tiistai 16. maaliskuuta 2010

Tikattuja
































Dodii, kävin sitten minäkin sunnuntaina Finnquilt - juhlatapahtumassa. Nähtävää oli koko rahan edestä. Töitä oli paljon ja niin taidokkaasti tehtyjä, taso oli korkea.
Ihailin pienen pieniä ja tasaisia pistoja, käsintikattuja peittoja, liinoja, kasseja.
Ylläolevat kuvat ovat pieniä otoksia suuremmista töistä.

Itse olen yhden parisängynpeiton tikannut käsin ja tiedän sen työn vaatiman tarkkuuden ja pitkäpinnaisuuden.
Ehdin katselemaan kaikki näyttelytyöt, vaikka menin paikalle vasta paria tuntia ennen sulkemisaikaa.
Yleensä kiertelen messut yksin, siltikin jään jatkuvasti suustani kiinni. Niin tälläkin kertaa. Tuttuja oli kivasti liikkeellä, monella naisella kun on useampi harrastus.














Tapasin tuttuja myyjiä, heidän kanssaan oli kiva tehdä kauppoja. Yritin tehdä vain pieniä hankintoja, kun aika on rajallinen isompiin suorituksiin.

Ostoksissa on mukana yhdet kassinkahvat, tilkkutyön tikkaamiseen tarkoitettuja lyhyitä neuloja, mittanauha on uusi kynsiviilani ja yksi kirja.
Maalatut tilkut ovat Raumalaisen Salka Sandellin käsialaa.
Kauniita, oli ihan valinnan vaikeus ostaa omansa pois.


lauantai 13. maaliskuuta 2010

Keimaileva kukko

















Ei ihan istumiseksi mennyt tämäkään päivä, vaikka aamusta tuntui että mikään ei huvita. Paitsi peiton virkkaaminen.

Aurinko lämmittää sisälle saakka ja mikä sitä on katsellessa runsasta valon määrää puhtaiden ikkunoiden läpi, kun miäs pesi eilen ne kaikki. Taitaa ottaa voimille paikalla olo.Yhtenä päivänä hyvä, toisena huono. Miähen jalan tikit avattiin tänään ja leikkauskohdasta poistettiin paljon hyytynyttä verta. Huomenna voi olla taas jotain muuta.
Upotimme tytsin kanssa kätemme multapussiin ja teimme muutaman istutuksen. Suurimmat mullanvaihdot teen vasta kesällä pihalla, mutta nyt laitoimme ihan vain pakolliset kasvit parempiin multiin.
Samalla tein uuden asetelman jouluisen tilalle. Muistatko tämän?
Plantagen, tuo ihana poikkeama työmatkallani, käännättää autonrattia monesti kohti vihreyttä.
Ihan joka kerta ei ole pakko pakko saada korintäytettä, mutta kyllä sieltä aina jokunen purkki mukaan pukkaa.


















Pienen pienet taimet ovat ihastuttavia, mutta voih kuinka hankalia isompien kasvien joukosta niitä onkaan muistaa kastella.
Siksipä ne saivat ihan oman pienen kasvupaikan tästä pitsisestä kasvihuoneesta, jonka voi hyödyntään niin monin eri tavoin.Riikinkukko kyllä vie kauneudellaan ja värikkyydellään suurimman huomion koko trooppisesta viidakosta.
Tämän kauniin yksilön ostin ennen joulua Stockmannin joulukoristevalikoimasta. Pitää vain olla kaikki aistit avoinna, kun näkee jotain hauskaa.
Riikinkukko tuo varmasti monelle muistoja Korkeasaaren kierrokseltaan. Ainakin meille, kun vanhin poika meni joskus viisastelemaan yhdelle pitkäpyrstölle ;)

Jouluisen asetelman oksa jäi lyhennettynä riikikukon kiipeilyoksaksi. Kukon vatsassa on klipsi, joka irtosi jatkuvasti vähäisestäkin kosketuksesta. Mutta, miäs siihen ruuttasi jotain tököttiä, niin johan alkoi kukko pysymään pystyssä.














