joulukuuta 2009

Katsaus loppuvaan vuoteen



















Tervetuloa uusi vuosikymmen, sen uudet tuulet ja haasteet. Olen avoin kaikelle, en sano enää - en koskaan.

Loppuva vuosi on ollut yksi elämäni vaikeimpia. Se on jättänyt ison möykyn sisälleni, yritän sulatella sitä pois hiljaksiin. Tai sitten opettelen elämään sen kanssa.

















Alkuvuodesta olo tuntui musertavalta, olin pihalla kuin lumiukko. Työpaikka meni alta, ja vasta olin pääsemässä aloittamaan työtäni pitkän sairasloman jälkeen.
Vaikka olenkin kovan kuoren saanut ympärilleni, olin sisältä ihan turta. Sitä oppi äkkiä, että mihinkään ei voi luottaa. Ei edes hyvään tulokseen tehneeseen firmaan.

Kun tuo vyöry lähti purkautumaan, olimme valmistautumassa tyttären suureen iltaan, Wanhat tanssii.
Muistan, kuinka eteisen lattialla konttasin ja tasasin tytön päällä olevaa hameen helmaa, itkin ja leikkasin, ja se tunne sattuu vieläkin.
Mutta tuo puku onnistui yli odotusteni, kokonaisuus oli upea, olin tai olen vieläkin sitä mieltä, että tuo asukokonaisuus on tämän vuoden merkittävin käsityösaavutukseni.

Onneksi sain heti uuden työn edellisen loputtua. Työ on parasta lääkettä, ei ehdi liikaa miettimään mitä jos, ja kun.
Aika kasvihuoneella kului nopeasti, sain sieltä mukaani paljon kannustusta ihanilta työkavereilta.
Salaattien ja kukkien keskellä, sain koko vuoden maanmöyrintätarpeeni tyydytettyä. Kotipihalla en sitten kesän aikana ehtinyt tekemään oikeastaan yhtään mitään.

Minulla alkoi kesäkuun alussa ruuhkavuoteni uudestaan. Luulin jo eläneeni sen ajan, mutta nyt onkin kyse jatkuvista autojonoista. Ruuhkaa aamuin illoin. Inhoa autoilua, en aja yhtään enempää kuin on pakko.

Kun uutta työtä en saanut mistään, minulle tarjoutui mahdollisuus päästä aloittamaan opiskelu. Ihan pakko sanoa, se oli kyllä ajatuksissani se viimeinen paikka mitä haen.
Mutta koulupenkille en lähtenyt, vaan paikka löytyi oppisopimuksella lasin parista.
Lasi, tuo hieno materiaali, kaiken uuden oppiminen antaa nyt minulle joka päiväisen leivän.
Takana on jo reilu puoli vuotta tätä elämänjaksoa. Syksy meni nopeasti, joka päivä opin jotain. No, jollei muuta, niin itsehillintää...

Koti on paikka, jonne haluan tulla. Pitkä työmatka uuvuttaa, en kiellä.
Paljoakaan en ole jaksanut töiden jälkeen mitään touhuta, mutta miäs otti ja rykäisi pystyyn kesällä ison urakan. Siitä halaus ja kiitos!
Odotan tulevaa kevättä ja tämän paikan laittamista. Minulla on suunnitelmia, ollut jo kauan.

















Monenlaisia käsitöitä on valmistunut tänäkin vuonna. Hitaanlaisesti ovat isot työt kirjaantuneet valmistuneisiin.

Lankaa kului 14. 725 kg, mihin lie kaikki nuo metrimäärät ovat riittäneetkään.
Iloitsen jokaisesta käsityöstäni, myös tästä pienestä pussukasta, jolla sain ihanan palkinnon ja teiltä onnitteluja.

Tulevasta emme tiedä mitään, otetaan uusi päivä vastaan iloisin mielin.
Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette kulkeneet tänä vuonna rinnallani, olemalla ja kannustamalla minua eteenpäin. Iso kiitos teille!

Hyvää uutta vuotta!