perjantai 5. helmikuuta 2010

Parit ruuneperit














Tänään katetaan kahvipöytään vanhat Arabian kupit, valkoista ja kulunutta kultaa. Kahvitarjoiluastiasto on anopin peruja.
Itse en ole montakaan kertaa tätä kahvikalustoa ottanut tarjoilukäyttöön, kupit ovat pieniä ja laakeita. Kahvi jäähtyy nopeasti.
Sitten yritän säästää näitä, osa astiastosta on saanut pahoja kolhuja. Miähen ollessa pieni poika, auttoi hän touhukkaasti äitiään ja kaatua kupsautti osan kahvikupeista rikki.

Mutta on nämä kauniit.
Sarjaan kuului myös ruokailuastiasto, tosin lautasia ei ole enään kuin muutama jäljellä, mutta tarjoiluvateja on useampaa kokoa ja mallia ihan käyttökelpoisena.

Kahvikalusto on katettu kauniin kullanruskean ristipistoliinan päälle, kolmen euron kirpparilöytö.
Minen ymmärrä, kuinka joku laittaa näitä myyntiin.
Katselen kaiken kauniin omiin jemmoihini, ja olen iloinen niistä hintalapuista, joissa on useampi numero piirrettynä kuin kolme.
Silloin joku osaa arvostaa käsityötä!
Liina ei ole kovin iso, mutta peittää hyvin pienen pöydän.
Olen laiska pesemään käsin pyykkiä, eikä käteni jatkuvaa lutraamista kestäisikään, joten pesin tämän ihan käsinpesuohjelmalla pyykkikoneessa. Värit pysyivät hyvin, osa plänteistä jäi näkymään, muistuttamaan aiemmasta käytöstä.
Kotona tuoksui leivonnainen, kun avasin ulko - oven. Joku, tytär, oli leiponut jotain hyvää.
Sitä ne lukuvapaat teettää, maistuvaa tarjottavaa töistä kotiutuville.
Tuulihattuja. Nams! Täytteenä maustettua tuorejuustoa.
Jääkaapin kylmänä pienet tuulihatut olivat herkullisia.
Tarjoilulautasella kaunis kakkulapio ja pitsiliina, molemmat kirpparilöytöjäni.

Makeannälkään leivottiin vielä yhdessä ruunepergereitä.
Monta paperivuokaa täyttyi nopeasti ja päällinen koristeltiin vadelmahillolla ja valmistursukkeella.
Miksiköhän näitä leivotaan vain helmikuussa, kun nämä ovat niin hyviä, ihan taikinanakin?
Tämäkin lautanen ja otin ovat kirpparilöytöjä.














Pannusta riittää kupillinen kuumaa sinullekkin, ole hyvä.



Kiitos kaikille minua ja meitä muistaneille,

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Pannujauhatusta vai suodatinkahvia?














Sain töissä iltapäivällä ahaa -elämyksen, menen kirpparille heti töiden jälkeen, ihan siihen työpaikan viereen.
Oikeastaan minulla oli syy menooni, tarvisin tytön penkkariasuun jotain vaatetta mistä aloittaa työstämään teeman mukaista asua.

Pah ja pyh! En saanut mitään ajatusta, mutta ihan kaikkea muuta kivaa sitten keräsin kärryyni.Kesä mielessä, kun näin tämän ihanan lommoontuneen kannun. Minun oli pakko saada se. Kastelukannuja pitää olla talon joka kulmalla, ihan siinä prunnin päällä. Ei ne saisi olla mitään neonhohtavia muovikannuja, vaan just näitä kauniisti lommoontuneita.
Takana pilkistää syksyllä ostettu oranssi ihanuus.
Valon määrä on lisääntynyt viime viikosta ihan huikeasti, ihan kohta on jo kiire laittaa pitempää kasvua vaativat siemenet turpeisiin.












Yksi jatkuva keräilykohteeni on kirkkaat pitsilautaset.
Astiakaapissa lautaspino vain jatkaa kasvuaan, kun lisään nämäkin kasan päällimäiseksi.
Harvemmin ostan kahta samanlaista, mutta toinen näistä olisi jäänyt ihan orpona odottamaan ostajaansa, joten - ostin molemmat.
Kaunis puinen kela on vanha käämilankarulla. Ihan itteäni varten, kun käämit palaa harvase päivä ;)
Langasta minulla on suunnitelma, kunhan ehdin ne aiemmatkin ensin toteuttaa alta pois.
Puukela on siisti, pieni. Jatkokäyttöä löydän varmasti sillekkin.