Haimme kasvihuoneelta, siitä maahan lysähtäneeltä, muutaman isomman ruukun ja istutimme pienet taimet hiukan väljempään. Vesilautasiksi ei kelvannut mikään muu kuin hiotut lasimaljat.
Tyyli pitää säilyttää, vaikkei se näy.
Kasvihuoneen pohja peitettiin Kekkilän valkoisilla, sileäksi hiotuilla kivillä, pysyy kosteus kasveilla ja on luonnon tuntua.Pienet ledivalot jätettiin vieläkin paikoilleen, kasvivaloiksi tuikkimaan.
















Sain kuluneella viikolla tämän tunnustuksen Pamilta, kiitos sinulle. Olen otettu.
Olen miettinyt kenelle tämä haluan antaa eteenpäin, kolmelle se pitäisi jakaa, mutta päädyn nyt vain yhteen ja se on...
...Olen kotona - blogin Olivieno. Ole hyvä. Kiertelemme ja kaartelemme samoilla kirppareilla, koskaan kuitenkaan toisiimme törmäämättä.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Narinaa ja patinaa















Mikä tunne, hymyä on leveämmin kuin suupieliin asti, silmätkin säihkyvät!
Tein muutaman ihanan löydön töiden jälkeen. Jokin minua veti kohti lähintä kirpparia heti työpäivän jälkeen. Ei laisinkaan huono veto ollutkaan, kohta ovelta tein ensimmäiset löytöni ja sisäinen ilo pulpahti pintaan.
Kaunis, aika painava, kynttilänjalka, josta heti olin aukomassa osia on varmaan helposti muunneltavissa lampunjalaksi.
Jalka viippuu ja vaappuu, narahtelee kuin pyytäen anteeksi vanhuuttaan. Kunhan nuo koukerot ehdin siivoamaan, mittailen ja tuumailen, mikä tästä lopulta tulee.
Olenhan minä aika harakka, kun kaiken tämän ja paljon muutakin, mistä en koskaan ole, enkä koskaan aio tänne kirjoittaakaan, kannan kotiin ja ihailen.
Kun kannoin suurella innolla pahvista matkalaukkua, olin siinä mietteissäni, miten iloitsenkaan näistä kaikista vanhoista esineitä paljon enemmän kuin tavaratalojen kiillosta ja säihkeestä.
Niistä kaikista materiaaleista, joista vielä voi saada jotain tehtyä, kuin ihan uudesta muovipuussiin kääritystä.
Tämä laukku lähti kuvauksen jälkeen ulkoilemaan, eli tuulettumaan, josko tunkkainen haju hiukan hälvenisi. Ajan hammas oli kolhinut laukun pinnan kauniiksi, mutta pääasia, lukot toimii ja sisälle mahtuu paljon lankoja!
Aamulla silmät sikkuraisina katselin tätä pinoa mielessäni saada muutama kaunis vanhus täydentämään tätä nurkkausta.

















Viikon alku meni suunnitellusti. Miähen jalkaleikkaus onnasi ja nyt hän nelistää sauvojensa kanssa useamman viikon. Tai eihän tuon vauhtia mikään hiljennä, mutta työt ovat hetkeksi jäähyllä.

















Viikonloppuna on pitkästä aikaa kahden päivän peräkkäinen vapaani, ihan luksusta!
Sunnuntaille olen suunnitellut käyväni Tampere - talossa, Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry juhlii toimintaansa 13. -14. 3.
Josko saisin pienen pienen kipinä aloittaa jälleen tilkkuilua itsekkin.
Edellisestä valmistuneesta työstäni on aikaa jo useampi vuosi.
Tosin olisi minulla paljon rästissä olevia kotitöitäkin, ikkunanpesua, kukkien laittoa....
.. voikaatten hyvin ja kiitos kaikille mukana kulkijoille.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Gubla















Niin vain viikonloppu on loppumaisillaan ja ollaan valmiina uuteen viikkoon. Ja uusiin koetuksiin, ihan jo heti huomenna.

Sunnuntai meni pojan kiekkoreissussa, sarjatilanne on nyt kutkuttavan jännittävä! Matkalla ehdin tekemään tytön peittoon muutaman lappusen, joku jo varmaan tunnisti mallin uusimman Modan vauvanpeiton kukkakuvion. Kyllä vaan, malli on esiintynyt aiemminkin lehdissä, mutta esitettyäni ohjetta tytsille, hän innostui tästä valtavasti. Otin ensiksi tuon kaikkein kirjavimman, Novitan Polkan. Muuthan langat ovat yksivärisiä. Neulon ensin nuo neljä palaa yhteen joka väristä ja sen jälkeen yhdessä katsomme, kuinka ne blokit sovitellaan peitoksi. Kiva pieni malli matkakässyksi. Minulla on jokin häiriö muistissani, kun vasta 10. lapun kohdalla sain tehtyä sen ilman ohjetta. Vai laittaisinko syyn iloisesti hälisevän kiekkoporukan piikkiin? Ympärilläni oli välillä Putouksen tulikoetta, Tartu mikkiin musiikkiesitystä, tai Biisikärpästä. En laita poikien piikkiin, no, ehkä vähän kuitenkin. Linja - autossa on aina tunnelmaa.


















Kukkanen sinulle nainen, huomiselle naistenpäivälle,

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Ihan selvästi tekee kevättä



















Tai sitten lumisadetta!

Taivaalla on ollut viikolla hienoja värejä heti aamusta alkaen. Kuva on otettu eilen illalla kotipihalta, auringon laskiessa. Kaunista.
Katoille kerääntynyt lumi puhuttaa edelleen, tai minua se ainakin ihastuttaa. Paksu lumipeite valuu hitaasti, kun katto lämpiää. Jääpuikot vuotavat märkää ja lintujen laulu antaa uskon siihen, että hetkellinen jääkausi alkaa olla elettyä elämää.

Maanteillä piisaa kosteutta vielä pitkäksi aikaa ja sehän harmittaa. Varsinkin, kun auton pissapoika ei suostunut toimimaan. Olikohan työmatkallani, läpi vilkkaan kaupunkialueen jotain, mitä minun olisi oikeasti pitänyt nähdä ;) ?
Samapa tuo. Kukaan ei soittanut perääni, niinkin on joskus tapahtunut.













Kotiin oli ihana tulla, väkeni oli siivonnut lattiat ja minä pääsin jatkamaan omilla puuhillani.
Viime viikonloppuna teimme miähen kanssa viiden kirpparin kierroksen, vakiokierros, kun liikkeelle lähdetään.
Tein jonkin verran löytöjä, kun ajan kanssa sain katsella pöytien tarjontaa.
Paras oli ehdottomasti tämä teline, jossa oli jo valmiina useampi tyhjä rulla. Täytin ne pitsinauhoilla ja hain kaapistani tyhjiin tikkuihin kerän käämilankaa ja narua. Laiskuuttani en lähtenyt hakemaan luhdilta toista narurullaa, saa hiukan ensin hanki laskeutua, että viitsin sinne mennä.














Asettelin telineen keittiön työtasolle. Mietin, että pitääkö sen olla pystyssä vai vaakatasossa? Nyt telineessä on niin pitkät metallipuikot, että se on ruma, mutta josko jossain vaiheessa yrittäisin putsata ne ulkona ja katkaista sopivampaan pituuteen, niin telineen voi pitää pystyssäkin.

Telineeseen mahtuu kahdeksan rullaa ja sitä voinkin hyödyntää kaikilla kauniilla nauhoilla ja pitseilläni.
Telineen alta pilkahtaa isohko liina. Tämänkin ostin kierroksellani.
Sitten silmään pomsahti vaaka, kirjevaaka ilman tasoa. No, ei sillä tasollakaan ole niin väliä, tuskin mitään tällä yritänkään punnita.
Jokaisella esineellähän olisi kiva olla jokin käyttötarkoitus, tälle en tosin keksi yhtään mitään muuta käyttöä, kuin pujotella sen ennestään täysinäiseen asetelmaan, jossa kukkapurkkia pitää päästää välillä täyttämään vedellä.
Siirtelen taas, kun löydän jonkin kiva paikan sille.
