Ajanpatinaa, eli kirja kaikesta mikä on jo aikansa elänyt.
Kirjaa selaamalla saa aina uusia ideoita tai sitähän voi kopioida vaikka suoraan omaan käyttöönsä jotain kivaa.
Minä tein jälkimmäisen, kopioin suoraan.
Olin jo jonkin aikaa etsinyt sopivan siroa pitkävartista lusikkaa tai kauhaa, ja tässä se nyt on.
Tarjoilulusikka, jokin viikinkiaikainen kuvio varressaan.
Miäs väänsi lusikkapesän sopivaan asentoon, minä kaadoin merisuolat lasikipon pohjalle ja ei kun kynttilää polttamaan.
Niin on näppärä peli laskea syvälle astian pohjalle tuikku. Puhaltaminen onnistuu hyvin, lusikan varresta saa hyvän otteen.
Pitää katsella kierroksillaan lisää moisia tarjoiluvälineitä. Omia lusikoita en anna väännellä.

Tämän päivän paras löytö on ehdottomasti tämä, vanha kahvimylly!
Kyllä osaa olla reppana ruttunen, ilman laatikkoa ja puunaulatkin lähteneet irtoilemaan.
Varovasti pyyhin pölyt pinnasta ja laitan eteenpäin, miähenpajalle korjattavaksi. Hiukan mielin siihen oikeaa, vanhaa laatikkoa, mutta jos siihen nyt jonkinlaisen saa väkästettyä, niin kyllä sekin minulle kelpaa.

















Ohimennen silitän vanhan myllyn kylkeä ja vilahdan saunan lämpöön,

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Ruskeita


















Tämän päivän kurssi loppuikin tuntia suunniteltua aiemmin.
Kurssilla valmistui monta kaunista lasityötä, osa jäi vielä odottamaan sulatusta. Kyllä lasista saa vaikka mitä ihanuuksia tehtyä.

Pää on ihan tyhjä, tai väsynyt. Istuin ja tein loppuun tytsin kassin sangat.Kun ET - kassi kuume oli suurimmillaan, ihmettelin valmistuneiden kassien tekijöiden omia mokia. Miten ne kassin sangat joku voi virkata ihan väärille sivuille.
No, sitä samaa olen nyt itsekkin ihmetellyt. Tässä kolmannessa kassissa tuli tehtyä ihan ihme moka.
Miten minä en ole katsonut tuota ohjetta sen tarkemmin, vasta toista sankaa aloittaessani huomasin tehneeni ensimmäisen sangan päin....
En alkanut purkamaan ja sain siihen vielä hyväksynnän tyttäreltä, tee vain loppuun samalla tavalla.
Onneksi en ole koskaan ääneen miettinyt kenekään mokaa, enhän ole?
Kassi saa olla tällainen, hieman erilainen.

Lankana tässä on Ornaghi filati Echo, 100 % Egyptiläinen merseroitu pv.
Etsin puikkolaatikostani pitkän aikaa sopivaa koukkua. Monta samanlaista koukkua kävi kädessäni, mutta vain yksi koukku suostui noukkimaan kaikki langansäikeet kunnolla mukaansa. Ja kyllä yhdellä hyvällä koukulla kassi pian valmistuikin.

Mukavaa viikonalkua teille,

lauantai 30. tammikuuta 2010

Ei mitään kissanpäiviä













Kiirettä tuntuu olevan minullakin, kun ei kerkiä edes kotona työpäivien välissä käymään.
Tai oikeastaan, ei minun kannattanut lähteä ajamaan pitkän työpäivän jälkeen myöhään eilen illalla kotiin ja aamulla heti takaisin.
Majotuin vanhemman pojan luo ja olin heti herättyäni kaupungissa.
Kätevää.

Pääsen osallistumaan työapaikallani järjestetylle Frittikurssille, joka kestää pe - su. Eli menen töihin, 8 h, huomennakin.
Viikkovapaita ei ollut kuin yksi ja sekin meni ihan työn merkeissä kotona.

Mutta on minulla jotain valmistakin näytettäväksi, nimittäin aiemman postauksen pitsi.
Pieni vilahdus alakulmassa ei paljon kertonut, mutta edelleen työ on valkoinen.
Tässä on menossa yksi tilaustyö, josta olen jo syksyllä saanut toimeksiannon.
Hiukan on pitkä toimitusaika, mutta vielä ei ole H- hetki, jolloin työn pitää olla tilaajalla. Minulla on vielä aikaa, ruhtinaalliset viikko.
Hmm!?
Liina on halkaisijaltaan 80 cm. Lanka on paksuhkoa, virkkasin sen 1. 75 mm koukulla.
Ohje löytyy 2009, Dekchen und Co - lehdestä, malli 49.
Lanka on Karnaluksista ostettua Fiolia.
Tämä työ jalostuu vielä, se on ihan eri päivitys, se.