Kipsinen Madonna, lempeä hymy huulillaan, on aina kierroksillani etsinnän kohteena. Joko näitä tai enkeleitä.

Molempia löytyy jo useampi kotoamme. Kaikkea on kiva etsiä, voi sitten "huonommat" laittaa kiertoon takaisin.

















Aiemmin ostamani pikarit saivat rinnalleen lasikarahvin. Asettelin kaikki ikkunalaudalle ja nyt mietin, mihin siirrän kukka - astelmani.Olen vuosien aikana kasvattanut isoja huonekasveja, kun ne saavuttavat pirtin katon, on niistä ollut pakko luopua. Nyt olen vähentänyt pieniäkin kukkia, vaikka kyllä niitäkin on vielä paljon.
Pidän viherkasveista. Omani ovat helppohoitoisia, eivät paljon muuta vaadi kuin vettä juurilleen.
Tylsästäkin kasvista saa kivan ja haasteellisen, kun änkee sen ahtaaseen häkkiin ja vasta sen jälkeen miettii, miten sen pystyy kastelemaan.

Ilokseni huomasin kävijälaskureideni tulleen näkösälle.
Mukavaa viikonloppua sinulle,

torstai 4. maaliskuuta 2010

Lappua lapun viereen


















Virkattuun peittoon on kulunut jo reilu kilo lankaa.
Purkasin yhden paidantekeleeni lisälangoiksi. Siinähän ei kauaa mennyt kun melko valmiin kaarrokepaidan vedin langoiksi.
Purettua lankaa en alkanut sen enempää kastelemaan, virkkailen kiharasta langastani valkoisia ja vihreitä lappusia sen kun ehdin ja työ etenee mukavasti. On muuten ensimmäinen peitto näillä pienillä lappusilla, isoon peittoon virkkasin yhden ISOn palan joskus aiemmin.
Työlläni alkaa olla jo kokoa aika mukavasti, mutta haluan tehdä tästä vielä suuremman.
Ainakin teen ne langat loppuun, jotka olen varannut koriin työni viereen.
Työssä ei tule mitään viimeisteltävää, virkkaan lapun kiinni viimeisellä kerroksella ja päättelen loppulangan heti.Peiton päälle on kipattu uusi kasa lankoja. Nämä ovat tytsin joululahja meiltä vanhemmilta. Lupaus tehdä iso neulepeitto ja sen mallikin on tainnut löytyä, lopultakin.
Taidan ottaa tämän työn viikonloppuna matkatyökseni, pojan kiekkosarjassa on tulossa yksi pitkänmatkan peli.
Ja nyt takaisin koukuttelemaan,

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Laskurin vuokrasopimus loppu?


















Edellisestä päivityksestä on kulunut jo viikko aikaa. Sinä aikana on molemmat kävijälaskurit hypähtäneet piiloon, parin päivän välein. Hmm...?
Liekö jokin aikasopimus, kun lakkasivat näkymästä?
Molemmat laskurit toimivat edelleen, mutta piilossa.
Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut tekeväni päivitystä nukkekodin irtaimistosta, kun tavaroita tulee monelta eri suunnalta ja hienoja tavaroita onkin.
Vanha nukkekoti on edelleen ja voi hyvin. Tytsi siivosi joulun pois joskus tammikuulla, ettei ihan uutta joulua odotella samalla sisutuksella.
Vanhaan taloon en ole lisännyt mitään, uudet tavarat tulevat aikanaan uuteen taloon ja vanha jatkaa omaa elämäänsä.