Kuvailin illalla pojan luona kattimatteja. Nämä eivät ole poikamme kissoja, vaan tyttöystävän. Ainakin, jos ne tekevät pahojaan ;)

Tämä vanhempi versus, Molle kolli, joka osaa ottaa paikkansa.
Hän on hyvin valokuvauksellinen, osaa olla hyvin paikalla kun linssi on lähellä.Kameran johto vai pitää olla piilossa, muutoin kuvattavan keskittyminen herpaantuu.

Taloudesta löytyy toinenkin kissu, neiti Nuppu.
Utelias, missä vain tapahtuu, on Nuppu paikalla. Jokin itsesuojeluvaisto tältä puuttuu, jos on päässyt pöydältäkin putoamaan, kun ei ole huomannut pöydän loppuvan.



Ihanaa olla kotona, sauna lämpiää ja minä saan rustata hetken rauhassa.


torstai 28. tammikuuta 2010

Suoraa saumaa


















Vaaleanpunaista höttöä.
Eilisen päivän omopelukset, kaikki 10 kaitaliinaa siirtyivät omistajalleen tänään.
Sain viikonloppuna kaksi valmisverhoa, joista ompelin kierrättämällä alakoulun pöytiin liinat.
Kangas oli mukavaa leikattavaa ja vielä parempi, kankaan ompelussakaan ei ollut mitään ongelmaa.

Koululla on muutaman vuoden aikana pidetty ystävänpäiväkahvilaa, jossa oppilaat esiintyvät ja kyläläiset käyvät nauttimassa makoisista ja suolaisista leivonnaisista.
Osa vanhemmista kaivaa omista jemmoistaan ne parhaat ohjeensa, leivonnaispöytä on notkuva ja monipuolinen.
Minun osuudeksi tuli näiden liinojen teko ja herkuttelu lähempänä ystävänpäivää.

Myöhemmin illalla pääsin aloittamaan toisenkin ompeluksen, mutta siitä toisella kertaa.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Ihan jotain muuta


















Vapaapäivä, täynnä suunnitelmia.
Minun pitäisi istua ompelukoneen vieressä, eikä päivittämässä blogiani, jos mielin saada kaikki saumat tänään kasaan.
Teetä juodessani katselin kuinka ulkona lumihiutaleet tanssahtelevat tuullessa.
Kauniit lumihiutaleet, kuin tähdet, jäävät kiinni ikkunaan. Kamerani ei pysty tallentamaan moista ihanuutta.
Aurinko purppuroi puiden latvoja ja silmäilen pakkasmittarin lukemia, - 16.
Olen pirtillä, kamera siinä vieressäni en malta olla näpsimättä kuvia.

Syksyllä saamani tuoksupelargonia sinnittelee pienessä lasipurkissaan. Kasvi on välillä ihan rutikuiva, mutta sitkeästi se odottelee isompaa ruukkua ja kirkkaampia päiviä. Vielä en ole aloittanut mullanvaihtoa.

Prisma heijastaa valoa kauniisti. Erikokoisia prismoja on ripoteltu sinne tänne ja heijastavat kauniita säteitä auringonvalon osuessa.
Tämä isohkon prisman olen laittanut keittiön työtason päällä oleviin sisutusvaunuihin riippumaan.
Vaunut olen ostanut vuosia sitten jostain sisutuskaupasta ja ne on kyllä kauniit.
Olen suunnitellut tekeväni näihin peiton ja tyyny, mutta vielä on aloittamatta.

















Keittiön pitkän työtason peittää monet kukkaruukut ja kauniit esineet.
Liinoja vaihdan useasti, mielialan mukaan. Tämä kirjottu liina löytyi kirpparilta muutamalla eurolla jokin aika sitten.
Tässä on ajanpatinaa, kirjonta on säilynyt ehjänä.

















Samoin tämän kauniin valkoisen suojaruukun löysin kirpparilta, 1 €. Olen näkevinäni tässä ruislyhteen. Tämäkin siirtynee tänne kevään aikana.Tuuli tekee kirjoittamisesta hankalaa, sähköt katkeilee ja kone hidastelee. Taitaa nuo paksun lumenpeitossa olevat puunoksat painaa linjoja.
Mukavaa pikku lauantaita sinulle,

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Isoja silmukoita














Siirsin puikkolaatikon hetkeksi aikaa ihan lähituntumaan, ei tarvinut jatkuvasti käydä etsimässä sopivaa viisikkoa työvalmiuteen.

Kun uutiset lupaavat vieläkin pakkasten jatkuvan, on mukava neuloa lisää lämmikettä.
Viikonlopun saldo on neljät lapaset.
Kolme paria huopasia, Novitan nopeasti valmistuvaa.
Ensimmäinen pari oli kokeilukappale, en yhtään muistanut millä pesuohjelmalla viimeksi huovutin lapaset muotoonsa.
Ensimmäisistä tuli tintat, miäs venytti ja muotoli nyrkkeilyhanskasta pieneen käteen sopivat lapaset.Toiseen pariin, mustaan lankaan, otin hiukan kevyemmän pesun. Tytär sovitti näitä omiin käsiinsä ja kehui minun tehneen metsurinrukkaset.
Hämmästynyt ilme....
















Kolmas pari onnistui kohdalleen, neljäs pari on Novitan Teddyä, kaverinaan seiska.

Tein huopaset ihan ohjeen mukaan, mutta rannekkeen sisälle olen neulonut resoorin huopumattomalla langalla.
Lapanen pysyy paremmin kädessä, ranteeseen ei pääse tuuli eikä lumi. Eikä tarvi kulkea tumpunpidikkeet takinhihassa, muutoinhan lapanen putoaisi kädestä.
Resoorin yhdistän lapasen varteen muutamaa kerrosta ennen peukalonreikää, neulomalla kaksi silmukkaa oikein yhteen.

Kyllä huovutettava lapanen on koomisen iso ennen pesua.
Seuravaksi ihan jotain muuta...

lauantai 23. tammikuuta 2010

Päähine


















Välikuolema. Tämä sanonta on jäänne edellisen työni yövuoroista.
Samanlainen välikuolemaviikko on jäämässä taakse, kaamee flunssa alkaa olla helpottamassa. Tauti kaatoi naisen petiin moneksi päiväksi, tosin olin jo kipeämpi siitä jatkuvasta makuulla olemisesta, niska ei kestä pitkiä oikaisuja.
Kovat yskänpuuskat ja jatkuva niiskuttaminen on vielä joka päiväistä, mutta ei sairasteta enempää.Matkaneuleeni , kypärämyssy on valmistunut.
Ohje on julkaistu syntymävuonnani, -66, Kotiliedessä. Malli näytti niin hyvin päähän sopivalta, että päätin kokeilla ohjetta tämän päivän langalle.
Sprint - langan olen tilannut muutama vuosi sitten Rellanasta. Ohut sukkalanka, 75 % villaa, 25 % polyamidia, neulotaan 2- 3 mm puikoilla. Mukava lanka työstää.
Ohjeessa oli puikkosuositukset hyvin samanlaiset. Pitkiä puikkoja en käyttänyt laisinkaan, siirtelin silmukoita pyöröpuikon siimalla nippuun ja hyvin työ sujui näinkin.
















Kypärämyssyssä on hyvä pitkä kauluri. Sellainen, joka on helppo pukea päällensä takin kanssa. Ei jää liian lyhyeksi ja ryttyyn niskaan.
Päähine on mukavan avara, sinne peittääntyy hyvin paksutkin hiukset.
Kapea joustin reunalla pitää päähineen hyvin paikoillaan.


















Näille koville pakkasille tämä on hyvä lisä hupun alle, mutta lähinnä tein tämän itselleni kelkkailua varten.
Kypärän alle kun ei sovi kovin paksu neulos.















Tytär joutui mallikseni, eikä hän voi sietää kypärämyssyjä.

Mikälie kammotus jäänyt lapsuudesta ;) ? Oisko ollut pipa tiukassa?
Hyvinhän tuo mallaa, kun vain pääsisin itsekkin kokeilemaan käytössä.
Kavennukset päälaella ovat samanlaiset kuin sukassa, kantapääkavennukset. Malli on helppo ja nopea tehdä.
Kiva löytää näistä vanhoista lehdistä ihan käypiä ohjeita tähänkin päivään. Ei ihan turhaan ole tämäkään lehti joutunut kaappiini säilytykseen.

















Pintaneule on siisti työn molemmilta puolilta, jolloin päähinettä voi käyttää kummin päin haluaa.

Viimeistelyssä kerätyt joustimen silmukat olen kerännyt siten, että otan silmukan molemmat reunat puikolle ja neulon ne kiertäen oikein.
Näin reunaan ei tule reikäkerrosta. Samalla tavalla teen sukassakin.














Mukavaa talvipäivää sinulle,