Keittiö on edelleen talon sydän. Siellä Nanny puuhailee omiaan lieden lämmössä.
Kuva on otettu linssi kiinni pleksissä, keittiön omassa valossa. Tykkään tästä talosta edelleen, mutta kun on alkuun päässyt ja nähnyt kerran lopputuloksen, haluan saada vielä toisenkin "pienen talon".
Toiseksi nukkekodiksi suunniteltu kaappi on paljon tätä vanhaa taloa suurempi ja sen täyttämiseen saattaa kulua vielä useita vuosia.
Mutta onneksi minulla on ihania ihmisiä ympärilläni, jotka tekevät tästä keräilystäni paljon hauskempaa.
Itse olen tehnyt viime päivinä pari todella hienoa kirpparilöytöä. Sitä on kuin lapsi lelukaupassa, heti kauniin esineen nähdessään tietää mihin se kuuluu.
Ylimmän kuvan äiti ja lapsi on osa suurempaa taulua, mutta tuon varsinaisen kuvan yritän murtaa irti taustastaan. Taustan raidallinen muovipohja ei saa minkäänlaisia säälipisteitä, mutta kuva täyden 10.

Takka, kakluuni, on uusin aarteeni. Se vain on niin kaunis ja sopusuhtainen, valkoinen ja ulokkeellinen.
Todellisuudessa tämä on tuoksuille tarkoitettu kynttiläastia, mutta minä laitoin takan pehmusteisiin ja piilotin muiden nukkistavaroideni joukkoon.
Uuden nukkekodin tyylisuunta on vielä avoin, mutta luulen kaikkien kalusteiden ja tavaroiden löytävän oman paikkansa aikanaan.













Tänään sain pieniä esineitä työpaikalleni, kun ihana kummitätini teki päiväkävelyn räntäsateessa luokseni.
Viikonloppuna Tampere - talossa olleet messut eivät saaneet minua innostumaan paikanpäälle, sain kuitenkin tuliaisia sieltä.
Pienet kyttilät ja kello, nappiin tehty, sopivat kokonsa puolesta hyvin kuvattavaksi takan reunuksella.
Pidän tuollaisista esineistä, joita voi helposti siirrellä, niille voi hakea oman kivan paikan, eivätkä ne ole mitenkään määrävässä asemassa, jolloin niihin saattaa kyllästyä nopeasti.
Pieni puukuorma kelkan päällä tuo nostalgisen tunnelman. Samanlaisella kelkalla on tainnut kummitätini joskus hakea puukuormaa.
Kiitos vielä ja vilkutuksia!














Näiden kirjojen, kumihanskojen ja vispilöiden tekijöillä on omassa päivätyössään aivan liian paljon löysää aikaa, kun ehtivät tekemään tällaisia ihanuuksia ;) !!!
Olen saanut aiemminkin samaisilta naisilta ihanuuksia, kerrosvoileipiä, vessapaperisäkkejä... kaikki miniatyyrikokoa.

Nämä pienet esineet ovat ilahduttaneet minua talven aikana monena maanantaina, kun olen töiden jälkeen rämpinyt keramiikkapiirin ovesta sisälle.
Kirjoihin ihastuin heti. Näissä on pehmeät ja kauniit kannet, sain ihan oman matkavirsikirjan ja - raamatun. Tosin virsikirja ei ole kunnolla senttiäkään korkea.
Kerran vinkkasin kivoja nukkisblogeja ja heti seuraavalla viikolla sain pienen pienet kumihanskat. Ja kuinka ollaakaan, vihreät.
Vispiläkauppoja on pidetty vuosia, tai oikeastaa turpakäräjiä, mutta aina vaan saan kauniisti toutettuja töitä itselleni.Ehkä minäkin saan joskus tehtyä jotain pientä ja vastavuoroisesti voin ilahduttaa näitä naisia pienillä tavaroilla.












Tiedä sitten syötänkö nämä maissitangot näille koukkunokille, nekin kahden naisen tuliaisia.

Papukaijat ja isommat koirat olen ostanut kaupan leluhyllystä, kun vain kohdalleni on kauniit esineen tulleet.













Koiranpennut ovat miähen ostamia, syntymäpäivälahjani.
Oikeaa koiraa ei vanhuksen tilalle ole hankittu, eikä kyllä ole paljon puhuttukkaan sellaisesta. Minusta nämä pienoismallit ovat paljon helppohoitoisemmatkin.

Kaikki nämä ja paljon muuta on isoon laatikkooni piilotettuna.
Mukavaa kevään odotusta teille kaikille,